Hömppägallup: Sävy-sävyyn pukeutuminen tai edes sinnepäin
Marraskuun piristykseksi ajattelin udella, että kuinka muilla menee yksiin äidin yritys valita pipot ja hanskat yms. asusteet ulkovaatteisiin sopiviksi ja lapsen omatoimipukeutuminen.
Olen nyt tullut siihen tulokseen että kun meidän 4,5 v poika vihdoin suurinpiirtein selviytyy pukeutimisesta itse, äidillä ei kyllä sitten ole enää varaa käydä arvostelemaan, että asusteissa ei ole minkäänlaista " linjaa" tai " tyyliä" , jos esikoisen valinnat ovat muuten säähän jotakuinkin soveliaat. Olen tässä miettinyt että pitäisikö muuttaa vaatteiden hankintastrategia, että tästä edespäin ostan pojalle pelkästään yhden värisiä vaatteita (=tummansinisiä, niitähän pojille kaikki kaupat ovat täynnä muutenkin) vai alanko pikkuhiljaa " kouluttamaan" lasta siitä, mikä näyttäisi kivalta. Jos en tee kumpaakaan, kulkeeko lapsi " hauskoissa" yhdistelmissä lopun ikäänsä, vai missä vaiheessa alkaa tyyli muuttumaan. Sitten kun tyttöystävä puuttuu asuvalintoihin?
Kommentit (3)
Itse perustelen 2,5-vuotiaalle tyttärelleni, että miksi joku väri ei sovi toisen kanssa. Puhun vastaväreistä, puhun murretuista väreistä ja kirkkaista perusväreistä.
Kerron mitkä pinnit sopivat mihinkin asuun ja mikä laukku sopii tietyn takin kanssa ja niin edespäin. Ja mitä materiaaleja voi yhdistää minkäkinlaisen/tyylisen asusteen tai vaatteen kanssa.
Alusvaatteista lähtien kaiken tulee sopia yhteen. (jep, toisen polven neurootikkoa ollaan tässä kasvattamassa....;))
Yritän näin kasvattaa lasta oppimaan itse yhdistelemään vaatteita ja saamaan omaa värisilmää. Välillä täytyy olla tiukka ja kieltää liiat hörhellykset, pikkutytöt kun tykkäisivät välillä pukeutua rimpsuun toisensa jälkeen. Vaikka välillä tuntuukin hassulta selittää 2 veelle, että tuo ei nyt sovi tuon kanssa, niin vielä hassummalta kuullostaa kun 2 vee selittää isälleen, että " tuo ei nyt sovi tuon kanssa..." ja " ei noita voi yhdistää..." ;)
Mutta mulla on tapana laittaa lapsille vaatteet valmiiksi kun ollaan jonnekin lähdössä. Laitan siis noille tytöille vaatteet alusvaatteista lähtien siistiin pinoon ja siitä saavat itse pukea. Poika ei vielä osaakaan. Näin tulee äidin mieleiset vaatteet ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Kotivaatteet tytöt saavatkin valita itse.
Minä olin tarkka. Mihinkään ei menty, ellei kaikki systeemit stemmannut yhteen. Kunnes lapsi kasvoi isommaksi ja " oma maku" alkoi kehittyä. Aikani yritin, kunnes totesin, etten saa loputtomiin määrätä. Tein hiljaa itsekseni päätöksen, etten ala lapsen mieltä nitistämään ainakaan joka kerta saatika täysin ohjaamaan, minkälaista saa pukea ylleen. Näin ollen tyttölapsen vaatevarastossa on jotain sellaista (runsaasti esim. alusvaatteissa), mitä en voi sietää. Päiväkotivaatetuksessa olen erityisen myötämielinen. Pukekoon lähes mitä haluaa, kunhan pukee ja ajaa asiansa.
Miten se menikään... " Joskus minulla oli monta periaatetta, eikä yhtään lasta. Nyt monta lasta, eikä yhtään periaatetta..." Kärjistäen näin.