Lue keskustelun säännöt.
Vasta oli dokumentti aiheesta ADHD ja tosiaan ympäristön/vanhempien vaikutus
11.05.2012 |
on merkittävä!!!!
Ei ehkä puolet/puolet, mutta ei ne diagnoosit pelkästää geneettisiä ole! Eli kuten toisessa ketjussa oli, niin ADHD lapset tarvitsevat vielä tarkemmat rajat ja säännöt kuin ns. tavislapset. Valitettavan monet vanhemmat nostavat ködet pystyy, että "kun se nyt vaan on tuollainen".
Eli monia ADHD lapsia "kasvatetaan" normaalilapsia vähemmän, vaikka tarvitsisivat paljon enemmän.
Sanokaa mitä sanotte, tämä on totuus!
(ja ne diagnoosilasten vanhemmat räjähtää... Mutt joo, kyllä sillä teidän kasvatustavallanne on paljon suurempi merkitys, kuin mitä luulette!)
Kommentit (23)
Mutta ADHD-lasten vanhemmista suuri osa ei ymmärrä, että oikeanlaisilla rajoilla ja kasvatusmenetelmillä heidän lasensa ei olisi häirikkö, ehkä vain hieman ylivilkas.
Eli diagnoosilasten vanhemmat: ottakaa vastuuta ja vaikuttakaa tilanteeseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun tiedän aiheuttavani osan lapseni adhd-oireista. Minulla itselläni on adhd ja 5-vuotiaalla pojallani myös. Olen luullut pärjääväni hyvin ilman lääkkeitä mutta nyt samalla kun poika on diagnosoitu niin saan myös itselleni lääkityksen. Harmittaa lapseni vuoksi etten ole aiemmin nähnyt omia virheitäni kasvatuksessa. Nämä virheet vaikuttavat varmasti poikaani, olen poikani tavoin nopea, helposti kiinnostuva, herkästi tulistuva, impulsiivinen, tarkkaamaton jne.. Jos pojallani olisi normaalimpi äiti niin ehkä poikakin olisi helpompi.? Häirikkö eikä kiusaaja lapseni ole, sen sijaan tottelematon ja ehtivä.
vain ADHD:sta kohistaan mediassa, miksei esim. Asperger saa läheskään yhtä suurta huomiota?! Tätä olen aina ihmetellyt.
ADHD- diagnoosin saaneista olisi oikeasti tavislapsia, jos heitä olisi osattu kasvattaa oikein!
Muihin diagnooseihin ei kasvatuksella pystytä samalla tavalla vaikuttamaan, ympäristön merkitys siis ei ole yhtä suuri.
Siis lapset käyttäytyvät usein huomiota herättävästi. Minun 7-vuotiaallani on lievä kehitysvamma as-piirtein mutta julkisesti vaikuttaa täysin normaalilta. Sosiaaliset taidot kuitenkin pikkulapsen tasolla. Joskus mietin että olisi helpompi muiden ihmisten suhtautua jos lapsella olisi jokin näkyvä vamma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisekseen ulkopuolisen on helvetin helppo arvostella muiden kasvatusta kun ei ole mitään kosketuspintaa siihen mitä elämä voi olla erityislapsen kanssa.
Yhteiskunnan tukiverkot on melko avuttomat eikä perheille ole useinkaan mitään konkreettista apua tarjolla. Pelkkään diagnoosin saamiseen menee usein vuosia (kovin pieniä ei diagnosoida), kuntoutuksesta puhumattakaan. Moni vanhempi uupuu odotuksen aikana, samalla lapsi kasvaa ja ongelmat kärjistyvät. Esim. perheneuvolaan on monissa kunnissa yli vuoden jono.
Lisäksi kun huomio sen, että 70% on geneettistä niin voit kuvitella mitä on kun adhd-vanhempi kasvattaa adhd-lasta vailla mitään apua tai terapiaa.
Lisäksi ympäristön vaikutus yleensä pahentaa oireilua, negatiivista palautetta ja epärealistisia odotuksia mm. päivähoidossa ja koulussa.
Vanhemmilla on toki merkitys, mutta itse en henk.koht. voi syyttää yhtäkään vanhempaa joka uupuu adhd-lapsen kanssa.
ADHD- diagnoosin saaneista olisi oikeasti tavislapsia, jos heitä olisi osattu kasvattaa oikein!
Muihin diagnooseihin ei kasvatuksella pystytä samalla tavalla vaikuttamaan, ympäristön merkitys siis ei ole yhtä suuri.
Miksi sitten vain yhdellä lapsella perheessä on adhd?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me olemme saaneet paljon/riittävästi apua lapsemme sairauteen. Terapiat, vanhempainohjaus. Kasvatus vaikuttaa paljon. Pitää olla varsinkin lapsen itsetuntoa kohottavaa ja ylläpitävää kasvatusta. Se kaikkein tärkeintä.
Moni tuntuu käsittävän rajojen asettamisen tiukkuutena ja rangaistuksilla. Silloin mennään metsään. Kasvattaa voi napakasti rakkaudellakin ja antaa paljon hyväksyntää.
Ja en minä loukkaannu. Olen tehnyt paljon hommia että lapsi yhteiskuntakelpoinen ja saanut siihen paljon apua. Kehtaan kuljeskella lapseni kanssa missä vaan eikä tarvitse hävetä käytöstään. Kavereiden vanhemmilta saa kiitosta käytöstavoista.
Lapsella on vaikea ADHD ja lääkitys ollut jo useita vuosia. Uskon että lääkitystä ei pystytä purkamaan. Jos koulumaailmamme olisi erilainen voisi onnistuakkin mutta näin ei. Lapsella myös hyvä opettaja ja saa kiitettävästi tällä hetkellä erityisopetusta.
Ja olen ollut monesti hyvin väsynyt. Kasvatuksesta en kuitenkaan luistanut.
-Se ärsyttää et aina annetaan huutia, miksei koskaan kiitosta?-
Aivan samassa tilanteessa olen kanssasi. Kaiken yrittänyt tehdä lapsen, jolla tosin autismi dg ja on melko ylivilkas.
Mutta on tuossa ap jutussa perääkin. MUTTA asiat eivät ole niin mustavalkoisia. Usein jaksaminen riippuu monesta muustakin elämäntilanteessa olevasta asiasta. Aina ei kaikilla ole voimavaroja. Jo perheessä oleva toinen hyvin itkuinen vauva voi vaatia paljon jne.
Mielestäni nykyään suomessa diagnosoidaan LIIAN MYÖHÄÄN, usein vasta kauluiässä, kun tulee oppimis-ja käyttäytymisongelmia. Itse näen, että juuri varhaisella kuntoutuksella on suurin hyöty etenkin empatiataidoissa, ryhmätaidoissa jne.
Oma lapseni sai dg jo kaksivuotiaana ja uskon, että nyt nelosluokkalaisena hän olisi aivan toisenlainen, jos me vanhemmat emme olisi saaneet lapsen ohella kaikkia niitä neuvoja ja lapsi terapioita yms.
Autistinenkin lapsi , ainakin meillä, oppii toistojen, toistojen joskus satojen toistojen kautta, sekä pienenmä monet asiat leikin varjolla.
Ylivilkkauteen ja univaikeuksiin meillä on lääkitys ja ilman niitä elämä olisi kaoottisempaa.
Apua on vain usein vaikea saada, jos vanhemmat eivät näe lapsessaanmitään/halua tai osaa nähdä. Neuvola ei osaa kiinnittää tälläiseen huomiota jne. Kun vanhempia syyllistetään se ei ainakaan mitenkään paranna asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehkä sun pitäisi kasvattaa kaikki maailman lapset?
Sen huomaa tällä palstalla. Todella kovaa syrjintää ja leimaamista. Nämä lapset stereopypioidaan ja hirveätä yleistämistä.
Tässä aikuisten suhtautuminen ADHD-lapsiin on oikein oiva esimerkki kiusaamisesta ja syrjinnästä.
Ja vielä ihmetellään että miksi meillä on niin paljon kiusaamista!
Uskomatonta tuomitsemista ja suvaitsemattomuutta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni lääkärit on sanoneet että ilman rajoja ja tiukkaa kasvatustani lapseni olisi paljon pahempi, ja siksi mm. selvitään lääkkeittä.
ADHD-lapsen kanssa(samoin kuin as-lapsen kanssa) ei kestä säännöistä lipsua koskaan, muuten niistä taistellaan jälleen vuosi. Rajat on oltava selkeät, syy-seuraus-suhteet selvät, ja 'katsotaan'-meininki ei näihin lapsiin auta.
Sen huomaa tällä palstalla. Todella kovaa syrjintää ja leimaamista. Nämä lapset stereopypioidaan ja hirveätä yleistämistä.
Tässä aikuisten suhtautuminen ADHD-lapsiin on oikein oiva esimerkki kiusaamisesta ja syrjinnästä.
Ja vielä ihmetellään että miksi meillä on niin paljon kiusaamista!
Uskomatonta tuomitsemista ja suvaitsemattomuutta!
tapelkoot ja riehukoot keskenään, eivät kiusaisi normaaleja ihmisiä olemassaolollaan.
on väärin, että niitä pyörii yhteiskunnassamme vapaana, tuhoaa toisten lasten mahdollisuudet hyvään opetukseen ym.
ja näiden vanhemmat..... pitäisi tuomita rikoksesta, kun eivät kasvata ja huolehdi noista kakaroista, aina vain haetaan diagnoosi, ja sen varjolla se helvetinriivaama kakara saa tehdä mitä vaan!
kyllä, kyllä se nostattaa vihan tunteita, kun tapaa tuollaisen lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kannattaa laskea perheen voimavarat sen mukaan, että lapsi voi olla haastava kasvatettava.
Tiedän, että adhd-lapsen kasvattaminen on täyttä työtä. Rutiineista pidettävä kiinni, onnistumisista palkittava, säännöistä ei saa lipsua, lasta valvottava enemmän kuin ikätovereita yms. Ei todellakaan helppoa ja jos on useita lapsia (ja vaikka niitä itkuisia vauvoja) niin vanhemmat ovat todella kovilla.
Hyvä pointti. On kaksi lasta, toisella adhd. Toinen käyttäytyy kuin unelma. Mikä meni kasvatuksessa pieleen?
Ulkopuolelta on niin helppo tuomita eikä ymmärretä kuinka paljon enemmän se kasvatus vaatiin. Omalla lapsellani ei ole ADHD diagnoosia, hän on vaan normaalia vilkkaampi ja impulsiivisempi poika, mutta hänenkin kohdallaan jo huomaa miten paljon vaativampaa kasvattaminen on. Vaikka ohjeita annetaan paljon, niin hänellä on vaikea kuulla niitä ja keskittyä juuri sillä hetkellä vaadittuun/pyydettyyn tehtävään. Kovasti yritetään koko ajan kasvattaa, mutta vilkas ja impusiivin luonne ei kyllä katoa mihinkään. Kun muita lapsia seuraa, niin he tuntuvat tekevän mitä pyydetään. Meidän pojalla on kyllä tiukat rajat ja säännöt, mutta kun poika yhtäkkiä saa jonkun idean päähänsä, niin rajat ja säännöt unohtuvat ja siihen ei auta edes rangaistuksella pelottelu.
Tervetuloa tutustumaan meille ADHD-lapseen! Taatusti ei kiusaa ja koulukin voi muuten mennä paljon paremmin kuin sinun lapsesi :-).
Ja et varmasti tule kokemaan vihan tunteita, lapseni on naisten suosikki.
Tervetuloa tutustumaan meille ADHD-lapseen! Taatusti ei kiusaa ja koulukin voi muuten mennä paljon paremmin kuin sinun lapsesi :-).
Ja et varmasti tule kokemaan vihan tunteita, lapseni on naisten suosikki.
mutta Asperger kuitenkin, ja olen koko ikäni joutunut kestämään ennakkoluuloja ja syrjintää sitä kohtaan. Joskus tuntuu, etteivät ammatti-ihmisetkään oikein osaa ottaa asiaa tosissaan eivätkä edes yritä auttaa, että arki sujuisi paremmin.
Siis tottakai on selvää, että adhd: n oireet voivat pahentua vääränlaisessa kasvuympäristössä. Kasvatus ei kuitenkaan aiheuta adhd: ta. Ymmärrätkö eron?