Mitä ihmettä, eikö moni äiti kaipaa omaa rauhaa?
Tuli tuosta yhdestä ketjusta mieleen, olen luullut että on ihan normaalia ahdistua joskus äitinä ja siitä ettei saa olla rauhassa. Olen joskus itkenyt kotona ja tiuskinut lapsille kun en jaksa sitä touhua, koko ajan lapsissa kiinni ja toisaalta niin yksin. Hoidan yksin kotityöt ja mies tekee pitkää päivää, eikä iltaisin jaksa olla lasten kanssa. Onko mulla nyt sitten joku persoonallisuushäiriö kun en olekaan onnessani askartelemassa joka päivä lasten kanssa?
Kommentit (7)
Me ollaan kaikki niin erinlaisia. Olet ihan riittävä lapsillesi, hyväksy itsesi kyllin hyvänä vanhempana.
Mua ainakin välillä ahdistaa ihan pirusti. Just se ku ei oo mitään minne mennä päivisin, nojoo leikkipuisto, JEE, mut siis ystäville, tai sukulaisille, kun kaikki on töissä. Mut onneks sitten on niitä parempia päiviä. :) Ja eihän sun tarvii joka päivä jaksaa samaa juttua, menkää yhtenä päivänä hoploppiin, toisena olkaa vaan kotona, vaik olis miten hieno ilma, kolmantena siivotkaa yhessä...
Meillä sama juttu, mies pitkää päivää töissä ja ite teen KAIKEN kotona, mut toisaalta, eipä lapsi roiku koko aika puntissa jos vaikka keittiön siivoon.
ja sit taas toisaalta, ihanaa kun se roikkuu koko ajan puntissa kun ei ne kauan ole pieniä. Mulla 1.5v ja rv 38 menossa :P Rankkaa on!
Palkitsevinta on kun esim tänään jaksoin lähteä poikaa ulkoiluttamaan. Leikkipuistossa leikittiin, (lue:äiti istu hiekkalaatikon reunalla) ja tultiin kotiin, pojalla kamala nälkä, tein ruuan, söi tosi hyvin ja nukku päiväunet. Meillä siis ei todellakaan normaalia että syö hyvin tai nukkuis päikkärit. Iltaunillekkin on ihana paijata
Muista, että miehillä on se kahvitauko töissä, meillä sitä ei ole kotona ollessa, tää ON rankempaa!
Minunkin mielestäni on ihan normaalia, että siihen vaan väsyy, että orientaatio on hajaantunut koko ajan, eikä mihinkään voi keskittyä. On ihan oma ärtymyksen lajinsa yrittää vaikka maksaa laskua nettipankissa ja samaan aikaan vilkuilla tenavia, valmiina milloin tahansa puuttumaan ja pelastamaan.
Ei sellaista ihmistä olekaan, joka ei joskus halua ajatella ajatuksia loppuun tai tehdä rauhassa sitä mitä on aikonut.
Muista, että miehillä on se kahvitauko töissä, meillä sitä ei ole kotona ollessa, tää ON rankempaa!
Reilun viikon taas treenannat taas töissä oloa parin vuoden kotona olon jälkeen ja ne kanvit on juomatta, päiväunet ottamaatta ja lounaalla käymättä.
Ei kyennyt työntekoon EIKÄ kotona oloon lapsen kanssa eli ratkaisuna mies käy töissä ja lapsi päiväkodissa ja itse rauhassa kotona...
Minä ainakin kaipaan omaa rauhaa, vastapainoksi lähes 24/7 päivystykseen ja työntekoon. Ei kukaan jaksa kokoaikaista vastuuta, työntekoa ja valmiudessa oloa. Helpompaa on ehkä heillä, joitka kokevat työn lähes harrastukseksi ja todella mieluisaksi sekä voi jakaa vastuuta.