Lue keskustelun säännöt.
Millainen ihminen vaikenee kuin muuri, kun toinen tunnustaa ihastuneensa?
16.05.2012 |
Olen nainen, jonka perässä monet miehet ovat suorastaan juosseet lukioajoista saakka. On ollut kaikennäköistä tunnustajaa ja yrittäjää. Olen myös elänyt parisuhteessa vuosikausia, ja kaikki suhteeni ovat aina alkaneet miehen sinnikkyydestä johtuen. En tietenkään väitä tai kuvittele, että kaikki miehet olisivat minusta kiinnostuneita, mutta useimmille olen näyttänyt kelpaavan.
Sitten toisaalta, "peräti" kaksi kertaa elämäni akana olen itse kokenut senkaltaisia tunteita jotain miestä kohtaan, että olen kertonut niistä kohteelle. Molemmilla kerroilla kirjallisessa muodossa, sattuneista syistä. Ja kummallakin kerralla tämä "mies" on jättänyt vastaamatta ja kommentoimatta asiaa millään tavalla. Toinen jopa katseli minua "sillä silmällä" tilanteen jälkeen, vaikkei ollut vaivautunut ilmaisemaan yhtään mitään omasta tilanteestaan. MIKSI!? Mikä tällaisia miehiä vaivaa? Vai onko vika minussa?
Näissä asioissa ei mikään vituta niin kuin epätietoisuus. Miksi !"#%& ei voi asiallisesti kertoa, että sori, hauska kuulla, mutta olen varattu/pysytään kaveritasolla. Tai enpä olisi arvannut, hyvää jatkoa! Tai jotain! Arrrgh!
Kommentit (19)
Varmaan kyse onkin jostain lukkoonmenemisestä. Tai sitten vain epäkohteliaasta käytöksestä, joka vituttaa.
Mä tosin en mitään tuontyyppistä rakkauskirjettä säveltänyt ja tiedän kyllä itsekin miten ällikällä voi jonkun ihailuntunnustus lyödä. Joskus sitä vain ei yhtään huomaa, mutta näissä tilanteissa olen kyllä kuvitellut vastapuolen huomanneen.
Lisää näkemyksiä tai kokemuksia aiheesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kiinnostus on molemminpuolista, niin totta ihmeessä hän vastaa riemusta hihkuen !
Jos taas häntä ei kiinnosta pätkääkään, hän ei vastaa.
Mitäpä sitä sen pidempään pähkäilemään; kun ei ajatuksia osata lukea, niin toivotonta on alkaa miettimään ja arvuuttelemaan muiden ajatuksia ja tunteita. Ei voi myöskään niitä väkisin tivata ja hohtimilla kiskoa. Toki hyviin käytöstapoihin kuuluisi vastata viestiin, mutta aina ei keksi mitään kohteliasta sanottavaa, se on kiusallinen tilanne, jos kiinnostus ei ole molemminpuolista.
En vain osaa ilmaista mitenkään järkevästi, että ei kiinnosta. Noloa. Ja jos ihminen on varattu, niin sekin voi vaivaannuttaa.
Ei minusta ole olennaista se, että sinuun on moni muu ihastunut, ei ole olemassa sellaista ihmistä, johon väistämättä kaikki ihastuisivat.
Tavoittelit jotakin, mihin sinulla ei ollut rahkeita.
Tavoittelit jotakin, mihin sinulla ei ollut rahkeita.
Välttelevät sinua jatkossa mahdollisimman paljon, etteivät anna vääriä viestejä, joihin voisit takertua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on lapsellista, epätoivoista ja noloa.
Jos et itse pysty kasvotusten flirttailemaan tai suoraan kertomaan tunteistasi, niin anna olla.
Eikö rakkauskirje-tyyliset rakkaudentunnustukset kuulu lähinnä teini-ikään?
Itse tulisin ainakin erittäin vaivautuneeksi jos tuollaisen saisin.
tilanteissa, joissa ei voi puhua asiasta kasvotusten, on vaikeaa puhua asiasta kasvotusten.
Mutta ymmärrän kyllä näiden vastausten perusteella: vastaamatta jättäminen on joko käytöstapojen ja sydämen viisauden puutetta tai lukkoonmenemistä. Koska oikeasti kyllähän fiksu ja edes jollain tavalla huomaavainen ihminen osaa kuitata asian loppuunkäsitellyksi ilman, että vain jättää vastaamatta. Siinä jättää toisen roikkumaan löysään hirteen ja jäämään miettimään että mikä hel... siinä on, ettei voi edes ilmoittaa että kiitos mutta ei kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavoittelit jotakin, mihin sinulla ei ollut rahkeita.
toisen lähestymistä, ei ole rahkeita minuun. On kuitenkin jollain lailla raskasta hyväksyä sekin.
Kumpi mahtaa olla lapsellisempaa ja oudompaa: kertoa myönteisistä tunteistaan jotakuta kohtaan, vai olla vastaamatta asiaan sanallakaan? Ilmeisesti kuitenkin ensimmäinen tässä maailmassa ;) Tai paremminkin tässä MAASSA.
ap
vastaanottaa kirjallisia ihastuksen tunnustuksia, siitä se vaan johtuu. Ja onhan se vähän teinimäistä lähetellä kirjeitse tuollaisia, jos ei ole yhtään varma siitä mitä vastaukseksi tule tai ei tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jossa paljastetaan tuollaiset tunteet, en tiedä, vastaisinko mitään, jos se kirje on tyypiltä, joka ei mua kiinnosta ollenkaan... Jos tunteita olisi itselläkin, niin taatusti vastaisin jotain :)
Hmmm. millaiset miehet ovat juosseet perässäsi versus niihin joita olet yritellyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen kerran ollut tilanteessa, jossa mies tunnusti tunteensa minulle. Minulla ei ollut asiasta aavistustakaan ennen sitä, olimme kavereita ja mies naimisissa, minä sinkku. Olin todella hämmentynyt tilanteessa, järkyttynytkin, enkä todellakaan osannut sanoa mitään järkevää miehelle.
Kirjeeseen nyt pystyy tietenkin reagoimaan rauhassa, mutta mitä ihmettä tuollaisessa tilanteessa pitäisi sanoa. Tuntuu hiukan tökeröltä kirjoittaa vastakirje, "kiva juttu, mutta mä en tykkää susta". Todennäköisesti minäkin jättäisin vastaamatta ja antaisin toisen vetää siitä johtopäätökset.
että ovatko nämä miehet olleet silloin vapaita vai varattuja ja tiedätkö varmasti? Jos on varattu ja saa tällaisen kirjeen, niin vaikka olisi kiinnostunut, fiksu jättää tilanteen siihen ihan siksi, että on varattu. Tietty voisi kertoa ja pitää vaikka tekosyynä sitä, että on varattu. Mutta monet eivät osaa tai halua tehdä enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ovatko nämä miehet olleet silloin vapaita vai varattuja ja tiedätkö varmasti? Jos on varattu ja saa tällaisen kirjeen, niin vaikka olisi kiinnostunut, fiksu jättää tilanteen siihen ihan siksi, että on varattu. Tietty voisi kertoa ja pitää vaikka tekosyynä sitä, että on varattu. Mutta monet eivät osaa tai halua tehdä enempää.
Tuommoinenkin tunnustus pakottaa varatun miettimään, että pitääkö kertoa puolisolle ihan ehdoin tahdoin ja herättää turhaa mustasukkaisuutta, siksi että joku täysin pyytämättä lähestyy. Mieluummin jättää täysin huomiotta tuollaisen, ellei sitten vaan totea olevansa varattu. Mutta ehkei mies halua antaa edes sitä mustasukkaisuuden heräämisen mahdollisuutta, että edes reagoi viestiisi. Jotkut ovat todella herkkiä puolisonsa saaman huomion suhteen, eikä kukaan halua sellaista turhaan sorkkia. Ihan ymmärrettävä reaktio ihastumistunnustukseen siis.
vaan ihan sähköisestä viestistä, joita on nykyaikana aika helppoa lähetellä.
Mutta kiitos näkemyksistänne. Uskon kyllä hyvin ettei vastapuoli ole tällaisessa tilanteessa kiinnostunut, mutta ihmetystä ja ärtymystä herättää täydellinen hiljaisuus. Mielestäni sellainen on äärimmäisen tökeröä. Oli kyse sitten mistä tahansa asiasta, yleensä viesteihin vastataan jollain tavalla, ja tällaisessa voi varsin kätevästi sanoa jotain, että olen yllättynyt, hyvää jatkoa vain tai vastaavaa. Mutta ehkä mulla onkin sitten sana poikkeuksellisen hyvin hallussa? Vaikka eihän sekään tule av:llä kyseeseen, että ap:lla olisi jotain hyviä ominaisuuksia.
Tuo toinen tilanne, jossa mies lähetteli kovin merkitseviä katseita jätettyään ensin kuukausia aiemmin saamaansa viestiin vastaamatta, oli järkyttävän ärsyttävä.
ap
Hmmm. millaiset miehet ovat juosseet perässäsi versus niihin joita olet yritellyt?
En kyllä oikeasti elättele itsestäni mitään suuria luuloja ja olen välillä hyvin epävarmakin viehätysvoimastani, mutta tyypillinen kokemukseni on, että kiinnostuneita on enemmän kuin kiinnostusta itselläni.
Varmaan 2 viikon ajan istuin sähköpostin ääressä ja painelin "get mail"-nappulaa... Mutta eipä tullut koskaan vastausta. Äärettömän ärsyttävää, todella.
Kun en vastaisi "joo, ihanaa että tunnet samoin, mullakin on tunteita sua kohtaan."
Joskus on tilanteita, joissa järki sanoo, ettei suhde ole mahdollinen, vaikka sydän sanoisi mitä.
Silloin mä tosiaan menisin lukkoon, ja koettaisin jotenkin sivuuttaa asian.
Jos nyt vaikka joku kiinnostava laittaisi viestin, mitäköhän sanoisin? En voisi oikeastaan valehdella, etten halua suhdetta hänen kanssaan.
En voisi sanoa olevani varattu, koska vaikka tapailenkin jotakuta, en rakasta häntä, enkä ehkä ole pitkään hänen kanssaan.
Öö.. Jos mä alkaisin selittää, ettei musta ole suhteeseen, vaikka pidänkin susta, sitä tuskin kukaan uskoisi, tai joutuisin asiasta vääntämään.
Tai vetäisisin kliseen "olet liian hyvä mulle", vaikka mun kohdallani se voisikin olla totta.
Parempi taitaa olla jättää huomiotta.
Ja tosiaan, tiedätkö ap edes ovatko he varattuja?
Olin lukion jälkeen työharjoittelussa, ja työkavereinani oli nuoria miehiä. Toisiin tutustuin paremmin kuin toisiin, mutta en ajatellut mitään vipinää olevan kenenkään suuntaan.
Kun harjoittelu oli jo ohi, sain yhdeltä miehistä pitkän käsinkirjoitetun kirjeen. Olin aluksi ihan pihalla, kun hädin tuskin muistin kyseisen tyypin nimeltä! Hän oli näköjään ajatellut minua vähän enemmän, kun selosti kirjeessä tunteensa minua kohtaan, avioeronsa aiheuttamat sydänsurut ja ties mitkä.
En ollut miehestä pätkääkään kiinnostunut ja koko tilanne oli niin absurdi (saada nyt puolituntemattomalta rakkauskirje???), etten osannut reagoida siihen mitenkään. Annoin asian olla.
Nyt vanhempana toki tajuan, että olisi pitänyt vastata jotain kohteliasta ja hoitaa homma fiksusti. Parikymppisenä menin vain lukkoon. Sori.