Mitä teet, kun lapsesi on tyhmä?

Niitäkin hänellä on. Kaikkien ei tarvitse olla neroja tai edes älykkäitä. Keskustele lapsesi kanssa mitä hän haluaisi tehdä, etsi mieleinen oppisopimuspaikka yläasteen jälkeen jos hän ei halua lukioon. Pääasia, että hän löytää itseään motivoivan ja kivan työn, jolla elättää itsensä aikuisena.



Hänelle voi käydä paremmin kuin hyvin! Onnelliseen elämään ei tarvita älykkyyttä vaan vanhempaa, joka ohjaa oikealle raiteelle.

kaikenlaisia kirjoja seikkailusta biologiaan. Tee siitä mukava hetki teille.



Syyn huomaat oian miksi kannattaa!!! Jaksamisia!

tai lukupäisiä, eikä heille useimmille elämässä mitenäkän erityisen huonosti käy. Useimmat pystyy jonkun ihan ammatinkin opiskelemaan kunhan valitsee jonkun käytännönläheisen mikä ei vaadi paljon lukemista. Jotkut ei pysty mutta töitä löytyy ahkeralle silti. Esim. oma äitini on oikeasti tyhmä kuin saapas, normaali puheessakin huomaa että on varsin yksinkertainen tosi äkkiä, mutta töissä se on kaupan myyjänä pärjäillyt eläkkeelle asti ja ihan hyvän elämän elänyt.

kaikenlaisia kirjoja seikkailusta biologiaan. Tee siitä mukava hetki teille.

Syyn huomaat oian miksi kannattaa!!! Jaksamisia!

kanssa onnistu. Voisin ainakin kuvitella että meidän tuonikäinen murrosikähirviö saisi hepulin jos äiti alkaisi ääneen lukea hänelle ;)

Kannattaa myös varmistua siitä onko kyse siitä että lapsi oikeasti on "tyhmä" eikä motivaation puutteesta. Itsekin olin tuossa iässä sellainen etten ikinä lukenut kokeisiin, lintsasin jatkuvasti, sain tosi huonoja numeroita. Koulu ei vaan kiinnostanut eikä mikään vanhempien sanominen tai tekeminen sitä muuttanut. Lukioon kuitenkin menin ja akateemisen koulutuksen olen hankkinut sittemmin kuitenkin - itse tiesin koko ajan etten ole tyhmä vaan ei vaan siinä iässä koulu napannut.

Lapsi itse kuvittelee menevänsä lukioon. Minä puolestani olen nyt kurkkua myöten täynnä kotona opettamista enkä aio tänäänkään muuta kuin sanoa, miten ruotsin kokeeseen kannattaa valmistautua. Lapsen on aika tajuta oma tilanteensa. Kaikkemme yritimme ja uskoimme siihen, mitä psykologit meille kertoivat tutkimusten perusteella, joten en ymmärrä, mitä ihmettä lapsessa on vikana. Tehköön siis mitä lystää. Harmittaa. t. ap.

että hän ei ole osa sinua, mutta sinähän se tyhmä olet etkä tajua...



Ihmiset kaipaavat kannustusta, eivätkä lyttäämistä.

Sun täytyy ymmärtää se ettei poikasi tehtävä ole elää mieliksesi...

Eli ainakin se että haluaako tämä lapsi että äiti häntä noin intensiivisesti opettaa vai ei? Jos ei halua, mutta äiti (puoli)pakolla tunkee apuaan niin ei varmasti siitä avusta ole juuri hyötyä vaan voi helpottaa että ap luovuttaa ja antaa olla rauhassa.



Entä yrittääkö lapsi oikeasti tosissaan eli onko motivoitunut oppimaan. Jos on, mutta silti ei mene asiat millään lisäopetuksellakaan perille niin varmaan tosiaan ei ole kauheasti lahjoja lukuhommiin. Mutta jos on tuossa iässä hyvin tyypillistä kiinnostumattomuutta koko koulusta ja haluttomuutta oppia niitä tylsiä asioita niin ei hän välttämättä ole ollenkaan "tyhmä" vaan voi tosiaan sinne lukioon pystyäkin ihan hyvin niin päättäessään.

lukiolaisenkin kanssa!!!!! Kuten ystäväni teki!!!!!!!!!! K-o-k-e-i-l-k-a-a

Kun lapsi tuli tänään koulusta, kysyin, mistä hän näkee kokeiden päivämäärät. Vastaus tuli heti: "Netistä." Ihmettelin, etteikö opettaja ollut huomauttanut lainkaan ja tähän sain ehdottoman kieltävän vastauksen. - Viestitin opettajalle, etten enää auta lastani koulunkäynnissä mitenkään, kun häntä ei koulunkäynti kiinnosta. Kysyin myös tuosta kokeesta ilmoittamisesta. - Palaute tuli nopeasti: Opettajakin oli pitänyt lapselle tänään puhuttelun. Koulussa oli tapahtuntu seuraavaa: Kotsan tunnilla lapsi tyhjensi tiskikoneesta likaiset astiat, kysyi mihin pelti laitetaan, vaikka se on jo ajat sitten ollut tiedossa. Lapsi unohti mennä ruokatunnilla syömään. Kouluavustaja ohjasi lapsen ruokalaan. - Ruotsin koetta varten oli harjoiteltu koko tunti ja kokeesta todellakin puhuttiin ja se oli kirjoitettuna taululla. - Kyllähän lapsella on ollut tutkimusten mukaan autismin piirteitä, mutta miten ne nyt niin pahentuivat. Kuinkahan kauan tuota täytyy pitää kotona?

Meillä ei lapsia tarvitse niin paljoa auttaa. Joskus kuitenkin huomaan että lapsi ei hahmota jotain asiaa kuten pitäisi. Tällöin kyselen lapselta tarkemmin asiasta, jotta pääsen kärryille mitä hän ei tajua. Yritän siis ymmärtää lapsen ajatuksenjuoksua ensin.



Kun olen päässyt lapsen käsityskyvystä kärryille, niin sitten mietitään lapsen kanssa miten hän ymmärtäisi/oppisi jonkun asian parhaiten. Silloin molemmat vanhemmat voivat miettiä omia tapojaan oppia tai hahmottaa. Tämä on usein silmiä avartavaa kun huomaa että asian voi hahmottaa ja opetella monella tavalla. Sitten tämän pohjalta lapsen kanssa sovitaan toimintatavasta ja hän saa opetella/harjoitella asiat itse, emme ole vieressä vahtimassa.



Jos joku asia vaatii päättelyä ja puhumalla homma ei toimi, niin yritetään sitten piirtää tai kokeilla jonkun käytännön esimerkin kautta. Tuntuu että varsin hyvä toimintatapa on miettiä syy-seuraus suhteita ja pyytää lasta ajattelemaan isommassa mittakaavassa oman elämänpiirinsä ulkopuolelta. Nämä ainakin yleensä auttavat reaaliaineiden kokeissa. Joskus taas auttaa ison asian pilkkominen osiin ja se että tekee yhden askeleen kerrallaan. Tämä on toiminut matematiikassa.



Mutta kaikista tärkeimpänä itse pidän asennetta. Vanhempana olen yrittänyt viestiä lapselle että aina saa kysyä ja tyhmiä kysymyksiä ei olekaan. Lisäksi että kaikki ei ole kaikille yhtä helppoa ja joskus joutuu tekemän enemmän työtä jonkun asian omaksumiseen kuin toinen. Yrittäminen on tärkeätä ja se ettei luovuta. Tosin sitä päätäkään ei kannata hakata seinään vaan etsiä vaihtoehtoisia tapoja, jossei edisty. Lisäksi hyvä olisi nähdä vaikeudet haasteena, eikä ongelmana. Mikä sen suurempi riemu onkaan kun vihdoin ja viimein ymmärtää tai oppii jonkun vaikean asian:)

minusta tuntuu, että annan lapsen sitten saada niin huonot numerot kuin hän itse ilmeisesti tahtoo.

Tämä on lain vastaista. Huoltajan tulee pitää huolta siitä, että lapsi käy koulua parhaan kykynsä mukaan. Ja muutenkin, jos nyt annat periksi, se on sitten heissulivei koko loppuyläkoulu.

Meillä ei lapsia tarvitse niin paljoa auttaa. Joskus kuitenkin huomaan että lapsi ei hahmota jotain asiaa kuten pitäisi. Tällöin kyselen lapselta tarkemmin asiasta, jotta pääsen kärryille mitä hän ei tajua. Yritän siis ymmärtää lapsen ajatuksenjuoksua ensin.

Kun olen päässyt lapsen käsityskyvystä kärryille, niin sitten mietitään lapsen kanssa miten hän ymmärtäisi/oppisi jonkun asian parhaiten. Silloin molemmat vanhemmat voivat miettiä omia tapojaan oppia tai hahmottaa. Tämä on usein silmiä avartavaa kun huomaa että asian voi hahmottaa ja opetella monella tavalla. Sitten tämän pohjalta lapsen kanssa sovitaan toimintatavasta ja hän saa opetella/harjoitella asiat itse, emme ole vieressä vahtimassa.

Jos joku asia vaatii päättelyä ja puhumalla homma ei toimi, niin yritetään sitten piirtää tai kokeilla jonkun käytännön esimerkin kautta. Tuntuu että varsin hyvä toimintatapa on miettiä syy-seuraus suhteita ja pyytää lasta ajattelemaan isommassa mittakaavassa oman elämänpiirinsä ulkopuolelta. Nämä ainakin yleensä auttavat reaaliaineiden kokeissa. Joskus taas auttaa ison asian pilkkominen osiin ja se että tekee yhden askeleen kerrallaan. Tämä on toiminut matematiikassa.

Mutta kaikista tärkeimpänä itse pidän asennetta. Vanhempana olen yrittänyt viestiä lapselle että aina saa kysyä ja tyhmiä kysymyksiä ei olekaan. Lisäksi että kaikki ei ole kaikille yhtä helppoa ja joskus joutuu tekemän enemmän työtä jonkun asian omaksumiseen kuin toinen. Yrittäminen on tärkeätä ja se ettei luovuta. Tosin sitä päätäkään ei kannata hakata seinään vaan etsiä vaihtoehtoisia tapoja, jossei edisty. Lisäksi hyvä olisi nähdä vaikeudet haasteena, eikä ongelmana. Mikä sen suurempi riemu onkaan kun vihdoin ja viimein ymmärtää tai oppii jonkun vaikean asian:)

Kirjoitat tosi hyvin ja täyttä asiaa - teidän tapauksestanne. - Meillä lapsi ei koskaan kysy mitään. Tänään minulle selvisi, että hän vastaa kysyttäessä ihan mitä sattuu eikä totuutta ja sanoin suoraan, etten siedä valehtelua. Meidän lapsemme on sellainen, josta ei pirukaan ota selvää. Minua hirvittää ja ahdistaa tilanteeni. Mieheni on alusta asti tai oikeastaan jo odotusajasta asti ollut täysin lapsen pauloissa ja ylisuojelee lasta. Yritän vielä kohta jutella hänen kanssaan tästä, kun ei se vitsillä tunnu menevän tajuntaan. Minusta tuntuu, että koko paketti romahtaa minun niskaani. - Onneksi olen aina puhunut lapselle suoraan kaikista asioista.

lapsi tarvitsee paljon tukeasi, rakkautta ja rajoja.

Voisin ainakin kuvitella että meidän tuonikäinen murrosikähirviö saisi hepulin jos äiti alkaisi ääneen lukea hänelle ;)

nauttii, kun hänelle luetaan Potteria englanniksi. Voisihan sen äänikirjanakin kuunnella, mutta on kuulemma mukavampaa, kun iskä ja äiti lukee. :D

Ja meillä on kympin oppilas... ollaan kyllä luettu lapselle siitä saakka, kun oli 6kk vanha.

Luuletko, että lapsesi on tahallaan hankala?

Kokeile seuraavaa - muutu itse. Vain kannustamalla ja lapsen vahvuuksia tukemalla, voi onnistua.

Ja tärkein asia kouluun liittyen. Unohda kokeet. Muista läksyt. Jos haluat auttaa lastasi, pidä huoli, että hän lukee läksyt joka ilta. Auta häntä niissä. Ottakaa yksityisopettaja. Kokeisiin kertaaminen pitää aloittaa vähintään VIIKKOA ennen koetta. Kokeisiin kerrataan läksyiksi jo hyvin luetut asiat. Kokeisiin ei lueta hikipäässä edelisenä iltana. Sellaisen opettaminen lapselle on aivan väärin. Mutta jos lapsi ei vielä osaa, sinun tehtäväsi on vanhempana huolehtia, että hän lukee läksyt niin hyvin, ettei ole hädissään koetta edeltävänä iltana.

Voisin ainakin kuvitella että meidän tuonikäinen murrosikähirviö saisi hepulin jos äiti alkaisi ääneen lukea hänelle ;)

nauttii, kun hänelle luetaan Potteria englanniksi. Voisihan sen äänikirjanakin kuunnella, mutta on kuulemma mukavampaa, kun iskä ja äiti lukee. :D

Ja meillä on kympin oppilas... ollaan kyllä luettu lapselle siitä saakka, kun oli 6kk vanha.

kiitettävällä koulumenestyksellä lapset kasilla, kutosella, nelosella ja ekalla ja kaikki kuuntelevat mielellään iltasatua olipa kyseessä Narnian seikkailut tai Peppi tai Muumi suomeksi tai enkuksi.

Kannattaa myös varmistua siitä onko kyse siitä että lapsi oikeasti on "tyhmä" eikä motivaation puutteesta.

siltä, että lapsi on jollain tavalla ihan oikeastikin "tyhmä" tai jollain todella erikoisella tavalla erikoinen, ellei seiskaluokalla vielä tunne kelloa... (Vai kärjistikö ap? Eikö lapsi vain välitä ajankulusta ja toimii kuin ei kelloa tuntisikaan?)

Luuletko, että lapsesi on tahallaan hankala?

Kokeile seuraavaa - muutu itse. Vain kannustamalla ja lapsen vahvuuksia tukemalla, voi onnistua.

Ja tärkein asia kouluun liittyen. Unohda kokeet. Muista läksyt. Jos haluat auttaa lastasi, pidä huoli, että hän lukee läksyt joka ilta. Auta häntä niissä. Ottakaa yksityisopettaja. Kokeisiin kertaaminen pitää aloittaa vähintään VIIKKOA ennen koetta. Kokeisiin kerrataan läksyiksi jo hyvin luetut asiat. Kokeisiin ei lueta hikipäässä edelisenä iltana. Sellaisen opettaminen lapselle on aivan väärin. Mutta jos lapsi ei vielä osaa, sinun tehtäväsi on vanhempana huolehtia, että hän lukee läksyt niin hyvin, ettei ole hädissään koetta edeltävänä iltana.

Minä tiedän, että lapsemme on tahallaan hankala, katsos kun se kuuluu normaaliin, normaalin lapsen henkiseen itsenöistymisprosessiin. Irtautuminen vanhempien hoivasta omaan elämään on suuri muutos. Onneksi tämä puoli asiassa onkin kohdallaan, koska me vanhemmat olemme puhuneet lapsemme kanssa kaikista asioista suoraan ja keskenämme neuvotelleet kahdestaan. Äsken vielä ennen mieheni nukkumaanmenoa summasimme tilanteen. - Voi, rakas lapsi, eivät kaikki lapset ole samanlaisia. Ehkä hiostamistyylisi sopii - toivottavasti - lapsiparoillesi, mutta kyllä me tiedämme, miten vaikeaa mediän lapsemme on oppia asioita. Sitä me emme tiedä, miksi se on niin vaikeaa. Hän on oppimisvaikeuksien takia erityisluokalla. En muistaakseni ole koskaan sanonut lapseni olevan hädissään, koska sitä hän ei ole.

ei kai tuossa nyt mistään täydellisyydetä ole kyse. Vaan ihan siitä, että lapsen kanssa on oltu ja häntä ei ole pakotettu kasvamaan aikuiseksi liia varhain. Parhaat ja menestyvimmät oppilaat tulevat juuri sellaisista kodeista, joissa ollaan yhdessä ja lapset varttuvat hitaasti verkkaiseen tahtiin.