Onko muiden miehillä sellainen vimma, että pitäisi saada moottoripyörä??
Miten te suhtaudutte siihen vimmaan? Mistä yhtäkkinen moottoripyörän haluaminen voi johtua? Eikös ne ole ihan kamalan kalliita ja imaise paljon rahaa käytössä?
Olen ihan ulalla, kun perusjärkevä mies alkaa puhua moottoripyörästä.
Kommentit (12)
mutta moottoriKELKKA pitäisi nyt saada. Eiköhän noilla miehillä aina ole päällä joku autokuume tai vastaava, eikä se taida lähteä ennen kun ostaa kyseisen menopelin. Onhan ne kalliita, moottoripyörät, mutta hyviä löytyy edullisemmin myös käytettyinä ja yksityisiltä.
Ex-poikaystäväni innostui siinä vähän alle kolmekymppisenä taas moottoripyöristä. Hän oli siis harrastanut mopoja ja m-pyöriä jo nuorempana, noin parikymppiseksi, mutta alkavassa kolmenkympin kriisissään hän keksi haluavansa taas motskarin. Ja hankki myös, ja sen jälkeen hän vietti kaiken vapaa-aikansa kesällä ajamassa ja talvella netissä moottoripyöräsivuilla...! :-( MIHINKÄÄN muuhun ei sitten ollut enää aikaa. Emme enää ole yhdessä. En usko että moottoripyörä sinällään aiheutti eromme, mutta se kylläkin, että hän sulki minut tämän rakkaan harrastuksensa ulkopuolelle.
Toinen ryhmä, jotka innostuvat moottoripyöristä ovat noin 50-vuotiaat miehet, jotka olisivat kaikki nämä vuodet halunneet pyörän, mutta ei ollut rahaa kuin piti perhettä elättää ym. Valitettavasti tästä ryhmästä todella moni sitten menee ja ostaa sen unelmien pyörän ja päätyy ajamaan pahan kolarin :( Eniten kasvanut osa Suomen moottoripyöräilevästä miesväestöstä, joka joutuu kolariin (ja ne ovat yleensä todella pahoja) onkin juuri tämä 50+ ikäisten ryhmä.
Toivon, että miehesi innostus menee ohi, mutta pahoin pelkään ettei mene :-(
Minun mies ei halua pelkästään moottoripyörää, vaan haluaa vaihtaa käyttöauton ja haluaa harrasteauton (tai siis toisen, yksi on jo) ja haluaa moottorikelkan ja haluaa mönkijän...
Kysyinkin tuossa yksi päivä, että miten ois, jos hankitaan nuo kaikki ja niiden lisäksi vielä helikopteri ja jäänmurtaja ja panssarivaunu...
Minusta nuo miehen haluamiset on raivostuttavia, kun rahatilanne on muutenkin huono.
Haaveilla saa, mutta jos joka päivä katsoo myynti-ilmoituksia ja laskee budjettia, niin alkaa pikku hiljaa v****tamaan.
En oikein tiedä, että pitäisikö kannustaa vai asettua poikkiteloin. Rahasta ei ole periaatteessa niin kamalasti kiinni, mutta mitä me muut tehdään jos isi vaan kaahailee pitkin maita ja mantuja...? Pitäisi varmaan hankkia joku perhemallin sivuvaunu - se taitaa vielä idean pois koko moottoripyörästä. Vai mikä lienee koko idean salaisuus.
Edelleen ulalla.
Se olis minusta sama jos minä haluaisin hevosen... tai tietenkin kelkkaa ei tarvi hoitaa yhtä paljon, mutta kuiten... sellaisia ne on. ei niitä tarvi ymmärtää.
Minun mies on ajanu nuoruutensa motocrossia (miten se nyt sit kirjotetaankaan) ja kun sen lopetti niin osti katupyörän. Otti minut onneks myös mukaan ja tehtiinkin ihan kivoja matkoja ennen lapsien syntymää. No nyt sit ei oikeen aika riitä sellasille pitkille reissuille ja vaihto sit katupyörän taas crossipyörään. No harrastushan sekin on. Voishan ne rahan hassata pahempaankin esim. kapakkaan. Katupyörän vakuutukset on sitten nelinumeroinen luku ilman bonuksia. Meillä oli kolminkertanen summa auton vakuutuksiin verrattuna ja bonuksia 70%. No toinen auto aina seiso kesän kun iskä meni töihin " mopollaan" . Kelkkakin oli muutaman vuoden mutta sen myi pois kun ei ehditty ajelee paljoo. Onneks meillä ei oo autotallia vielä, muuten ostais varmaan jonkun kaks paikkasen kesäauton. Onneks mies aina keskustelee näistä villityksistään ja laskee et varmasti rahat riittää.
Eikä se " vimma" sit ole lakatakseen. Melkein joka kesä täytyy uudempi pyörä saada ja kun se hommataan niin saadaan sit muuten elää säästö linjalla. Ja kyll äon kallista touhua, vakuutukset kun ei aluks ole mitenkään halpoja mutta kyllä ne siitä sit vuosien mittaan tipahtavat.
Tähän kaikkeen jo niin tottunu.
t. perheellinen nainen, joka ymmärtää moottoripyöräilyn idean ja sallii sen huuman miehelleen.
Pyörä onkin ollu siihen asti kun toinen lapsi syntyi, sen jälkeen mies myi sen. Tällä hetkellä kuume ei ole paha, mutta kun kevät tulee niin johan alkaa mies taas laskemaan rahatilannetta ja katselemaan uutta pyörää itselleen.
Itse olen sitä mieltä, että harrastus saa nyt odottaa muutaman vuoden kunnes lapset ovat hieman isompia. Rahatilanne eikä aika riitä nyt niin kalliiseen harrastukseen.
ja siitä kuumeesta ei ole koskaan päässyt eroon. Odotellaan vain rahoja, jolla sitä ihanuutta voi ylläpitää ja sitä että muksut kasvaa, jotta äiti voi rauhassa lähtee päristeleen. Tällä menolla, kun sitä vois käyttää kerran kesässä.
Joillakin se on vapaudenkaipuu (ei kuulu nalkutus korvissa, kun päräyttää pyörän käyntiin), toisilla vauhdin hurma, adrenaliinin eritys ajaessa, itsenäisyyden tunne, joillekin se on ihan se, että pääsee pois arjesta luontoon ja maaseudulle ajelemaan. Sitten on niitäkin, jotka luulevat saavansa naisia, jos heillä on iso (moottoripyörä). Säälittävä ryhmä tämä, mutta näitä on yllättävän PALJON! Hesassa, siellä Kaivopuiston lähellä Mutteri-kahvilan luona pörrää kesäisin koko ajan.
En tiedä mikä ap:ta auttaisi. En nimittäin usko että nainen voi aikuista miestään mitenkään kieltää hankkimasta m-pyörää, jos mies kerran sellaisen haluaa. Pahimmassa tapauksessa tämä voi johtaa siihen, että viimeistään 5-kymppisenä mies sitten MENEE JA OSTAA- ja päätyy sitten kolariin :-(
Voithan ehdottaa sitä sivuvaunua, mutta en usko, että yksikään mies, joka moottoripyörästä haaveilee, suostuu. Sivuvaunu vie KAIKEN sen, mitä moottoripyörä olis tuonut: vapauden, vauhdin hurman, itsenäisyyden...
Luultavasti paras olisi, jos innoistuisit itsekin pyöristä. Haluaisit oman, opettelisit ajamaan, huoltamaan ja hankkimaan siihen aina vaan kallimpia lisäosia... Ole ainakin innostunut ja kiinnostunut. Pyydä mahdollisimman usein päästä mukaan ja yritä opetella mahdollisimman paljon moottoripyöristä itse, ettet tunne oloasi ulkopuoliseksi kun pyöristä puhutaan.
Anteeksi jos kuulostan katkeralta, olen se joka aiemmin jo kirjoitti kuinka moottoripyöräily vei miehen kiinnostuksen kokonaan.
Rakastan moottoripyöriä ja kyydissä istumista. En omista ajokorttia.
Koko nuoruuteni kiertelinkin pitkin suomea, ruotsia ja norjaa motskarilla, ex-kundin kanssa.
Nykyisella miehellä, lateni isällä ei ole kuumetta, mutta kortti löytyy, ja taitoakin vähän, on omistanut joskus pöyrän.
Ehkä vielä joku kesä päästään ajelemaan =)