3-vuotiaan pelot
Onkohan tämä nyt joku ikään liittyvä vaihe vai onko poikamme vaan muuten niin herkkä? Ikää on 3v 3kk ja luonteeltaan poika on kovin vilkas, puhelias ja sosiaalinen. Mielikuvitustakin kyllä riittää.
Nyt hänelle on tullut enenevässä määrin pelkoja, pelätään mörköjä, kummituksia, hirviöitä yms. Joka ilta nukkumaan mennessä saa vakuutella että mörköjä ei ole muuta kuin saduissa, ja sen hän tuntuu itsekin ymmärtävän. Silti välillä tulee melkein itku kun pelottaa. Päivällä niitä hirviöitä sitten pitäisi kaapeista haeskella, vaikka yritän nämä pelotus-leikit lopettaa etteivät vallan vie yöunia.
Tietysti yksi syy pelkoihin on lasten ohjelmat, joissa tuntuu kummituksia riittävän joka jaksolle. Tietenkään en anna pojan katsoa mitä tahansa ohjelmia..
Kommentit (2)
meilllä poika 3,5 v, ja vieressä pitäisi olla nukkumaan mennessä, kun muuten voi tulla robotteja... Eiköhän ole tyypillistä tuon ikäisille, mielikuvituksella ei ole rajoja...
Lainaus Mielikuvituksen ja luovuuden kehittymisestä puhuvasta artikkelista (tämä koskee 4-5 v, mutta kehitys on yksilöllistä):
" Raja toden ja mielikuvituksen välillä on vielä varsin horjuva, sillä mielikuvitus voi aiheuttaa pelkoja, kun ei tiedä, ovatko sen laatimat asiat oikeasti olemassa vai eivät. Mielikuvituksen rikastumisen takia lapsen unimaailma avartuu. Juuri nukahtamisvaikeudet ja yölliset heräilyt sekä tyyny kainalossa vaeltelu turvalliseen vanhempien sänkyyn on tässä iässä lapsiperheissä tavallista."
Normaalilta tuo minusta kuulostaa ja ihan ikään kuuluvaan. Meidän kohta 3-vuotta täyttävällä tytöllä tuo tosin tuli jo viime kevään ja kesän aikana vaikka pahimmillaan se on ollut nyt syksyllä. Pelätään just mörköjä ja kaiken sortin elukoita ja hirviöitä ja luullaan, että niitä on ihan kaikkialla.
Minusta tuolla on jotain tekemistä sellaisen kehitysvaiheen kanssa kun lapsi vihdoin tajuaa, että maailmassa on pahuutta ja kaikki elämänmuodot eivät ehkä tahdokkaan hänelle pelkkää hyvää. Lapsi kokee olevansa heikko ja avuton ja haavoittuvainen. Tämä on todella tärkeä vaihe lapsen kehitykselle, sillä tämän vaiheen myötä hän oppii mm. ettei kaikkiin ihmisiin voi sokeasti luottaa (oikeassakin elämässä on pahiksia). Tätä vaihetta usein edeltää sellainen vaihe kun lapsi leikkii jotain viitta-sankaria ja luulee olevansa kaikkivoipa ja pystyvänsä nostamaan vaikka puun juurinen ilmaan, jos vaan haluaa. Tässä vaiheessa lapsi siis älyää, ettei voikkaan tehdä ihan mitä vaan ja että on häntäkin isompia ja voimakkaampia asioita maailmassa (eivätkä ne tosiaan aina ole hyvä).