Kun miehesi on työmatkalla, kuinka usein ja miten hän ottaa yhteyttä kotiin?

tai joka toinen päivä ja lähetän pari tekstaria.

Mun mies soittaa joka päivä. :) Aivovammainen ex ei soittanut mulle ollenkaan, se oli sellainen feikkivihreä ja saita paskakasa. Tai ehkä se soitteli äidilleen ja harrastivat puhelinseksiä. En ihmettelisi. :D

Meillä mies tekee matkatyötä, tehnyt sitä jo kauan. Vielä pari vuotta sitten mies soitteli päivittäin, tekstaili monta kertaa päivässä, vähintäänkin toivotti hyvää yötä ja varmisti että kotona on kaikki hyvin ja kertoi että itsellään on kaikki kunnossa.

Nykyisin ei taida enää perhe ja koti riittävästi kiinnostaa, että jaksaisi olla yhteydessä. Soittaa vain satunnaisesti, ei päivittäin. Alkaa tuo työmatkustelu tosiaan tulla pidemmän päälle perhe-elämän ja ennen kaikkea tasa-arvoisen parisuhteen esteeksi. Kivempihan sitä varmaan on istuskella ilta-öisin ravintoloissa syömässä ja juomassa työtuttavien kanssa kuin miettiä mitä laitetaan iltapalaksi ja monelta on lasten iltapesun aika.

minulle ja lapselle siten että juttelemme koko perhe. Lisäksi satunnaisesti tekstareita minulle.



Pidän omituisena sellaista meinikiä, ettei työmatkalta ollenkaan oteta yhteyttä. Sellaisestakin on kokemusta (vanha poikaystävä). Vaikkei niin ihmeellistä asiaa ehtisikään kertyä, on kummallista välinpitämättömyyttä olla ottamatta kertaakaan yhteyttä.



Mieheni taas pitää melkein liiankin kanssa yhteyttä työmatkoiltaan, mutta parempi näin.

soitellaan aamulla kun herätään ja illalla ennen nukkumaanmenoa. Lisäksi soittaa kun on päässyt hotellille, lähtiessä lentokentältä ennen lentoa ja motarilta kun on kohta kotona:)



Mun mielestä ihana tapa.

Meillä mies tekee matkatyötä, tehnyt sitä jo kauan. Vielä pari vuotta sitten mies soitteli päivittäin, tekstaili monta kertaa päivässä, vähintäänkin toivotti hyvää yötä ja varmisti että kotona on kaikki hyvin ja kertoi että itsellään on kaikki kunnossa.

Nykyisin ei taida enää perhe ja koti riittävästi kiinnostaa, että jaksaisi olla yhteydessä. Soittaa vain satunnaisesti, ei päivittäin. Alkaa tuo työmatkustelu tosiaan tulla pidemmän päälle perhe-elämän ja ennen kaikkea tasa-arvoisen parisuhteen esteeksi. Kivempihan sitä varmaan on istuskella ilta-öisin ravintoloissa syömässä ja juomassa työtuttavien kanssa kuin miettiä mitä laitetaan iltapalaksi ja monelta on lasten iltapesun aika.

Mies kyllä tekstailee montakertaa päivässä ja soitteleekin, mutta en minä jaksa, enkä ehdikään, niitä juttuja.

Aika satunnaisesti.



Alkuvaiheessa halusi olla yhteydessä enemmän, nyt tuntuu jotenkin vaivaannuttavalta. Monesti ei ole edes mitään juteltavaa: mua ei rehellisesti sanottuna enää kiinnosta miehen jorinat työstään ja työkavereistaan (v*tuttaa suorastaan!), enkä tahdo itsekään jaksaa kerrata mitä lapset tänään söivät ja sanoivat ja tekivät tai toimiko auto tai leikkasinko jo nurmikon. Olisi p*rkule paikalla vähän useammin jos se oikeasti häntä kiinnostaa!



Mä en tunne yhtäkään matkustustyötä tekevän ihmisen puolisoa, joka sanoisi parisuhteen voimistuneen ja perhe-elämän helpottuneen työmatkustelun vuoksi. Meilläkin taitaa olla ero vääjäämättä edessä mikäli mies ei piakkoin ala priorisoimaan perhettään työnsä edelle, edes joskus. Useimmat noista matkoistaan kun ovat ihan vapaaehtoisia ja oman valintansa tuloksia.

mieheni ajomatka töistä kotiin kestää n. 20 min, yleensä ei ota tuon työmatkan aikana yhteyttä kotiin. Onko suhteemme jo loppusuoralla? =(

Yleensä joudun heräämään hotellilta anivarhain, tekemään hommia pitkälle iltaan ja sen jälkeen vielä menemään syömään, joten eipä siinä ehdi (ihan oikeasti) kuin kerran päivässä soittamaan.



Pidemmillä matkoilla on sitten taas enemmän aikaa, mutta ei sitä välttämättä nyt ihan joka päivä tule soitettua, hyvät yöt toivotan toki viestillä jos ei muuten.

Pitkillä, yli viikon reissuilla yleensä jutellaan vielä Skypellä lasten kanssa useamman kerran jos vaan aikaero menee jotenkin yksiin. Aasiassa se ei yleensä mene.

Aika satunnaisesti. Alkuvaiheessa halusi olla yhteydessä enemmän, nyt tuntuu jotenkin vaivaannuttavalta. Monesti ei ole edes mitään juteltavaa: mua ei rehellisesti sanottuna enää kiinnosta miehen jorinat työstään ja työkavereistaan (v*tuttaa suorastaan!), enkä tahdo itsekään jaksaa kerrata mitä lapset tänään söivät ja sanoivat ja tekivät tai toimiko auto tai leikkasinko jo nurmikon. Olisi p*rkule paikalla vähän useammin jos se oikeasti häntä kiinnostaa! Mä en tunne yhtäkään matkustustyötä tekevän ihmisen puolisoa, joka sanoisi parisuhteen voimistuneen ja perhe-elämän helpottuneen työmatkustelun vuoksi. Meilläkin taitaa olla ero vääjäämättä edessä mikäli mies ei piakkoin ala priorisoimaan perhettään työnsä edelle, edes joskus. Useimmat noista matkoistaan kun ovat ihan vapaaehtoisia ja oman valintansa tuloksia.

Vaikka onkin maailman ihanin mies ja isä, hän - pelkällä läsnäolollaan - vie aika paljon "tilaa". Keskustelemme paljon, ja yleensä jos otan kirjan tai lehden käteen hänellä on heti jotain kiinnostavaa kerrottavaa:)

Kun hän on poissa (2x 2-3pv/kk eli vähän) kämppä pysyy siistinä, on hiljaista, saan lukea rauhassa, saan nukkua heräämättä (yleensä poimin hänet sohvalta sänkyyn aamuyöllä...) jne.

Ja on ihana ikävöidä toista....

6

....

Mä en tunne yhtäkään matkustustyötä tekevän ihmisen puolisoa, joka sanoisi parisuhteen voimistuneen ja perhe-elämän helpottuneen työmatkustelun vuoksi. Meilläkin taitaa olla ero vääjäämättä edessä mikäli mies ei piakkoin ala priorisoimaan perhettään työnsä edelle, edes joskus. Useimmat noista matkoistaan kun ovat ihan vapaaehtoisia ja oman valintansa tuloksia.

Vaikka onkin maailman ihanin mies ja isä, hän - pelkällä läsnäolollaan - vie aika paljon "tilaa". Keskustelemme paljon, ja yleensä jos otan kirjan tai lehden käteen hänellä on heti jotain kiinnostavaa kerrottavaa:)

Kun hän on poissa (2x 2-3pv/kk eli vähän) kämppä pysyy siistinä, on hiljaista, saan lukea rauhassa, saan nukkua heräämättä (yleensä poimin hänet sohvalta sänkyyn aamuyöllä...) jne.

Ja on ihana ikävöidä toista....

6

ymmärrän ne poissaolon edut tuossa tilanteessa. Sun miehesi kun kuitenkin matkustelee melko vähän, etkä ole saanut maistaa todellista "työlesken" arkea. Oma mieheni on työreissuillaan joka viikko monta päivää ja parhaimmillaan viikkotolkulla toisella puolella maapalloa, ihan eri aikavyöhykkeellä.

Rasittavaa kaikin puolin! Koko arjen pyöritys on 150%:sti täysin mun harteillani. Lapset, koti, kotieläimet, auton huollot, siis ihan kaikki! Mies käy vain kotona pesettämässä vaatteensa ja jatkaa uuteen kohteeseen. Että kiitti vaan.

Erityisen haastavaksi tilanteen tekee uusi asuinpaikkakunta ja täydellinen turvaverkon puuttuminen. Naapureihinkaan ei ole ollut aikaa tai mahdollisuutta tutustua, eikä täällä alueella taida sellainen olla edes tapana.

Joskus olen kauhulla miettinyt sitä vaihtoehtoa, että saisin vaikkapa jonkinlaisen äkillisen sairaskohtauksen keskellä yötä. Aivoverenvuodon, sydänkohtauksen, veritulpan. Kuka mua auttaisi? Kuka soittaisi apua? Kuka hoitaisi pienet lapset ja eläimet? Mies olisi onnellisen tietämättömänä toisella puolella maapalloa ilman huolen häivää... :((

lapsille illalla hyvät yöt, mulle saattaa laittaa päivällä tekstarin.

Sen lisäksi ilmoittaa tekstarilla aina kun on perillä tai jos vaihtaa määränpäässä kaupunkia niin silloin myös ilmoittaa että on perillä.



Huolestuisin kovasti jos ei mitään kuuluisi vaikkapa vuorokauteen. Meillä on tapana puolin ja toisin pitää ihan päivittäistä yhteyttä. Oltiin sitten vaikka työ- tai lomamatkalla. Ei tulisi kuuloonkaan mitkään monen päivän hiljaiselot.

ja uudelleen kun lapset laitettu nukkumaan. Aikaerojen kanssa aina vähän sumplimista.

meilla mies on ollut matkaduunissa 6 vuotta. Matkojen pituudet vaihtelevat muutamasta paivasta useampaan kuukauteen seka Euroopassa etta eri mantereilla. Yleensa mies soittaa aina kun on laskeutunut tai on perilla hotellissa, jotta tiedan etta han on turvassa. Muutenkin me edelleen soitellaan paivittain, tekstaillaan ja joskus vaihdellaan maileja aikaerosta riippuen.



Onhan tama rankkaa ja monet ihmettelevat miten jaksetaan, mutta toisaalta tiedan etta meidan takiamme han tekee nain rankkaa duunia. Alun mstkustamisen ilo on karissut vuosien varrella. Se tuntuu miehen mukaan vain duunilta, eika mikaan hotelli voita omaa sankya ja sita etta saadaan nukkua sylikkain. Ikavoidaan toisiamme todella paljon.

Riippuu missäpäin maailmaa on ja millainen aikataulu. Jostain eksoottisesta paikasta saattaa laittaa kuvankin tulemaan ja kai jos on enemmän vapaata, niin ehtii kaivata meitä ja ehkä tehdä vapaalla jotain kiinnostavaa, josta haluaa kertoa. Sitten taas jollain reissuilla missä joka ilta lentää uuteen maahan tai kaupunkiin ja on vielä aikaero, niin ei pahemmin soittele. Jos meillä jotain tärkeää kotona tai tapahtuu normiarjesta poikkeavaa, niin laitan tekstaria ja sitten yleensä soittaa.



Mä en huolestu, jos ei pariin päivään kuulu mitään paitsi jos on jossain "vaarallisessa" maassa. Nyt on Aasiassa ja kaupunki vaihtuu päivittäin ja ohjelmaa aamusta iltaan, niin en kovasti edes odota soittoa tms.

yksi syy eroon oli, että saattoi tosiaan olla kuukausikaupalla toisella mantereella, eikä mielestäni pitänyt sieltä tarpeeksi yhteyttä. soitti kerran päivässä jonkun minuutin kestävän puhelun jossa valitti väsymystään.



ei sellainen suhde vain toimi jos vuodesta toiseen tuollaista on !

ja on useimmiten 1 yön poissa joskus 2. Niiltä reissuilta yleensä soittaa lapsille ja kyselee kuulumiset. Kaiutin päällä puhutaan porukalla yhdessä. JOskus tulee hyvänyön viesti, monesti ei. Ulkomaanmatkat (joita onneksi on harvoin) ovat hänellekin ilmeisesti paljon raskaampia (vieraalla kielellä toimiminen, tiukat aikataulut ym.), niin sieltä kyllä tulee aina viimeistään illalla tekstiviesti. Soittamattomuus/ viestittelemättömyys kyllä saattaa johtua siitäkin, että olen itse siinä aika huono. En välttämättä vastaa heti (aina ei tietysti pystykään) ja saatan olla puhelimessa väsyneen kuulloinen. Aina kuitenkin on ikävä ja ihana kun hän tulee kotiin :)

kyllähän me joskus satutaan illasta samaan aikaa facebookiin, niin siellä kyllä jutustellaan ilmaiseksi ;)



t. 21