Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten oppisin jaksamaan lasten kavereiden kyläilyä?
11.05.2012 |
Meilä on 3 lasta, joista vanhin on 10v. Asumme pientaloalueella ja jostain syytä poikamme kaikki kaverit viettävät pääosin aikaansa meillä. Tuntuu, ettei kenellekään muulle saa koskaan mennä sisälle leikkimään. En itsekään jaksaisi yhtään näitä vierailuja ja kysynkin nyt neuvoa miten oppisin jaksamaan paremmin?
Isoin ongelma on se, että tuonikäiset eivät näköjään osaa enää leikkiä, vaan haluaisivat vain pelata. En kuitenkaan halua, että he vain istuvat telkkarin ääressä. Jotain muutakin pitäisi osata tehdä. Jos en anna pelata, niin pojat valtaavat olohuoneen ja alkavat potkia palloa (pehmeää sellaista) tai leikkiä piilosta/hippaa. Meillä on olkkari, keittiö ja aula yhtä isoa avoinaista tilaa, joten onhan siellä paljon mukavampi tietysti leikkiä, kun pienessä huoneessa.
Hetken aina jaksan sitä levotonta säheltämistä, mutta jossain vaiheessa menee hermot. Haluaisin olla työpäivän jälkeen ihan rauhassa ja esim. lukea lehteä sohvalla tai katsoa telkkaria. Minulla ei kuitenkaan ole koskaan mitään yksityisyyttä tai omaa rauhaa, kun lapset mesoavat koko ajan vieressä. Kun taas tytöllä (6v) on kaveri/t kylässä he viihtyvät omassa pienessä huoneessa pitkäänkin ja touhuavat siellä kaikenlaista.
Toivoisin niin, että joskus muutkin vanhemmat antaisivat poikien tulla sisälle leikkimään, mutta ilmeisesti näin ei tule koskaan tapahtumaan. En haluaisi kieltää leikkejä meilläkään, sillä silloinhan ajan heidät juuri "kadulle". Onneksi kesäaikaan lapset viihtyvät ulkona, mutta huonolla säällä ja talvisin on tämä ongelma.
Olenko jotenkin outo "hermoraunio", kun en kestä näitä vierailuja? Miten teillä muilla kyläilyt sujuvat? Entä onko neuvoja miten jaksaisin paremmin?
Kommentit (20)
Ei tuollaist sisällä tehdä. Meidä pojalla käy paljon kavereita, mutta riehuvat pihallamme ja lähimetsässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan vieressä, mutta eivätpä nuo sielläkään oikein viihdy. Oma poikani viihtyisi hyvinkin ja on tottunut ulkoilemaan säällä kuin säällä, mutta kaverit eivät.
Kesällä tietysti pelaavat ulkona enimmäkseen, mutta jouduin kieltämään pallon potkimisen pihallammekin, kun naapurit valittivat. Pallo lensi turhan usein heidän puolelleen. Onneksi meillä on sentään trampolini, että jotain tekemistä pihallakin on.
Ongelma on siis pääosin muina vuodenaikoina kuin kesällä ja kesäisin sadesäällä, kun ulkona ei voi olla.
ap
vaikka sää olisi mitä mainioin.
ap
Onko kellään siis samanlaista kuin meillä? Vai viettävätkö aina aikaansa vain ulkona?
ap
jatkuvan kaverivirran. Nyt en sitten niin mitenkään. Koulupäivän jälkeen ovikello soi alvariinsa. Nykyään onneksi jo kehtaan sanoa, että EI kavereita.
Olen tehnyt meillä rajan, että vain 1-2 kaks kaveria saa tulla kerrallaan (mielellään vain yksi). Ja kavereiden kanssa ollaan yläkerrassa. En tykkää, että joku poikalauma tulee makoilemaan olkkariin.
Hyvähän se on, että lapsilla on kavereita, mutta joku raja siinä kyläilyssäkin. Jos antaisin, niin meillä olis joka ilta monta kaveria ja viikonloppuisin olis aamusta iltaan. Välillä sanon, että tänään ei tule ketään meille ja kyllä tuo nuorin poika on sen hyväksynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi toiset vanhemmat eivät pyydä säheltävää joukkoa heille sisälle? vastaus: Koska hekään eivät jaksa lastensa vieraita.
Tottakai aina löytyy pari suurperhettä, joissa lapset saavat tulla ja mennä kuin Ellun kanat, olla toisten luona yötä ja pelata vaikka maailman tappiin, mutta suurin osa vanhemmista ajattelee samoin kuin sinä.
Meillä on suunnilleen samanikäiset lapset ja olen vuosien mittaan oppinut rajoittaaan vierailuaikoja tiukemmin. Teen heti vierailun alussa selväksi, että Markku voi kyllä tulla leikkimään, mutta että minulla on klo 18 muuta menoa. Voin tuoda matkan varrella Martin kotiin.
Olen myös opettanut lapseni sannomaan EI ja voittamaan lisäaikaa, jos jotkut kaverit ovat liian tungettelevia ja haluaisivat jatkuvasti olla meillä.
Onko kellään siis samanlaista kuin meillä? Vai viettävätkö aina aikaansa vain ulkona?
Sisällä tehdään asioita, joita teillä saa sisällä tehdä, eli esim. leikkiä lastenhuoneessa. Jos et halua, että teillä pelataan palloa tai leikitään piilosta sisällä, kiellät sen, ei se sen vaikeampaa ole.
Kyllä meillä käy lasten kavereita kylässä, mutta meillä ei pelata tietokonepelejä tms, ei riehuta sisällä (ei siis todellakaan mitään hippoja saatikka pallopelejä sisällä) eikä muutenkaan pidetä meteliä.
Voivat pelata lautapelejä, rakentaa legoja tms., ajaa autoradalla, leikkiä hyrrillään tms, mutta silloinkaan ei saa mesota.
Ja kaikesta huolimatta meille tullaan näköjään mielellään;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli heti parempi mieli :-). On siis muitakin, jotka ei jaksa.
Ysin kanssa olen täsmälleen samaa mieltä, että mitä määrään mitä saa tehdä ja mitä ei. Aikaisemmin meillä ei saanutkaan pelata mitään pallopelejä, ei leikkiä hippaa eikä muutakaan, mutta jostain syystä pojat eivät vain osaa leikkiä YHTÄÄN MITÄÄN! Notkuivat vain tylsistyneen näköisinä ja tulivat vähän väliä narisemaan, että eikö saisi pelata.
Olen selvästikin liian lepsu ja mun pitäisi vain pystyä sanomaan, että omassa huoneessa ollaan ja piste. Eiköhän ne ajan mittaa sielläkin jotain keksisi (ainakin toivon niin) tai sitten meille ei enää tule ketään...
Tuntuu muutenkin, että olen ihan tiukkis verrattuna muiden äiteihin...
ap
Otsikosta ajattelin että on meitä ihmisiä erilaisia, minä taas kaikkein eniten nautin siitä, että lapsen kaverit on meillä enkä välitä sotkuista, asunnon valtaamisesta yms niin kauan kuin leikki on hyvää riidatonta, "juonellista" oikeaa leikkiä.
Mutta tuo tilanteesi, ettei pojat leiki vaan vain juoksee tai pompottaa palloa on minunkin mielestä kestämätön.
Luulen, että pojat tarvivat alkuun ohjausta.
Anna heille aluksi jokin esim, lautapeli ja pelaa eka peli heidän kanssaan. Tai keksi jokin muu kiva leikki, vaikka aloita jokin isompi askarteluproggis, johon kukin saa nyhvertää jotain (merirosvolaiva tai mitä nyt vaan). Että pojat oivaltaa että voi tehdä muutakin. Kiellä palloleikki sisällä. Minusta se on itsestäänselvä raja. Kieltäisin myös piiloleikin ja hipan sisällä, mutta ehdottaisin tavaranpiilotusta sen sijaan.
Eli lähde aluksi mukaan tarjoamaan ja kehittämään poikien kanssa mielekästä sisätekemistä, kyllä he omivat sen sitten itse. Ei ole tarkoitus että olet ainainen leikinohjaaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse jaksan joitain päiviä, mutta 4 peräjälkeen on jo liikaa. Meillä on leikkipiha vieressä, joten ei ole kadulle ajamista, vaikka en aina antaisi sisällä ollakaan, mutta täällä sentään saa olla muuallakin kylässä. Päätä montako päivää viikossa annat olla sisällä ja siinä se. Sit jaksat.
Eli meille saa tulla arkisin ja la-su ei saa tulla.
Päästetään kylään, jos halutaan. Ei päästetä enään sen takia, ettei muille pääse.
Pojalla yksi kaveri jonka luo ei saa mennä ja kokemuksen kautta alettiin jo alusta asti rajoittaa vierailuja.
Toki se jäähdyttää lasten välejä, kun on vaikea olla yhdessä.
Katson karsaasti näitä vanhempia, joiden kotiin ei pääse ja joiden lapset tunkee vieraaseen kotiin päivittäin.
Toiset vanhemmat antaa periksi paineen alla, mutta toiset pitää pintansa, eivätkä anna periksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit puhua ihan suoraan pojallesi, että kaverit kertoo kotonansa, että pitäisi osallistua näihin kaverikyläilyihin.
Suoraa ja rehtiä toimintaa.
Katsot miten käy.
Vastavuoroisuuden avulla kaikki jaksaa ja kaikki saa myös vapaata joskus.
Kasvata vitutustasi ja mieti mistä rauhasta muut vanhemmat saa nauttia ja sinä selkeästi kärsit.
Nyt on sun aika laittaa kampoihin.
kun on tarpeeksi tilaa. Kun asuimme edellisessä kodissamme, päästin hyvin harvoin meille lasten kavereita. Jotenkin siitä tuli aina sietämätön meteli ja kaaos, kun joku tuli. Nyt, kun meillä on uusi iso koti, lasten kaverit ovat ainoastaan kiva juttu. Kun he ovat täällä leikkimässä omien lasten kanssa, minä pääsen helpommalla.
Toki meillä on hyvin selkeät säännöt. Päivittäinen peliaika on rajoitettua ja omien lasten kuuluu noudattaa tätä, vaikka kaverit olisivatkin kylässä. Peliaika kuluu myös siitä, jos käy pelaamassa kaverin kotona.
Sisällä tehdään asioita, jotka sopivat sisälle. Meillä ei esim. saa juosta sisällä tai leikkiä pallolla, ellei sitä vieritä pitkin lattiaa.
Jos pitää pelata jalkapalloa, sitä varten on mentävä ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
heh, ihan oikeasti :) Olen niin miettinyt samaa, että miten sitä rasittavaa sähläämistä voisi oppia kestämään. Mua on alkanut ärsyttämään kaikenlaiset ns. pikkujutut, esim se, että kun tullaan ulkoleikeistä sisälle, kädet on ihan mustat ja usein myös jalkapohjat. Aina käsken ystävällisesti vessaan pesulle (saippuapesu + kuivaus ei liene liikaa vaadittu), mutta aika usein pojat ovat kuin eivät kuulisikaan käskyäni. Saatan joutua sanomaan kolme kertaa. Tuntuu, että missä käytöstavat?
Mutta sitten kun meno yltyy villiksi ja huomaan, että eivät tee mitään järkevää, laitan kylmästi pihalle.
Olen eri mieltä sinun kanssasi, joka ehdotit leikkiin ohjaamista. Kyllä tuon ikäisten täytyy itse keksiä omat leikkinsä. Todnäk ongelma on nimenomaan se, että ei ole luovuutta keksiä itse, kun aina on tehty valmiiksi.
laita siivoamaan tai tekemään joatin oikeaa työtä.
käske puistoon.
Kyllä noin isot miehet voivat ottaa pyörän ja pyöräillä pelikentälle.
Ihmetouhua!
Nyt on hyvä ilma ulkoilla ja koska poikasi viihtyy siellä, saattaa olla jopa kiitollinen kun "pakotat" ;). Muut nysvääjät haluavat ehkä vain pelata, mutta joko tippuvat kyydistä pois tai sitten sopeutuvat. Tuntuu että monen pojan mielikuvitus kärsii jo melko nuorena, kun elämä pyörii pelien ympärillä. Pidän kyllä itsekin peleistä, mutta tasapaino kaikessa!
yleensä teit lapsia?!
minä en tunne ainuttakaan vanhempaa joka erityisesti pitäisi noista poikalaumojen kyläilyistä. Toiset sietää niitä, toiset ei (kuten ap:kin on huomannut).
Alue: Aihe vapaa
ulos käskisitkin. Joten ulkoilemaan vain. Toinen vaihtoehto on juoda itse vähän viiniä, silloin kestää meteliä paremmin. Ei ehkä sovi kaikille eikä varsinkaan, jos meteliä kestää kauan.