Tuomarit suhteessa

Mä en tiedä onko tää parisuhdeongelma, mut mulla ensimmäinen parisuhteessa.



Kumppani mittaa ja laskee jatkuvasti että me saadaan ja tehdään yhtä paljon. Ja toimii Ikään kuin tuomarina, mitä sitten tapahtuu jos oikeus ei tapahdu.



Jos mä teen jotain väärin, se karma tulee jotenkin kumman heti, instant. Oonkin sanonut sitä karman pikku apuriksi. Erikoista on, että hän rankaisee myös itseään, eli koittaa olla tasapuolinen, ja jatkaa mittaamistaan.



Ton tuomaroinnin on oltava kauheen raskas duuni kenelle tahansa, ja lisäks alkaa näkemään kauheesti paranneltavan varaa toisessa ja kasvattaa vihaa.



Must siinä ei suoraan ole pahaa. Mikäs siinä jos haluaa tuomaroida, siinähän tuomaroi energiansa jos saa siitä iloa, mutta kun me ollaan vaan ihmisiä, niin tollasessa mittaamisessa tuomaroi ”subjektiivisesti”, eli lähinnä ettei kukaan muu saa enemmän kuin itse.



Se menee siihen lopulta.



Sitten sitä löytää itsensä loppun puristettuna rusinana, jolta vielä halutaan jotain lisää.



Tää käy nyt toista kertaa meidän suhteessa, ja koitan jarruttaa sitä jollain tavalla. Me ollaan puhuttu toisen lapsen tekemisestä, mut mä oon tän takia epävarma. Tällaisia oikean ja väärän tarkkailijoita ja oikeudenjakajia on muitakin varmasti, mutta toivottavasti on ikään liittyvä kysymys joka menee pois (nainen on 26). Ei kai kukaan saatana koko elämäänsä jaksa tuomaroida. Jaksaako?



Mä en ole moisiin törmännyt. Onko kokemusta?