G:Porno kristillisessä avioliitossa
Mieheni jäi (taas) kiinni pornon katselusta netissä.
Aiemmin sanonut ettei sitä enää tee (ei kiinnosta),ja tässä uskossa menin hänen kanssaan naimisiinkin. ollaan tutustuttu kristillisellä deittipalstalla,ja muutenkin hengellisyys ollut tärkeä osa parisuhdettamme. Minua porno ällöttää, mutta mieheni väittää että se on ihan normaalia, katselee vain " siistejä" sivuja ja videoita. itse kun katsoin,oli joka sivulla rivoa pornoa, teinejä,anaaliseksiä ym. ja tekstit naista alistavia (huorittelua ym.), en ymmärrä mistä tällaisia " siistejä" sivuja löytyy eikä hän suostunut mulle näyttämään (ja ne kuvat mitä aiemmin näin oli kaikkea muuta kuin siistejä),eli taitaapa valehdella tostakin.
Olen tosi pettynyt, meillä 7kk ihana vauva. Jo raskausaikana oli paljon riitoja ja lapsen syntymän jälkeen mua ahdistanut mein riidat ja mieheni huorittelut ym, tottakai ne vaikuttaneet mun seksihaluihin hormonien ja jatkuvan univelan (lue:nukkunut yhden kokkonaisen yön 9kk aikana) lisäksi, silti seksiä harrastettu n.kerran viikossa,ja mieheni sanonut olevansa tyttyväinen. nyt ei sit olekaan tyytyväinen,vaan sanoo että se on mun vika että joutuu turvautumaan pornoon,kun niin epätyydyttävää seksiä/liian vähän.! Minusta mieheni on julma,kun syyttää minua tästä, tavallaan painostaa mua olemaan aktiivisempi, mutta nyt kun paljastu että hän harrastanut pornon katselua multa salassa, mua ällöttää ajatuskin seksistä hänen kanssaan.
En ole uskonnollisesti " tiukkapipo" mielestäni,mutta vaikka kuinka asiaa mietin, ei minusta porno kuulu kristilliseen avioliittoon, mieheni mielestä kuuluu. eikö toista pidä kunnioittaa, ja jos minua ällöttää se että mieheni katselee rivoja pornokuvia, niin silloin hän ei kunnioita minua jos sitä tekee. ottaen huomioon että vielä luvannut ettei sitä tekisi. Kertokaa muut uskovat, pitäisikö mun tosiaan sulattaa tämä vai mikä on ratkaisu? eniten sattuvat mieheni loukkaukset ja huorittelut - pitääkö mua samanlaisena esineenä kuin pornokuvien naisia..
Kommentit (54)
Ajattelin kirjoittaa oman mielipiteeni, kun olet tuntunut saavan aika sallivia mielipiteitä. Itse olen nimittäin tässä asiassa tosi tiukka: Minusta porno ei kuulu kristilliseen avioliittoon, eikä sitäpaitsi muutenkaan mihinkään avioliittoon. Mielipiteeni ei ole tässä asiassa muuttunut uskoontulon myötä. Ymmärrän hyvin sinua, kun sanot, että seksi miehesi kanssa ei kiinnosta sen jälkeen kun olet saanut tämän asian selville, koska ihan samalla tavalla tuollainen asia vaikuttaisi minuunkin. Minusta porno on kertakaikkiaan vastenmielistä, naisia hyväksikäyttävää ja alistavaa liiketoimintaa, jota ei yksinkertaisesti pidä sallia. Tai siis pehmennän vähän: Varmasti pornon joukossa on myös sellaista materiaalia, johon voisin itse suhtautua vähän sallivammin, mutta iso osa siitä on minusta täysin epäeettistä ja ihmisten seksuaalisuutta raaistavaa.
Minulla ei ikävä kyllä ole antaa sinulle mitään hyviä neuvoja. Teillä on pieni vauva ja kyllä avioeron hakeminen tällaisen asian vuoksi tuntuu aika hurjalta. Minusta miehesi pitäisi käsittää, että hänen pitäisi avioliittonne ja lapsenne vuoksi tehdä " uhraus" ja luopua harrastuksestaan. Jos hän ei tähän pysty, vaikuttaa siltä, että hänelle on kehittynyt pornoon jonkinlainen pakkomielle, joka on verrattavissa sairauteen.
Niin kuin joku kirjoittikin, ihmisillä tuntuu olevan tapana puolustella negatiivista käytöstään. Pornon katsominenkin on vain luonnollista " tarpeiden tyydyttämistä" ja tiukkapipo se, joka ei tätä hyväksy. Tuo perustelu kuulostaa ihan samalta millä alkoholistit puolustelevat alkoholinkäyttöään, joka on heistä jatkuvasti vain viatonta hauskanpitoa, jonka ilkeä akka yrittää kieltää, oli juominen objektiivisesti arvioituna kuinka pakonomaista, haitallista ja surullista tahansa. Ihan sama on pornon kanssa.
Tilaa aika seksuaaliterapeutille ja käsitelkää ongelmaanne rakentavasti.
Tukea ja apua parisuhteeseen tarjoavat myös
www.vaestoliitto.fi ja
www.seksuaaliterveys.org
Silkkiuikku:
Oikeastaan on vähän hassua kysyä, " sallitaanko" roolileikit tai lelut. Harva kai käy kysymässä pastorilta lupaa siihen, mitä makkarissaan puuhaa... ;)
Näinhän se vähän on. Tämä tuli vain mieleeni, kun täälläkin suhtaudutaan pornoon aika tuomitsevasti. Ymmärrän toki, että on eri asia jos toinen ei pornoa hyväksy, mutta entäpä jos molemmat nauttivat pornosta?
En ole oikein perehtynyt siihen, mitä kaikkea noihin dominajuttuihin kuuluu, mutta minusta ne kuulostavat sairailta. Minun on vaikea ajatella, että piiskattavaksi menevillä ihmisillä olisi kaikki kotona.
Näin minäkin ajattelin aika monta vuotta. Mutta koska olen hyvin kokeilunhaluinen yksilö, niin päätin kerran kokeilla tutun miehen kanssa (joka ei siis ollut domina (nainen) vaan master (mies)). Ja se kolahti minuun ;) Sitä tunnetta on vaikea selittää, miksi se tuntui hyvältä. Vähän sama, että minun on tosi vaikea selittää äidilleni miksi salmiakki on niin hyvää, kun hän itse inhoaa sitä.
Perehdyin sitten enemmän aiheeseen, ja totesin että ihan tavallisia tallaajia s/m-leikeistä nauttivat ovat.
Vaikka piiskaaminen olisi kuinka leikkiä, niin ihmetyttää, miksi joku haluaa edes leikillään alistaa tai alistua tällaisella raa' an tuntuisella tavalla.
Touhu tosiaan näyttää raa' alta. Piiskaaminen ei kuitenkaan tarkoita " täysillä hakkaamista" . Se on taitolaji, joka näyttää hyvin helpolta, mutta on helkutin vaikeaa oikein tehtynä.
Varmaan kuitenkin miettisin sitä, mitä tarvetta ja tarkoitusta niiden katselu palvelee. Vahvistaako se halua ja uskollisuutta omaa puolisoa kohtaan?
Hyvää pohdintaa! Minulle strippiesitykset ovat viihdyttävä show. Nautin enemmän nais-strippareista kuin miehistä, ihan siitä syystä että pidän alastonta naisvartaloa kauniimpana kuin alastonta miestä ;) Vaikka olenkin enimmäkseen hetero.
Tästä oikeastaan päästäänkin siihen, mitä kyselit itsekkyydestä ja omista haluista luopumisesta toisen takia. Kompromissien teko on varmasti paras lääke useimmissa tapauksissa. Siitä ei tule mitään, jos yksi loukkaantuu kaikesta ja sen perusteella toisella olisi velvollisuus luopua asiasta toisensa jälkeen. Mutta joskus voi olla ihan hyväkin juttu joustaa puolisonsa hyväksi - jos hyvin käy, niin saa itse myöhemmin kokea vastapalveluksen. Ylipäätään omista haluistaan tai näkökannoistaan tiukasti kiinni pitäminen tai vaatiminen eivät yleensä ole kovin fiksuja tapoja toimia parisuhteessa. Totta kai ihanteellista olisi, jos asiat voitaisiin hoitaa neuvottelemalla ja vastavuoroisella joustamisella. Raadollisessa maailmassa tämä ei kuitenkaan aina toimi.
Tästä olen täysin samaa mieltä kanssasi.
Nykyisessä suhteessani esim. ei ole s/m-seksiä lainkaan, sillä mies ei ole niin innostunut siitä. Uskon kuitenkin, että pikkuhiljaa saan hänet tutustumaan asiaan enemmän, koska yleisellä tasolla hän on utelias asian suhteen.
S/m -leikki vaatii parisuhteessa syvyyttä ja luottamusta, rohkeuttakin. Ja usein noiden elementtien rakentamiseen menee paljon aikaa, etenkin kun liikutaan näin intiimillä alueella.
Sinkkujen kohdalla kysymykset ovat astetta kinkkisempiä, koska kristityt pitävät seksiä avioliittoon kuuluvana. Sinkkuus ei kuitenkaan tee kenestäkään epäseksuaalista olentoa, joten luulen että monet sinkut joutuvat pohtimaan näitä rajanvetojaan.
Olisi kiva kuulla näistä asioista kristityn sinkun kanta. Täällä vain ei kovin paljoa taida sellaisia pyöriä kun koko foorumi on varsin perhekeskeinen.
Olisin varmaan jotenkin huolissani, jos joku sinkkututtavani kävisi dominan luona. Minulle tulisi sellainen olo, ettei tämä ihminen osaa muodostaa normaalia parisuhdetta, ja liekö se tämän arveluttavan harrastuksen syy vai seuraus.
S/m-leikkejä harrastava henkilö on ihan yhtä kykenevä (tai kykenemätön) muodostamaan normaalin parisuhteen (mikä on normaali parisuhde?). Tietysti voi tulla ongelmia jos välttämättä vaatii omiin makuuhuoneleikkeihin s/m-elementtejä ja toinen ei ole siitä kiinnostunut. Mutta ongelmia voi tulla yhtälailla jos toinen ei suostu seksiin muuta kuin pimeässä peitonalla joka lauantai-ilta, ja toinen tahtoisi hiukan enemmän vaihtelua.
Morre: " Olisi kiva kuulla näistä asioista kristityn sinkun kanta. Täällä vain ei kovin paljoa taida sellaisia pyöriä kun koko foorumi on varsin perhekeskeinen. "
Niin, mita muuta voit olettaa ' Vauva' lehden keskustelupalstalta, yleensa taalla keskustelee perheelliset. Kehoittaisin sinua kuule menemaan tuonne ' Seksi' puolelle kysymyksinesi, vaikka itseasi kristillisena pidatkin ja koet taalla ' Elamankatsomus' puolella keskustelut omimmiksesi. Mutta minusta on harmi, kun kaansit taman keskustelun ap:n aloittamasta viestiketjusta huolimatta omiin seksi-pohdintoihisi. Jos sinua tama asia enemman kiinnostaa, ole ystavallinen ja aloita uusi viesti tai tosiaan mene sinne ' Seksi' puolelle!!!!
Morre:
Olisi kiva kuulla näistä asioista kristityn sinkun kanta. Täällä vain ei kovin paljoa taida sellaisia pyöriä kun koko foorumi on varsin perhekeskeinen.
Taitaapi olla tootsieroll uusi ihminen, kun ei tiennyt sinun elämänkatsomustasi:) Vaikka tuskin pahastuit Morre tuosta kirjoittelusta, niin vastaan kuitenkin jo suoraan, että ihan hyviä kysymyksiä ja sitä paitsi sinä et aloittanut edes koko pornokeskustelua.
Olen joskus kertonut, että olen reilut kolmekymppinen ennen kuin mieheni löysin. Minä olen siis ollut pitkään ilman miestä ja kyllä se minulle vain on niin, että seksi kuuluu kaikissa sen muodoissaan avioliittoon tai ainakin sen yhden ja ainokaisen miehen kanssa olemiseen. Tämä on peruslähtökohta ja tätä toivon ihmisten ja varsinkin siis kristittyjen noudattavan.
Mutta olen joskus kertonut, että paineet olivat kovat, kun ikä läheni kolmeakymmentä vuotta. Toivoisin, että omilla tyttärilläni se mies löytyisi aiemmin tai muuten voi tulla pahojakin hairahduksia elämässä. Minä en niitä paineita kestänyt ja kaikenlaista sattui, mitä olen saanut katua jälkeenpäin. Kaikista murheista huolimatta olen iloinen, että mieheni pysyi kanssani.
En sitten tiedä, mitä sanoisin kolmekymppiselle sinkkunaiselle, jolla on kamalat seksuaaliset paineet ja miestä ei lähimaillakaan. Ehkä sanoisin, että rukoillaan asian puolesta:) Ehkä kuitenkin suosittelisin seurakunnan sinkkuiltoja, deittipalstoja ja ehkä jopa auttaisin häntä deittiviestin kirjoittamisessa, jos hän vain sellaista apua haluaisi.
Tootsieroll:
Niin, mita muuta voit olettaa ' Vauva' lehden keskustelupalstalta, yleensa taalla keskustelee perheelliset.
Jep. [b]Yleensä[/b]. Täällä käy jonkun verran sinkkuja (vaikkapa yh-sinkkuja) ja varmaan perheellisetkin ovat olleet sinkkuja ennen perheellistymistään ;)
Kehoittaisin sinua kuule menemaan tuonne ' Seksi' puolelle kysymyksinesi, vaikka itseasi kristillisena pidatkin ja koet taalla ' Elamankatsomus' puolella keskustelut omimmiksesi.[/b]
En ole kristitty, enkä missään nimessä pidä itseäni kristillisenä. Olen elämänkatsomukseltani satanisti (lisää tietoa aiheesta saat hakemalla vanhoja keskusteluja).
Viihdyn varsin hyvin kuitenkin tällä Elämänkatsomus -puolella. Täällä onko koko foorumin asiallisin keskustelunanti, vaikka satunnaisia trolleja tännekin iskeytyy.
Tämä Elämänkatsomus -osio on avoin muillekin kuin kristityille, ja jos jokin aihe loukkaa niin sellaisen voi jättää lukematta.Mutta minusta on harmi, kun kaansit taman keskustelun ap:n aloittamasta viestiketjusta huolimatta omiin seksi-pohdintoihisi. Jos sinua tama asia enemman kiinnostaa, ole ystavallinen ja aloita uusi viesti tai tosiaan mene sinne ' Seksi' puolelle!!!!
Aiheen alkuperäinen aloittaja ei ole juurikaan tätä ketjua kommentoinut, ja on tavallista että aiheet hiukan rönsyilevät. Olemme kuitenkin tässä ketjussa pysytelleet pääasiallisesti pornossa ja siihen liittyvissä asioissa, ja kyselinkin kristittyjen näkökulmia asiaan koska se kiinnostaa. Samoin tietysti kiinnostaa muslimien ym. kanta, mutta tämä nyt on painottunut kristittyihin.
Oliko vielä muita pulmia?
tuhve:
Minä olen siis ollut pitkään ilman miestä ja kyllä se minulle vain on niin, että seksi kuuluu kaikissa sen muodoissaan avioliittoon tai ainakin sen yhden ja ainokaisen miehen kanssa olemiseen. Tämä on peruslähtökohta ja tätä toivon ihmisten ja varsinkin siis kristittyjen noudattavan.
Näin minäkin olen ymmärtänyt. Pohdinkin sitä, että missä se seksin raja menee? Entä strippiesitysten katsominen, jossa ei siis harrasteta seksiä? jne.
" jos kristitty haluaa noudattaa Raamatun ohjeita, niin sieltä löytyy mm. tällainen aviopuolisoille: " toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne" . Minun mielestäni tuon ohjeen mukaan toimiva välttää tahallaan loukkaamasta toista (esim pornoa katsomalla). MINUN mielestäni on hiukan kummallista jos vaikkapa se porno on tärkeämpi kuin oma vaimo. "
" Raamatun teksteillä on helppo " lyödä" , sieltä löytyy tekstiä puoltamaan melkein mitä tahansa... Ohitit muuten tehokkaasti nuo arvot anteeksianto, hyväksyminen, rakkaus, ymmärtäminen. Jeesushan on noissa hyveissä loistava esimerkki. "
Millä tavoin ensimmäisen lainauksen " toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne" voi tulkita Raamatun tekstillä lyömiseksi? Miten se on muka anteeksiannon, hyväksymisen, rakkauden ja ymmärtämisen tehokasta ohittamista?! Mielestäni toisen kunnioittaminen on rakastamista ja rakkauteen kuuluu olennaisesti myös anteeksianto ja ymmärrys.
Vapauteen Kristus meidät vapautti, mutta ei tämä vapaus " vapauta" meitä tekemään mitä haluamme, vaan kristitty on sidottu kaikessa tekemisessään lähimmäiseen(" Rakkaus ei tee lähimmäiselleen mitään pahaa." Room. 13:10). Ja erityisesti, kun on kysymys avioliitosta(josta mm. Paavali sanoo, ettei miehen ruumis ole hänen vallassaan, vaan vaimon ja toisinpäin) on aivan itsestään selvää, että puolisot pyrkivät rakastamaan toisiaan, eli pyrkivät olemaan loukkaamatta toisiaan. Ja jos kerran pornon katselu loukkaa toista osapuolta erittäin pahasti, on minusta aika epäkunnioittavaa jatkaa sen katselua/väittää, ettei sitä tee. Tietysti tässä tulee myös se, että rakkauteen kuuluu myös (molempien osapuolten) anteeksianto, jotta voitaisiin aloittaa puhtaalta pöydältä.
No joo, pornossa on kysymys usein fantasioista, ei todellisesta elämästä... Siltikin, jos se loukkaa toista, niin tekeekö se siitä sen hyväksytympää? Mielestäni on outoa kohdistaa huomio itseen ja alkaa miettiä, mikä mättää, miksi ei riitä miehelle. Jos tuota logiikkaa jatketaan, voisi aivan yhtä hyvin väittää, että on petetyn osapuolen vika, että mies/vaimo pettää... Ja sitä tuskin kukaan järkevä voi allekirjoittaa...
Joku ihmetteli, mikä oikeus alkuperäisen viestin kirjoittajalla on kieltää mieheltään nautinto jne... Joku kysyi, eikö voi olla edes vähän itsekäs. Miten ihmeessä itsekkyys kuuluu rakkauteen? No onhan sitä tervettäkin " itsekkyyttä" , mutta jos lähtökohta on se, että kaikilla on oikeus nautintoon hinnalla millä hyvänsä, niin kyllä hieman hirvittää... Kristityille on kuitenkin annettu esimerkiksi itsensäantava rakkaus, joka luopuu omastaan...
Lisäksi luulen, että ei-uskovaiset eivat varmaan usko, että oikeasti uskovainen ihminen ei todellakaan HALUA tehdä mitään, joka ei kirkasta Jeesusta. Tuollaiset pornojutut eivät todellakaan tunnu miltään kiusaukselta, jota tulisi välttää, vaan iljettävältä ja likaiselta, jonka kanssa ei halua olla missään tekemisissä.
Edelleen tahtoisin minä tietää, että miksi miehen pitää kunnioittaa vaimoa, joka ei tahdo että mies katsoo pornoa, mutta vaimon ei tarvitse kunnioittaa miestä, joka tahtoo katsoa pornoa? Miksi miehen pornon katsominen loukkaa vaimoa, mutta vaimon luottamuksen puute ei saisi loukata miestä?
Tässä kyseisessä tapauksessa tahtoisin tietää myös, onko vaimo valmis toteuttamaan miehen fantasioita, esim. hankkimaan erilaisia rooliasuja, kokeilemaan vaikkapa käsirautoja, tms.? Eli onko vaimo valmis antamaan jotain tilalle siihen, jos ja kun mies luopuu pornosta? Entä miten seksielämä yleensä, joutuuko mies " ruinaamaan" vai onko vaimo lähes aina valmis jos mies seksiä haluaa? Eli siis kohtaavatko halut? Ei tarvitse vastata näihin kysymyksiin täällä, ovat niin intiimejä, mutta nämä ovat aina semmoisia kysymyksiä, mitä minun mielessäni herää kun näistä asioista keskustellaan. Tahtooko toinen ihminen vain itsekkäästi, että toisen pitää luopua jostain hänelle mukavasta asiasta, antamatta kuitenkaan mitään tilalle?
Totta, olen sitä mieltä että jos naimisissa ollaan, niin pelisäännöt pitää sopia yhdessä. Mutta se tarkoittaa joustoa molempiin suuntiin, myös silloin jos itse pitäisi jotain asiaa kurjana tai vääränä. Lain rikkominen on toki aina asia erikseen, mutta siis jos kyse on vain mielipideasiasta niin kuin esim. tämän pornon kohdalla, niin miksi sen pitäisi automaattisesti olla niin, että toisen on lopetettava pornon katselu koska se loukkaa puolisoa? Entä jos tätä pornosta pitävää loukkaa se, ettei puoliso luota häneen niin kuin aviopuolison pitäisi, eli ei usko siihen että pornon katselu on oikeasti pelkkää ajanvietettä ja viihdettä eikä tarkoita sitä, että pitäisi pornosta enemmän kuin puolisostaan? Entä jos tätä pornon katselijaa loukkaisi vaikkapa se, että puoliso lukee aina ruokarukouksen? Pitäisikö rukoilu lopettaa sen vuoksi? Tai kirkossakäynti? Tai vaikka sukkien neulominen?
Itse olen ottanut sen periaatteen, että kerron miehelleni, mistä minä tykkään ja mistä en. Jos hän tekee jotain, mistä minä en pidä, minä sanon siitä hänelle, mutta jätän kuitenkin päätäntävallan hänelle. En edes yritä kieltää, koska se ei olisi mieheni kunnioittamista vaan tarkoittaisi sitä, että minä muka tietäisin mielestäni paremmin, mikä hänelle sopii ja mitä hän voi tehdä. Jos asia on tärkeä hänelle, hän todennäköisesti jatkaa sen parissa, riippuen toki siitä, miten tärkeäksi hän sen kokee ja miten vahvasti minä olen siitä pitämättä. Ja minä hyväksyn sen. Se on hänen päätöksensä ja minä luotan siihen, että hän rakastaa minua ja ottaa minut ja lapsemme huomioon tehdessään noita päätöksiään. Samalla tavalla hän luottaa siihen, että jos minä teen jotain, mistä hän ei oikein tykkää, niin se asia on sitten niin tärkeä minulle, ettei hänellä ole oikeutta vaatia minua luopumaan siitä - ainakaan ilman että hän antaisi sitten jotain vastaavaa siihen tilalle. Tämä on mielestäni sitä aviopuolison kunnioittamista, mutta näkemykseni toki voi poiketa paljonkin kristillisestä näkemyksestä, kun olen pakana. ;)
Minä olen ymmärtänyt niin, että kun kilpaillaan, niin kilpailija pyrkii kaikin voimin päämäärään... puolisoiden pitäisi_molempien_kaikin tavoin pyrkiä pitämään toinen tyytyväisenä, silloin toisen on äärimmäisen helppo pitää toinen tyytyväisenä...
Oikeassa elämässä se ei tietenkään ole noin yksinkertaista ja helppoa, mutta periaate on tuo ja todettu toimivaksi (hetkittäin...)
Kun kuvioon kuuluu vauva, tilanne mutkistuu heti potenssiin verrattuna aikaan ennen lapsia. Ap varmaan ilahtuisi osallistumisesta vauvanhoitoon yöllä ja päivällä, se löysäisi pipoa ja alentaisi kimmastumiskynnystä ihan luonnostaan.
Itse en pornoa hyväksy enkä ymmärrä edes viihteenä. Eihän se mitään formulaa ole? Ja jotenkin mulla aina surettaa se että ne ' näyttelijät' on jonkun lapsia, vaikkakin aikuisia. Ainakin toivon ja rukoilen että omat lapseni saisivat toteuttaa itseään elämässään jollain muulla tavalla. Entä sitten kun kaikki on nähty ja näytetty? Jotain kiihoketta ihminen kuitenkin kaipaa, ja niin käy viihdekin raaemmaksi.
Ap on kyllä mielestäni vaikeassa ja monimutkaisessa tilanteessa.
Ensinnäkin, kuka meistä on synnitön, heittäköön sen ensimmäisen kiven? Kuka voi sanoa toisesta, kuinka uskovainen hän on? Eikö jokaisen usko ole oman sydämen ja Jumalan välinen asia? En minä ainakaan voi sanoa toisesta, onko se uskovainen vai ei. Vain Jumala näkee ihmisen sydämen tilanteen.
Pornoa en hyväksy minäkään. Jos mieheni sellaista katsoisi, suuttuisin kyllä. Mutta sen sijaan, että alkaisin selän takana penkomaan hänen tavaroitaan ja haukkumaan häntä, puhuisin hänen kanssaan ja rukoilisin. En ole itse yhtään sen parempi ihminen. En voi hylätä häntä siksi, että hän tekee syntiä, koska teen itsekin kokoajan.
Rakasta myötä- ja vastamäessä ja tahdon. Eli olen luvannut rakastaa aina, joka tilanteessa. Olen kirkossa Jumalan edessä sanonut, että TAHDON rakastaa joka tilanteessa. Aina se rakkaus ei ole pinnalla, niinkuin joku kirjoittikin hienosti, ettei se ole tunne. Toki se sitäkin on joskus, mutta enemmän se on tietoista tahtomista.
Kun perheeseen syntyy vauva, elämä kokee aikamoisen myllerryksen. Äiti on hormoonimyrskyssä ja isä usein tuntee olonsa aika ulkopuoliseksi. Mitään päätöksiä ei pitäisi tehdä silloin, kun on pieni lapsi talossa.
Itse ap:n tilanteessa puhuisin ensin omasta pahasta olostani jonkun papin tai vastaavan kanssa. Sitten istuttaisin mieheni vaikka sohvalle ja kertoisin miltä minusta tuntuu. Syyttämisellä ja haukkumisella ei saa mitään hyvää aikaiseksi. Miehesi on valehdellut ja katsonut pornoa, mutta ei sekään mun silmissä kovin oikein ole, että sinä tutkit hänen henk. koht. asioitaan hänen selän takanaan. Puhukaa, puhukaa, puhukaa ja puhukaa. Puhuminen on oikeasti paras lääke kaikkiin parisuhteen ongelmiin.
Näitä nyt mietin 10v avioliittovuoden jälkeen, sekä kahden lapsen äitinä.
Ei voi kuin ihmetellä. Kirjoittaja on valmis ottamaan avioeron rakastamastaan miehestä sen vuoksi, että tämä katsoo pornoa. Ei hyvää päivää ja kirvesvartta! Mihin tämä maailma menee? *naur*
Osoittaa kyllä kuinka paljon kirjoittaja oikeasti arvostaa miestään ja rakastaa tätä, ihan niinkuin avioliittolupauksessa sanotaan, myötä ja vastoinkäymisissä.
Onko se pornon katsominen muka pahempi kuin avioero? Minä en kuulu kirkkoon enkä usko Jumalaan, mutta minä uskon avioliittolupaukseen, minkä itsekin olen antanut ja hautaan saakka sitä kunnioitan, tulisi eteen sitten mitä vain.
Pornoelokuvathan ovat elokuvia muiden joukossa, yleinen käsitys vain on että ne ovat saastaisia ja alistavia ja kamalia ja epäsiistejä ja mitä termejä nyt vain keksiikin käyttää. Itse alkaisin kyllä vaahdota elokuvista ihan toiselta suunnalta. Henk.kohtaisesti en voi sietää kauhuelokuvia, joissa silvotaan ja paloitellaan ja aiheutetaan tietentahtoen tuskaa toiselle olennolle. Samalla lailla tiedän kuitenkin, että sekä pornossa että tässä silpomiselokuvassa on näyttelijöitä joille työstä maksetaan.
Eikä mitään huutoa siitä, että suurin osa pornoelokuvien tähdistä on pakotettuja ja alistettuja siihen! Ei pidä paikkaansa! On tietenkin olemassa niitä onnettomia jotka joutuvat pornobisnekseen vasten tahtoaan, mutta minkäs teet, heikot sortuu elon tiellä (ja ei mitään huutoa tuostakaan, se on minun elämänkatsomukseeni kuuluva teesi).
Aikuisella ihmisellä on oikeus valita mitä hän televisiosta/internetistä katsoo, niin myös kirjoittajan miehellä. Minä jätän silpomiset ja leikkaukset katsomatta, mutta katson pornoa, samoin katsoo mieheni. Me olemme sopineet heti avioliittomme alussa (ja huom, minun toimestani) että porno on ok, emme pidä sitä pahana ja sallimme sen toisillemme. Miksi teimme näin? Koska kumpikin tiedämme mitä oikeasti aviovuoteessa haluamme. Me emme piiskaa toisiamme ruoskat vinkuen ja heiluttele dildoja, ehei. Rakastelu, siihen sanaan se tiivistyy.
Täällä mainittiinkin että on eri asia katsoa kuin haluta. Tätä haluan korostaa! Henk.kohtaisesti nautin naisia alistavista elokuvista (pornoa tai ei). Aina tällaisen elokuvan nähdessäni sisälläni nostaa pieni sadisti päätään ja nautin tilanteesta. Tosielämässä saisi se mies varoa itseään joka yrittäisi minua repiä hiuksista ja väkisin naida minua. En koskaan alistuisi pakottavan miehen edessä! Ja kuitenkin minä pidän sen katsomisesta...
Kyllähän ihmiset pitävät esim. juuri noista kauhuelokuvista, mutta harva alkaa popsia naapureiden maksoja.
Jos todella kunnioittaa, rakastaa ja arvostaa toista, antaa tälle tilaa olla oma itsensä. Minä teen sen sallimalla aseet kodissani, vaikka en niistä pidäkään. En voisi kieltää mieheni lempiharrastusta, ampumista. Keskustelu on se, joka yleensä auttaa. :-)
Mielestäni porno ei kuulu kristilliseen avioliittoon! Miehesi pitäisi tehdä parannus siitä. Lisäksi mielestäni miehesi kohtelee sinua todella rumasti. Se ei todellakaan ole sinun syysi, että sinua ei haluta, jos miehesi kutsuu sinua huoraksi tai muuksi sellaiseksi. Minun mieheni katsoi joskus pornoa ja minulla oli ihan samanlaisia fiiliksiä kuin sulla, että olin ihan äimän käkenä, kun en tiennyt ennen avioliittoa, että mieheni on niin siteissä ja mietin, että pitääkö hän minuakin vain seksiobjektina. Onneksi mieheni tajusi, että porno on syntiä ja nykyään hän taistelee sitä vastaan eli yrittää olla katsomatta. Hyvä keino pysyä erossa pornosta on harrastaa paljon seksiä oman vaimon kanssa. Mutta sinun miehen pitäisi muuttaa tapaa, jolla hän sinua kohtelee, jotta teidän seksielämässännekin voisi olla rakkautta. Minun mieheni on alkanut kohdella minua kunnioittavammin sen jälkeen, kun hän lopetti pornon katsomisen: ei pidä minua enää pelkkänä " reikänä" . Jos koet, että et jaksa enää, niin sano miehellesi, että hän saa tehdä valinnan joko sinä tai porno. Avioliittohelvetissäkään ei ole tervettä elää, se voi johtaa pitkäaikaisiin psyykkisiin ongelmiin. En tarkoita, että pelkkä porno olisi johtanut teidät avioliittohelvettiin, vaan se, että miehesi ei kunnioita sinua. Täällä on annettu monenlaisia mielipiteitä, mutta varmaankaan moni vastaajista ei elä kovin lähellä Jumalaa, kun puolustavat pornon katselua. Kristityn pitäisi pyhittää koko ruumiinsa Pyhän Hengen temppeliksi. Ei kannata kuunnella vain mielipiteitä, vaan katsoa mitä Raamatussa lukee haureudesta.
Mainitsit myös miehesi juomisesta. Sekään ei kuulu kristilliseen avioliittoon, joten suosittelen, että laitat miehesi valitsemaan myös viinan ja sinun välillä. Meillä se oli ainoa tapa, joka tepsi, ja mun olis ainakin pitänyt pakottaa mieheni valitsemaan paljon paljon aikasemmin. Alkoholistien perheenjäsenet on niitä, jotka kärsii kaikkein eniten.
En lukenu koko ketjua joten en tiedä mitä muut on kommentoinu.
Ite en ole uskova, luin tätä vaan huvikseni ja vastaan siis lähinnä käytökseen, en siihen uskonnolisuusjuttuun.
Oma mies välillä kattoo pornoa ja katotaan sitä jopa yhessä. Mä tykkään siististi tehdyistä pornolefoista, mutta jos mies alkais katsoa jotain sm- tai teinipornoa, ni kieltäisin kyllä. Meillä ei kotona onneks ole nettiä joten tiedän ettei mies sieltä imuroi pornoa vaan ostaa kotiin filmejä ja ne on vähän hankalampi piilottaa joten tiiän mitä se kattoo.
Toi käytös, mitä sanoit, juominen ja huorittelu ei mun mielestä kuulu mihinkään avioliittoon, ei edes epäkristilliseen (ollaan miehen kanssa molemmat täysiä pakanoita). Sallin toki saunakaljat ja ruokaviinit, joita sillon tällön itekkin käytän, mutta alkoholin käyttö vaikka neljä kertaa viikossa on liikaa. Huorittelu taas kertoo miehen arvostuksen puutteesta eikä se oo hyvä asia. Jos ei arvosta toista, kykenee myös pettämään pahiten.
Suosittelen siis jättämään sen retkun.
Hyvää joulua ja jaksamista.
...en todella ymmärrä miksi tootsie hyssyttelee toiselle palstalle keskustelemaan ! miksi ei saisi kristitty keskustella seksuaalietiikan kysymyksistä toisten kanssa ???
lähden liikkeelle siitä, että pidän pornoa syntinä, koska e ruokkii ihmisen himoja ja kohdistaa ne muihin kuin omaan puolisoon. Mitä yksinäisiin ihmisiin tulee, heille seksin harrastaminen ylipäätään on Raamatun mukaan syntiä ja pornon katselu ei ainakaan vähennä himoa tehdä tätä syntiä.
Kuitenkin mielestäni avioeron hakeminen tässä kohdin on aika hankala juttu. Ensinnäkin, koska Raamattu sanoo myös avioeron synniksi. Toiseksi, koska kukapa meistä ei olisi hairahtunut ja tehnyt syntiä? Ei tadia olla meistä kellään varaa tuomita toista. Asiaa mutkistaa kuitenkin se, että miehesi mielestä pornon katselu on ok, eikä hän näe asiassa mitään väärää edes siinä mielessä, että se loukkaa sinua. Tällaisia ajatuksia tämä minussa herätti, eipä taida paljoa hyödyttää:) Mutta toivotan joka tapauksessa voimia ap:lle tilanteessasi!
meikämami:
lähden liikkeelle siitä, että pidän pornoa syntinä, koska e ruokkii ihmisen himoja ja kohdistaa ne muihin kuin omaan puolisoon.
Millä perusteella ajattelet pornon ruokkivan ihmisten himoja niin että ne kohdistuvat muuhun kuin puolisoon?
Minä taas saan pornosta virikkeitä nimenomaan miehen kanssa yhteiseen seksielämään. Ja mitä " hard corempi" juttu, sitä enemmän se vaatii luottamusta toiseen, ja näin ollen minua puistattaa jopa ajatella jotain pornojuttuja vieraan seurassa.
Morre:
Morre:
Minun mielestäni naimisissa olevat uskovat saavat harrastaa seksiä ihan niin kuin haluavat, ei se kenellekään kuulu. Jos joku pariskunta saa iloa ja potkua seksielämäänsä leluista tai erilaisista leikeistä, niin ihan vapaasti vain. Oikeastaan on vähän hassua kysyä, " sallitaanko" roolileikit tai lelut. Harva kai käy kysymässä pastorilta lupaa siihen, mitä makkarissaan puuhaa... ;)
En ole oikein perehtynyt siihen, mitä kaikkea noihin dominajuttuihin kuuluu, mutta minusta ne kuulostavat sairailta. Minun on vaikea ajatella, että piiskattavaksi menevillä ihmisillä olisi kaikki kotona. Mitä kristilliseen rakkausnäkemykseen (ja sitä kautta myös seksinäkemykseen) tulee, keskeistä on toisen ja itsensä kunnioittaminen. Vaikka piiskaaminen olisi kuinka leikkiä, niin ihmetyttää, miksi joku haluaa edes leikillään alistaa tai alistua tällaisella raa' an tuntuisella tavalla. Tämä on siis henkilökohtainen mielipiteeni, joten kohdistakaa mahdolliset haukut minulle, ei koko kristikunnalle.
Nämä ovat ylipäätään kysymyksiä, joihin ei minusta ole täysin yksiselitteisiä vastauksia. Ehkä kristityn pariskunnan olisi olennaisinta miettiä sitä, mikä rakentaa heidän keskinäistä suhdettaan sekä seksin osalta että muutenkin, mikä vahvistaa rakkautta, luottamusta ja halua uskollisuuteen, mikä taas ei. Ovatko esim. strippiesitykset hyvä juttu vai ei, sitäpä kun on vaikea vastata muiden puolesta. Varmaan kuitenkin miettisin sitä, mitä tarvetta ja tarkoitusta niiden katselu palvelee. Vahvistaako se halua ja uskollisuutta omaa puolisoa kohtaan?
Tästä oikeastaan päästäänkin siihen, mitä kyselit itsekkyydestä ja omista haluista luopumisesta toisen takia. Kompromissien teko on varmasti paras lääke useimmissa tapauksissa. Siitä ei tule mitään, jos yksi loukkaantuu kaikesta ja sen perusteella toisella olisi velvollisuus luopua asiasta toisensa jälkeen. Mutta joskus voi olla ihan hyväkin juttu joustaa puolisonsa hyväksi - jos hyvin käy, niin saa itse myöhemmin kokea vastapalveluksen. Ylipäätään omista haluistaan tai näkökannoistaan tiukasti kiinni pitäminen tai vaatiminen eivät yleensä ole kovin fiksuja tapoja toimia parisuhteessa. Totta kai ihanteellista olisi, jos asiat voitaisiin hoitaa neuvottelemalla ja vastavuoroisella joustamisella. Raadollisessa maailmassa tämä ei kuitenkaan aina toimi.
Mitä sitten tähän nimenomaiseen kysymykseen pornosta tulee, niin minusta toisten elämään ei voi tarjota mitää simppeliä reseptiä, jota noudattamalla kaikille tulisi hyvä mieli. Niin kuin kirjoitin jo, niin tässäkin asiassa kannattaisin miettiä sitä, mikä rakentaa omaa parisuhdetta ja mikä taas ei. Olen sitä mieltä, että mihin tahansa asiaan, joka vie kauemmaksi omasta puolisosta, tulisi suhtautua kyseenalaistaen. Enkä nyt tarkoita tilannetta, jossa ihminen yrittää päästä irti vaikkapa väkivaltaisen puolison otteesta - siinä on tietenkin syytäkin ajautua toisesta kauemmaksi. Tarkoitan tilannetta, jossa periaatteessa kaikki on kunnossa ja suhteen toimivuus kiinni lähinnä siitä, minkä verran osapuolet viitsivät yrittää. Käsittääkseni porno saattaa aiheuttaa riippuvuutta, mikä ei tietenkään ole hyvä asia, varsinkin jos riippuvuus syö suhdetta puolisoon.
Sinkkujen kohdalla kysymykset ovat astetta kinkkisempiä, koska kristityt pitävät seksiä avioliittoon kuuluvana. Sinkkuus ei kuitenkaan tee kenestäkään epäseksuaalista olentoa, joten luulen että monet sinkut joutuvat pohtimaan näitä rajanvetojaan. Olisin varmaan jotenkin huolissani, jos joku sinkkututtavani kävisi dominan luona. Minulle tulisi
sellainen olo, ettei tämä ihminen osaa muodostaa normaalia parisuhdetta, ja liekö se tämän arveluttavan harrastuksen syy vai seuraus.