¤¤¤ HUHTIkuiset uuteen viikkoon ¤¤¤

Joo, itsekin olen tätä pohtinut, mutta en kuitenkaan usko, että unet olisivat pääsyynä. Uskoisin, että unista johtuvat huudot olisivat enemmän silloin tällöin tapahtuvia, eikä joka yö ja läpi yön. Monen asian summaksi kuvittelen tätä, elikkä osa heräilystä johtuu alkaneesta eroahdistuskaudesta, puhkeavista hampaista (ylös neljä kpl samaan aikaan), liikkumaan oppimisesta (konttaa ja nousee ylös) ja ehkäpä vielä joku vilkas unikin. Ja kyllä varmastikin on myös mkehittynyt tapakin yösyömisestä, on varmastikin mukava jatkaa unia muutaman maitohuikan jälkeen...

Tuomas pitää kovasti sylissä olemisesta, ihan vauvana ei viihtynyt vaunuissa, vaan kantoliina oli meidän juttu. Nytkin haluaa nukkua ihan vieressä, mutta kuitenkiin kädet pitäisi saada suoraa sivulle ja sekös harmittaa, jos äidin kylki estääkin. Kuitenkin äiti pitää olla kosketusetäisyydellä.



Juups, kotitöitäkin pitäisi tehdä... T nukkuu ja tosiaankin eroahdistus on " puhjennut" . Jo äidin loittoneminen aiheuttaa huudon. Myös isän pitäisi olla kokoajan läsnä, elikkä myös isän perään huudetaan. Suosiolla jätän kotityöt päikkäriaikoihin ja sitten iltoihin.



K&T 030405

Heh, meilläkin on aikamoista äidin vahtaamista tuo oleminen. On hauska seurata pikku vipeltäjää, kun vaihdan huonetta. Hetken toinen katselee ympärilleen ja sitten konttaa satasta perässä, että näkee, onko äiskä vielä tallella. Olin tuossa toissa päivänä tosi ylpeä pikkuneidistä, kun se osasi (harjoittelun ja esimerkkilaskeutumisten jälkeen) ihan itse kääntyä kodinhoitohuoneen portaissa (2kpl) takaperin ja laskeutua pienellä avulla alas. - No, tänään tuo ei enää muistanutkaan koko juttua, vaikka kuinka neuvoin. Mutta ehdinpä jo mummoille laittaa tekstiviestiä meidän nerosta, joka tekee ihan ohjeiden mukaan.



Olipa hauska, kun joku tuolla jutteli kampaajalla käynnistä. Olisi taatusti nautinto! Ehtiikö kukaan äideistä ihan oikeasti miettimään omaa pukeutumista/hiuksia? Kauhistelin tässä joku päivä, kun päällä oli pukluläikkäinen paita ja roikkuvat farkut, sekä raskausaikaa varten ostettu ylisuuri takki, kun oltiin kävelyllä. Niin, eikä meikistä tai hiuksista puhettakaan. Pitäisiköhän vähän alkaa huolehtia, ettei mies työmatkalta palattuaan ihan pakoon juokse?!?

Piti vielä kysymäni... Onko joku muu koettanut " piilottaa" lapsen nähden jotain kivaa lelua tai muuta sellaista peiton alle. Löytääkö vielä kukaan sitä? Meidän neiti on aivan vakuuttunut siitä, että aina kun laitan peiton lelun päälle, saan jollain ihmeellisellä tavalla tavaran katoamaan tästä ulottuvuudesta - olen siis maailman paras taikuri!

Unijutuista: oletteko lukeneet HUSin sivuilta vauvojen unihäiriöistä? Siellä oli hyvä artikkeli, mutta nyt kun aloin sitä linkittämään, niin sivu sanoo että siellä on huoltokatkos. No se sama linkki on kyllä pyörinyt täällä ennenkin, mutta jos ette ole lukeneet, niin laittakaas vinkki korvan taa ja koittakaa googlettaa jonain toisena päivänä. Siinä oli ihan mielenkiintoista juttua vauvojen unen kehittymisestä ylipäätään sekä noista unihäiriöistä ja unikoulusta.



Ei meidänkään Hellu hoksaa minne lelu meni, jos sen laittaa piiloon. Lelut on muutenkin tällä hetkellä ihan out, eikä tyttöä paljon kiinnosta jos ne häipyy näköpiiristä... Minut se kuitenkin löytää " piilosta" , jos esim. huutelen nurkan takaa.



Kampaaja, mikä se on? Ei sen puoleen, ei siitä ehkä sen suurempaa hyötyä oiskaan, kun kuitenkin joudun pitämään hiuksia kiinni suurimman osan ajasta (tyttö repii kaikki irtohaivenet). Mutta ois kyllä kiva jos peilistä kattois joskus vähän pirtsakamman näkönen akka, musta tuntuu että tytön syntymän jälkeen olen vanhentunut naamasta vähintään yhtä paljon kuin nuorentunut henkisesti... Yritettiin ottaa perhepotrettia yhtenä päivänä, mutta olen nykyään niin katalan näkönen muija, etten suostu teettämään yhtäkään niistä kuvista.



Vois ehkä olla aiheellista harrastaa välillä ulkoiluakin, mutta inhoan koko ajan vaan enemmän tytön kanssa ulos lähtemistä. Siitä tuntuu olevan niin hirveesti vaivaa, stressiä ja muutenkin se tuntuu jotenkin hukkaan heitetyltä ajalta. Ensinnäkin H inhoaa ulkovaatteiden pukemista (kaikkea pukemista), sitten se inhoaa rattaissa liikkumattomana istumista (ylipäätään liikkumattomana istumista). Sen kanssa pitäis siis lähtee lenkille silloin kun päiväunet lähestyy, mutta siihen menee sitten sekin vähän aika, mitä päivässä ois omille hommille, eikä mihinkään kauppaan edes voi mennä, koska vaunuista tyttö herää heti kun ne pysähtyvät. Eikä nukahda uudestaan, joten kauppareissun paluumatka on aina yhtä peestä. Ja mitä muuta tollasen mölliskän kanssa voi ulkona muka tehdä, eihän se edes suunnilleen taivu istumaan ne toppavaatteet päällään. Hämäriä muistikuvia omasta lapsuudesta: kun ei saa lapiosta kiinni, vaatteet on tiellä, hengitys höyryää niin että tuskin eteensä näkee pipojen ja kypärälakkien välistä. Eihän se kauheen kivaa ollut.



Jep. Tässä sitten vierähti se aamupäivän oma aika. Taas pyörähtää käyntiin tivoli Äippä.



errj & H 14.4.

Tämä viikko on ollut aivan hirveän kiireinen en ole kerinnyt kirjoittelemaan. Meidän syöminen menee kerta kerralta huonommin ja annos pienenee kokoajan. Maito ei maistu paitsi tissistä. Tuntuu, että hetken Anoton kuvitteli kiinteiden syömistä leikkinä, tajusi sitten, ettei se lopu. Yöt on menny tosi risaiseksi, viime yönä herättiin 7 kertaa, ei paljoa naurata. Vielä Anton ei ryömi, ei konttaa, ei nouse tai tee volttia eikä huuda jippiitä. Eikä kyllä huuda äitikään. Vieläkin sylin lisäksi ainut paikka jossa viihtyy, on syöttötuoli.



Kakka tulee normaalisti ja on kyllä ihan vauvakakkaa, mikä on sinänsä kiva juttu, mutta ne saakutin kiinteät, joka kerta Anton irvistää kun niitä saa. Tänään ei olla syöty muuta kuin tissiä ja poika on niin hyväntuulinen, että. Päiväunia Anton on tällä viikolla nukkunut tosi hyvin 2-3h kerrallaan. Tosin poitsu on nukkunut vaan nuo yhdet unet ja illalla onkin tosi väsyny.



kampaajasta oli juttua: Ensi viikon Lauantaina on mínulle varattu aika, Anton jää isille, ihanaa hetki rauhassa. Huomenna mennään jouluostoksille ja syömään miehen ja Antonin kanssa, sekin on aika hauskaa =)



No niin annan suunvuoron jollekkin muulle, joka on ehkä vähän pirteämpi?



T:Mareila+Anoton 6kk

Mä oon kans mielestäni vanhentunut vähintään 5 vuotta synnytyksen jälkeen! Ihan oikeesti! Laitan tukan päivittäin, mutta meikkaaminen on ajanhaaskausta. Kukaan ei näe mua kuitenkaan ja niin paljoa pakkelia en ala levittelemään että siitä olisi oikeesti hyötyä. Pukeutumisen suurin kriteeri on mukavuus.

Meillä neiti nukkuu päiväunet ulkona, mutta mä en kans ymmärrä miten sinne ulos voisi ehtiä. Illalla käyn joskus lenkillä kun neiti nukkuu vielä torkut. Muuten ei juuri rattaissa viihdy. Mä oon viimeisen viikon aikana käynyt lenkillä kahdesti, siinä mun ulkoilut.

Meilläkin neiti nousi keskiviikkona ekan kerran seisomaan. En tehnyt aaltoja, enkä hurrannut muutenkaan. Ehtisi sitä sittenkin kun on enemmän järkeä päässä.



mallu ja nti 26.4