Anteeksi, etten ymmärrä, sitä että sulla on raskasta 2.tavislapsen kanssa
Kommentit (17)
ja raskasta jopa pelkästään yhden älykkään, hienosti käyttäytyvän ja sopeutuvaisen lapsenkin kanssa.
Se on se elämän kokonaistilanne joka ratkaisee...
Kyllä mä voin ymmärtää, että jollain voi olla raskasta kahden tavislapsen kanssa. Jopa varmasti useimmilla perheillä jossakin elämänvaiheessa. Yhdenkin tavislapsen kanssa voi olla tosi raskasta.
Elämä kahden erityislapsen kanssa (lapset itse hoitaen, samalla pyörittäen muuta normaalia elämää ilman erityisempiä apuja - ei siis mitään rentoudutaan päivät kotona työttömänä sillä välin kun lapset ovat kuntoutuksen varjolla täyttä päivää tarhassa -meininkiä) tuntuu jo ihan sietämättömältä helvetiltä ja ihmettelen, miten kukaan voi tai edes jaksaa selvitä siitä hengissä. Tällä hetkellä kuvittelen, että jos itse joskus itseni siitä tilanteesta löytäisin, pakkaisin vaan joku yö matkalaukun ja hipsisin hiljaa tieheni enkä koskaan palaisi. Vaikka enhän minä varmasti oikeasti niin pystyisi tekemään.
t: lapseton
jos noin kovalle ottaa. katkera ämmä..
Olet katkera. Uupunut. Väsynyt. Yksin. Yksinäinen. Vailla vertaistukea. Empatiakyvytön. Jumissa.
Jälleen kerran tulee todistetuksi, että elämän vastamäet eivät ylevöitä eivätkä laajenna ihmisen ymmärrystä mihinkään suuntaan. Ihminen käpertyy itseensä ja omaan kurjuutensa eikä kykene ymmärtämään tai tukemaan toista, jolla on erilaista. Ei helpompaa, ei vaikeampaa, vaan erilaista. Eikä samalla kyekene myöskään iloitsemaan toisen ilosta ja onnesta.
Just oli toinen ketju, jossa pohdittiin että miksi joihinkin perheisiin syntyy useampi erityislapsi.
Vastauksia:
huonot geenit
kasvatus tai sen puute
sosiaalisen ympäristön vaikutus.
Jälleen kerran tulee todistetuksi, että elämän vastamäet eivät ylevöitä eivätkä laajenna ihmisen ymmärrystä mihinkään suuntaan. Ihminen käpertyy itseensä ja omaan kurjuutensa eikä kykene ymmärtämään tai tukemaan toista, jolla on erilaista. Ei helpompaa, ei vaikeampaa, vaan erilaista. Eikä samalla kyekene myöskään iloitsemaan toisen ilosta ja onnesta.
ja aina te jaksatte muistuttaa miten teidän elämä on rankempaa kuin muiden. Oisko sussa vika kun noin moni yhdessä perheessä on "erityinen"? miksi teette niitä vammasia jos ette jaksa? voi sen tyrkätä vaikka hoitokotiin.
Mulla 3 lasta josta yksi on erityislapsi (ärsyttävä nimitys) ja silti ymmärrän todella hyvin, että vaikeaa voi olla muillakin, oli erityislapsi tai ei.
Kannattaa hieman yrittää ymmärtää muitakin,niin itsekin saa ymmärrystä osakseen.
tuo ap provosoi ja tahtoo saada pahan mielen aikaiseksi kaikille, joilla on oikeasti niitä erityislapsia yksittäin tai useampia. Rumasti tehty.
huh. Mikä niillä on? miten yhdessä perheessä on jopa 2 semmoista?? vai tiesitkö etukäteen kuinka huonot geenit on ja halusit vauvan silti?
ja aina te jaksatte muistuttaa miten teidän elämä on rankempaa kuin muiden. Oisko sussa vika kun noin moni yhdessä perheessä on "erityinen"? miksi teette niitä vammasia jos ette jaksa? voi sen tyrkätä vaikka hoitokotiin.
Kokonaisuus ratkaisee. Esim. pitkäaikaissairaalla yh-äidillä ei ehkä ole ihan helppoa... Ja kärsimyshän on aina subjektiivinen kokemus. Mutta ei sun tarvi ymmärtää.
Äitinsä saisi tulla laittamaan koneen kiinni, pesulle, pisulle ja pusulle ja peitellä nukkumaan. Huomenna on koulupäivä.
Tämän palstan empaattisuuden puute jaksaa tyrmistyttää. Vaikkei ap:n aloituskaan mitenkään rakentava ollut.
Menkää vähän itseenne!
"tavis"lapsi, joka on kyllä maailman helpoin. Tällä viikolla on kuitenkin tapahtunut mm. seuraavaa:
Mummo kadonnut 2 kertaa kotoaan ja häntä on etsitty kissojen ja koirien kanssa. Kuuluisi dementiayksikköön, mutta vieläkään ei saa sinne paikkaa.
Äitini on syöpähoidoissa sairaalassa juuri nyt, joten hänestä ei ole apua mummon etsimiseen.
Isälläni jalka poikki, tarvitsee apuja kotona, kun äitini sairaalassa (ja eihän siitä äidistäni olisikaan)
Siskon lapsi syntynyt keskosena. On nyt sitten lasten teholla. Siskon vanhemmat kaksi muuta lasta minulla hoidossa, näistä toisella vahva asperger.
Siskon mies reissutöissä ja häneltä on varastettu passit ym. Nyt sitten odottelee apuja, että pääsisi takaisin Suomeen.
Ja sillä minun helpolla tavislapsella on tällä viikolla ollut noro. Kohta se on varmaan myös näillä siskon lapsilla, jotka ovat luonani hoidossa. Ex-miehestäni ei hirveästi ole juuri nyt apuja, hän on tukemassa äitiään, joka menetti juuri äskettäin puolisonsa liikenneturmassa.
Niin, minulla on ollut näyttötutkintoviikko. Toivottavasti tulen pääsemään läpi, kaiken tämän härdellin keskellä.
Ymmärrän kuitenkin, että ap:lla on ollut paljon rankempaa kuin minulla, koska minulla on vain yksi tavislapsi.
Tämän palstan empaattisuuden puute jaksaa tyrmistyttää. Vaikkei ap:n aloituskaan mitenkään rakentava ollut.
Menkää vähän itseenne!
sitä saa mitä tilaa.
Vaikka koko aloitus onkin aika älyvapaa ja todennäköisesti provo, niin toteanpa silti tämän: monilla ihmisillä on ongelmia ja vaikeuksia, joista eivät halua muille kertoa.
Esim. itselläni on yksi ihan helppo tavislapsi, odotan toista mutta en ole kertonut raskaudesta tai aamuyrjöämisistäni vielä monellekaan. Odotan oikeudenkäyntiä jossa voin saada ehdollista ja satojen tuhansien eurojen korvaukset maksettavaksi. Mieheni on vakavasti sairas ja joskus aggressiivinen. Töissä pomo on ottanut minut silmätikuksi ilman järkevää syytä ja pelottaa kertoa raskaudestakin.
En huutele näistä vaikeuksistani juuri kellekään enkä haluakaan sympatiaa, mutta turha kenenkään silti tehdä oletuksia minun tai kenenkään muunkaan elämästä. Itse ainakin olen kokenut niin ihmeellisiäkin asioita, että monesti mietin että mitähän kaikkea muille kuuluu mistä minulla ei ole hajuakaan. Ja joskus joku kertookin vaikka vasta eron jälkeen että on elänyt vuosikaudet väkivallan alla, ollut masentunut tai muuta vastaavaa.
Kun se ihmisen ymmärrys vaan on rajallinen. Joillain ne rajat tulee ennemmin vastaan ku toisilla. Et sä sille mitään voi.
t: 2:n "tavislapsen" vanhempi, jolla raskasta