Lue keskustelun säännöt.
Olipas kurja äitienpäivä
13.05.2012 |
Heräsin aamulla ja aloin siivota. Puunasin kämpän ja leivoin sekä koristelin kakun.
Odottelin siinä sitten sovittuun ajankohtaan äitiäni saapuvaksi. Ei näkynyt eikä kuulunut.
Ei soittanut, eikä laittanut viestiä.
Siskoltani kuulin, että äiti oli kotona krapuloissaan.
Tuli niin paha mieli ja oli kyllä viimeinen kerta, kun mitään tälläistä teen.
Oma lapsenikin on vielä niin pieni, että hän ei osaa vielä äitienpäivää juhlistaa.
Kommentit (16)
Meillä oli aina isänpäivät tällaisia. Tai oikeastaan synttärit, joulut ja kaikki. Jouluisin iskä ilmestyi kännissä oven taakse :S
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
odotan koska soittaa ja mitä sanoo. Haukut saa ja toivotuksen hornan tuuttiin.
Siskoni onkin tainnut jo mielipiteensä ilmaista hänelle hänen käytöksestään.
Ap
koska arvasin mahdollisen syyn pois jäännille.. Minähän en soittele ja ruikuta perään.
Eniten harmittaa se, että tuolla on nyt kermakakku vähillä rahoilla väännettynä ja jos en saa ystäviäni sitä syömään niin se menee roskiin, en millään ehdi syödä koko kakkua ennenkuin se on pilalla..
Oma äitini on alkoholisti ja tehnyt sen miljoona kertaa oharit, etten enää viitsi muistaa äitienpäivänä muutoin kuin soittamalla-
Toivottavasti saat jonkun nauttimaan kakusta ja ennen kaikkea juhlamieltä juhlistamaan sitä, että sinä olet pienen lapsesi äiti.
Mulla äitienpäivän pilasi mies, joka on tuntemattomasta syysträ huutanut ja raivonnut koko päivän pienimmistäkin asioista. Kaksi ihanaa pientä poikaamme ovat äitiä muistaneet kortein ja lahjoin, ja nyt yritän pidätellä itkua heidän edessään...
Ensimmäinen äitienpäivä äitinä oli tulossa ja jo viikolla tuntui surulliselta. Meillä nimittäin menee mieheni kanssa tosi surkeasti ja tunnen, ettei mies ollenkaan arvosta minua äitinä, naisena tai puolisona. Minä hoidan lähes täysin 9 kk lapsemme ja olen usein todella väsynyt. Lapsi liikkuu ihan hirveästi ja muksahtelee harva se kerta. Mies moittii minua tästä ilkeästi. Muutenkin tiuskii koko ajan ja on pahalla tuulella - koko maailmalle. Pieninkin vastoinkäyminen (peilikaapin ovi jumissa esim) johtaa hirveään kiroamiseen.
Tätä sitten itku kurkussa vuodatin äidilleni tekstiviestitse. Ihmettelin, kun äiti ei vastannut. Illalla tuli viesti: pitkäaikaissairas äitini oli joutunut keuhkokuumeen vuoksi sairaalaan ja tila oli hengenvaarallinen. Viikonloppu meni jännittäessä ja sairaalassa vieraillessa. Sairaalaan en saanut edes ottaa lastani, vaikka se olisi äitiä piristänyt.
Mies kyllä muisti äitienpäivän. Oli ostanut lahjan ja ruusuja. Mutta mitään huomaavaisuutta ei osoittanut, vaikka se olisi ollut minulle lahjoja tärkeämpää. Laittanut ruokaa, katsonut lasta, tehnyt jotain perheen kanssa yhdessä. Mutta ei. Katsoi kalsareissaan vaan kiekkoa, kun minä yritin rauhoitella ränkkäävää lasta. Minnekään ei menty, koska miehen mukaan ei kannata lähteä "sinne ryysikseen". Minne ryysikseen?!?
Olen ihan poikki huolesta äitini vuoksi. Aamulla mieheni puhelin soi ja olin varma, että siellä soitetaan äidin kuolleen. Onneksi ei näin ollut, mutta jokainen hetki pelkään. Olisin todella ollut iloinen, jos mies olisi jotain tekemistä kehittänyt, jotta olisin saanut muuta ajateltavaa.
En ole aamiaisen jälkeen mitään syönyt, enkä jaksa kyllä alkaa mitään tekemäänkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut täälläkään hääviä.
Ensimmäinen äitienpäivä äitinä oli tulossa ja jo viikolla tuntui surulliselta. Meillä nimittäin menee mieheni kanssa tosi surkeasti ja tunnen, ettei mies ollenkaan arvosta minua äitinä, naisena tai puolisona. Minä hoidan lähes täysin 9 kk lapsemme ja olen usein todella väsynyt. Lapsi liikkuu ihan hirveästi ja muksahtelee harva se kerta. Mies moittii minua tästä ilkeästi. Muutenkin tiuskii koko ajan ja on pahalla tuulella - koko maailmalle. Pieninkin vastoinkäyminen (peilikaapin ovi jumissa esim) johtaa hirveään kiroamiseen.
Tätä sitten itku kurkussa vuodatin äidilleni tekstiviestitse. Ihmettelin, kun äiti ei vastannut. Illalla tuli viesti: pitkäaikaissairas äitini oli joutunut keuhkokuumeen vuoksi sairaalaan ja tila oli hengenvaarallinen. Viikonloppu meni jännittäessä ja sairaalassa vieraillessa. Sairaalaan en saanut edes ottaa lastani, vaikka se olisi äitiä piristänyt.
Mies kyllä muisti äitienpäivän. Oli ostanut lahjan ja ruusuja. Mutta mitään huomaavaisuutta ei osoittanut, vaikka se olisi ollut minulle lahjoja tärkeämpää. Laittanut ruokaa, katsonut lasta, tehnyt jotain perheen kanssa yhdessä. Mutta ei. Katsoi kalsareissaan vaan kiekkoa, kun minä yritin rauhoitella ränkkäävää lasta. Minnekään ei menty, koska miehen mukaan ei kannata lähteä "sinne ryysikseen". Minne ryysikseen?!?
Olen ihan poikki huolesta äitini vuoksi. Aamulla mieheni puhelin soi ja olin varma, että siellä soitetaan äidin kuolleen. Onneksi ei näin ollut, mutta jokainen hetki pelkään. Olisin todella ollut iloinen, jos mies olisi jotain tekemistä kehittänyt, jotta olisin saanut muuta ajateltavaa.
En ole aamiaisen jälkeen mitään syönyt, enkä jaksa kyllä alkaa mitään tekemäänkään.
8, sinä sentään sait lahjan ja ruusuja - eikö se ole jo huomaavaisuutta? Ja ei kannata leikkiä marttyyria vaan sanoa suoraan miehelle että "tässä, hoida lasta, minä teen nyt asiaa x / lepään / ..". Meillä ei ollut huomaavaisuutta, mutta eipä tullut myöskään lahjaa, kukkaa, ei edes korttia. Mies oli unohtanut koko äitienpäivän. Sama viime vuonna. Joten älä vingu, huonomminkin voisi olla asiat.. kun saa "vain" ruusuja, hohhoijaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukemattomat kerrat on odotettu lasten synttäreille yms. äitiä joka oli sitten liian kännissä saapuakseen tai krapuloissa.
Viimeinen niitti oli nyt 14.2. kun lasten tarhassa oli juhlat isovanhemmille ja edellispäivänä mulle vannottiin että tulevat ja olin 2 henkee sinne ilmoittanut. EIvät sitten menneet.
Silloin tajusin että en jaksa enää, mulle riitti!
Sen jälkeen en ole tekemisissä ollut, tänään laitoin tekstiviestin että hyvää äitienpäivää! Se siitä! Ei tarvi enää odotella kutsuja täältä!
Kun ei lapset eikä lapsenlapset kiinnosta niin munkaan ei tarvi olla kiinnostunut. Haistakoon paska koko ihminen!
8, sinä sentään sait lahjan ja ruusuja - eikö se ole jo huomaavaisuutta? Ja ei kannata leikkiä marttyyria vaan sanoa suoraan miehelle että "tässä, hoida lasta, minä teen nyt asiaa x / lepään / ..". Meillä ei ollut huomaavaisuutta, mutta eipä tullut myöskään lahjaa, kukkaa, ei edes korttia. Mies oli unohtanut koko äitienpäivän. Sama viime vuonna. Joten älä vingu, huonomminkin voisi olla asiat.. kun saa "vain" ruusuja, hohhoijaa..
Minusta on naurettavaa vetää yhtäläisyysmerkki jonkun kukkapuskan ja huomaavaisuuden välille. En todellakaan olisi kimppua tarvinnut, vaan rakkautta, läsnäoloa ja huomaavaisuutta. En jokapäiväistä tiuskimista. Ikävää, että miehesi on unohtanut useamman kerran sinun äitienpäiväsi. Älä sinä vingu, vaan kerro miehelle, että se kyrsii. Ei tarvitse tulla anonyyminä loukkaamaan muutenkin hajalla olevaa keskustelupalstoille. Mistäs sinä teidät meidän suhteestamme mitään?
terveisin 8
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole loukata vaan yrittää saada ihmiset tajuamaan että toivoa on kuitenkin vielä kun edes pieni ele tulee sinne suuntaan että olet tärkeä ja sinua muistetaan. Joo, ei ehkä mene täydellisesti ja lahja ei ole mieleinen tai sitä ei olisi halunnut ollenkaan mutta edes JOTAIN.
Ja joo, kerroin kyllä että kyrsii kuten kerroin viime vuonnakin mutta ei tulosta. Jossain vaiheessa sitä vain itse olisi kiitollinen edes siitä kukkapuskasta.
Luuletteko että joku huvikseen vetää viinaa niin että kaikki menee? Juo ja juo kunnes kuolee siihen?
Ja sitä hoitoa ei yksinkertaisesti saa. Joka paikassa katsotaan kieroon. Hoitolaitoksiin ei oteta jos putki päällä. Mihinkään ei huolita kun pitäisi muka itse ensin lopettaa. Mutta kun se juuri on se ongelma, ei pysty lopettamaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
puhukaa niiden miestenne kanssa..ja pakottakaa osallistumaan lastenhoitoon ja kotitöihin.
ei tosta muuten mitään tuu :(
ja minä toipumassa siitä... Mutta ihan kiva päivä oli, illalla jo syötiinkin ja lapset oli melkein koko päivän pihalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[...ja pakottakaa osallistumaan ]
Pääsee siitä miehestä helpomminkin eroon.
[...ja pakottakaa osallistumaan ]
Pääsee siitä miehestä helpomminkin eroon.
jos mies ei osallistu mihinkään niin mitä sillä tekee? eläköön sitten sinkkuna.
soittaisin äidille ja kertoisin, että dotin häntä ja olin tehnyt paljon valmistelujakin. En painaisi villaisella.