Kun arki ahdistaa, mikä avuksi?
Kenellekään tuskin tuskin tulee yllätyksenä, että arki lasten kanssa voi olla rankkaa. Toki sen tiesin, mutta en uskonut sen kuitenkaan olevan NÄIN rankkaa :(
Tämä kotona oleminen, kotitöiden tekeminen (siivoaminen, pyykkäys), lastenhoito, ruuan laitto ei taida sittenkään olla minun juttuni.
Tiedän. Turha minun on nyt enää vinkua, kun lapset on tuossa ja pysyy.
Hampaat irvessä nousen joka aamu ylös. Väsyneenä laitan aamupalaa ja teen aamupesut lasten kanssa. Syön itse jotain, juon 2 kuppia kahvia, jotta herään. Sitten pitäisi siivota enimpiä lasten sotkuja, pestä pyykkiä, ulkoillakin, laittaa ruokaa, käydä ehkä kaupassakin.
En edes yritä pitää kotia liian siistinä enää. Pyykkiäkään en jaksa pestä joka päivä. Mutta tekemättömät työt kasaantuu ja kasaantuu. Pyykkivuoret kasvaa, keittiö on kaaoksessa ja täynnä likaisia astioita. Eteinen tulvii hiekkaa, vaipparoskis haisee. Vessa pesemättä päivä tolkulla ja on haju sen mukainen. En vaan jaksa enää :(
Miten saisin lisää jaksamista arkeen? Vai saako sitä mistään?
Kommentit (8)
Vessa pesemättä päivä tolkulla ja on haju sen mukainen.
Mä pesen vessat kerran viikossa, eikä siellä silti miltään haise?
Joku auttamaan siivouksessa tai viemään lapsia ulos, edes muutaman kerran viikossa?
Minulla tuohon tunteeseen auttaa se, että jotenkin katkaisen kierteen hetkeksi. Sovin esim. miehen kanssa, että käytämme yhden illan kunnon siivoukseen yhdessä, jotta saadaan kotiin perussiisteys takaisin. Sitten seuraavana päivänä lähden lasten kanssa POIS KOTOA, vaikkapa retkelle. Yritän hetkeksi unohtaa kotiasiat ja NAUTTIA lasten seurasta.
Tiedän ettei tämä aina onnistu noin vain, mutta kannattaa kokeilla! :)
Mikä sua virkistäisi? Tee kerran tai pari viikossa jotain sellaista, mistä tykkäät. Yksin ilman lapsia tietty, niin se antaa voimaa. Ja sekin virkistää, että tekee lasten kanssa jotain sellaista mistä tykkää.
Tietenkään koko ajan ei voi vain tehdä jotain kivaa, muuten ne kotityöt tosissaan jää tekemättä, kun kukaan ei ole koskaan kotona. Mutta ei elämän lasten kanssakaan tarvi olla joka ikinen päivä vain sitä perustavallista arkea.
Se tavallinen arkikin on kyllä ihan kivaa. Mutta ei se ole kivaa silloin, jos sitä on 365 päivää vuodessa.
Eli esim. harrastus kerran viikossa, jolloin sen tietää, että se päivä tulee taas. Muuten meillä ainakin käy helposti niin, että hujahtaakin kolme viikkoa, eikä sille äidin virkistäytymiselle olekaan muka löytynyt aikaa.
Joten siivooja palkkaaminen voi auttaa myös. Onhan se ihan kiva, kun ei tarvi uida pölypalleroissa ja jalallekin löytyy lelujen keskeltä astumatilaa.
Ystäviä? Voisiko mies jäädä lasten kanssa siivoamaan ja itse lähtisit vaikka neljäksi tunniksi istumaan järven rannalle/kalliolle/johonkin rauhalliseen paikkaan.