Sisarusten pitkistä ikäeroista, heelp!
Me ollaan nyt viimeisen vuoden aikana miehen kanssa jahkailleet, että kolmas vai ei. Mies on sitä mieltä, että ei enää, nyt on just hyvin. Kuitenkin ylipuhumiseen on ehkä pienet mahdollisuudet :) Toinen ongelma on se, että meidän lapset on nyt 9 ja 7 v ja mulla on nyt tullut ihan järkyttävä ahdistus tästä ikäerosta, että ei ne lapset leikkis koskaan yhdessä, ei niillä olis mitään yhteistä, nuorin ei muistaisi mitään vanhemmista sisaruksista ym. Mulla on kyl omaan veljeen 7 v ikäeroa, ja se tuntui välillä lapsena tosi paljolta. Nyt aikuisena ollaan lähennytty. Ja sepä se vaikka ei lapsena olisi paljon tekemisissä, niin miten aikuisena. Voivat olla parhaita ystäviä.
Kertokaa omista sisarussuhteistanne tai lastenne sisarussuhteita jos teillä pitkä ikäero.
Eikä tarvitse vaivautua kirjoittamaan, kuinka ne kaikki kolme olis kannattanut tehdä putkeen. En olis pystynyt ja halusinkin jo sillon kovasti töihin. Ja aika sit vaan aina meni ja nyt kauhee vauvakuume..
Kommentit (8)
Hei,
Itselläni on 6vuotta nuorempi sisko ja ikä ei ole tuntunut liialta, pienenä jo vahdin häntä pieniä hetkiä ja joskus jopa leikin (kun äiti pakotti) Nyt vanhempana nähdään kerran-pari kuussa ja juttua riittää, ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa. Ainut asia mikä minua nuorempana ärsytti oli se kun mulla kävi kavereita kylässä niin aina pikkusiskoni sotki meidän tekemiset.
Minulla on myös 15vuotta nuorempi pikkuveli nyt sitten siis vasta 10, aivan ihana ikäero ja meillä synkkää tosi hyvin, kauheesti tosin en elämäntilanteesta hänelle puhu. Mutta hauskaa meillä on aina ja varmasti pidämme myöhemminkin paljon yhetyttä.
Itselläni on nyt 6vuotias tyttö (olen eronnut kun hän oli pieni) nyt uuden miehen kanssa suunnittelen toista lasta (mutta mieheni ei tee kun sen toisen) eli minulla tulee olemaan (jos luoja suo toisen) 2 lasta suurella ikäerolla, ja uskon heidän tulevan oikein hyvin juttuun nyt ja aikuisena varsinkin.
Lapset täyttää tänä vuonna 7v ja 8v, ja vauvakuumetta pukkaa ;)
Oletko Emmi&Tikru minkä ikäinen? Itsellä ikää 30v ja miehellä 34v.
Meidänkin tytöt ovat 7 ja 9 vuotta, kahteen lapseen piti jäädä, mutta yhtäkkiä vuosi sitten minulle iski kauhea vauvakuume! Mies ensin vastusteli, haluaisi kyllä vielä yhden lapsen mutta ajatteli että on liian vaativaa aloittaa alusta tässä vaiheessa. Nyt kuitenkin ollaan siinä pisteessä, että päätettiin yrittää vielä yhtä.
Ikäero vähän muakin mietityttää, mutta kun on ihmisten kanssa jutellut, niin ei sillä tunnu olevan niin hirveästi merkitystä. Salaa olen joskus ajatellut että vaikka saatais se neljäskin, tai vaikka kaksoset! :)
Ikää minulla 29 ja miehellä 30.
en ole täällä vähään aikaan käynytkään.
Meillä mies on aina puhunut sitä, kuinka helppoa on nyt kun lapset on tehty ja ovat isompia. Itse olen aina miettinyt, että jos kuitenkin se kolmas joskus. Miehelle tämä on siis ajatuksena isompi asia kuin itselleni, hänen mielestään on jopa vähän hullua aloittaa koko rumba alusta. Tälle vauvakuumeelle ei vaan valitettavasti mitään voi :)
Nyt sitten heräsin siihen ajatukseen, että ei tässä nyt montaa vuotta enää voi miettiä asiaa, ajatellen ikäeroa vanhempiin lapsiin. Toisaalta olenkin aina haaveillut, että isommat lapset olisivat tosi omatoimisia jos se pikkuinen vielä tulisi. Ehkä vaan omassa mielessäni ajattelin, ettei ikäero olisi kuitenkaan ollut ihan noin iso. Itse olen 33, mies 36.
Mutta kyllä me nyt sitten siihen kolmannen yrittämiseen ollaan päädytty (eikä sekään tietenkään ole itsestäänselvyys, että tässä raskaaksi tullaan). Olen miettinyt tätä asiaa nyt niin tuhannelta kantilta ja aina kuitenkin päädyn siihen, että sen kolmannen kovasti haluaisin.
Hei!
Jos meillä tärppää tämän yrityksen kanssa, tulee edellisiin lapsiin vauvalle ikäeroa yli 10 vuotta. Ajattele, kuinka hienoa uuden sisaruksen syntyminen olisi näille vanhemmille sisaruksille=)=) Minulla itsellä on 10 vuoen ikäero pikkusisarukseeni ja aina olemme olleet läheisiä ja tärkeitä toisillemme.
Että minun mielipiteeni on, että kolmas...kyllä=)
Minulla ja vanhimmalla sisaruksellani on jopa 14 vuotta ikäeroa. En muista ollenkaan aikaa, jolloin vanhin siskoni asui kotona. Ollaan kuitenkin aina oltu aika läheisiä. Sisko on tietenkin paljon meillä kotona vieraillut ja kyllähän oma sisko on aina tärkeä, ainakin minulle. Ei hän yhtä läheinen ole kuin minun 4 vuotta vanhempi siskoni. En voisi kuvitella riiteleväni vanhimman siskoni kanssa, kun taas toisen siskoni kanssa olen riidellyt useinkin nuorempana. Riitely ei tietenkään ole hyvä juttu, mutta yleensä se kertoo siitä että on läheinen toisen kanssa kun pystyy purkamaan tunteitaan.
Vanhemman siskon kanssa sisarussuhde on erilainen. Hän on minulle sellainen auktoriteetti, että en viitsi pistää vastaan kun hän jotain sanoo. Olen aina myös ihaillut vanhinta siskoani ja halunnut olla samanlainen hänen kanssaan. Leikkikaveriksi hänestä ei koskaan ole mulle ollut, mutta ikäeroa meillä onkin niin paljon!
Esikoinen on nyt 11 ja kuopus 9 ja vauvasta kovasti haaveillaan. Ehdittiin jo miehen kanssa moneen kertaan päivitellä, että kuinka näin isojen lasten kanssa on helppoa ja kuinka on ihanaa, että vaippa- ja tarharumbaa ei enää ole. Mutta kun vauvakuume iskee, ei loppujen lopuksi mieleen mahdu enää yhtään vastaväitettä. Nyt uutta vaippa- ja tarharumbaa odottaa ihan innolla! Aikaa on kulunut vanhempien lasten vauvavuosista niin paljon, ettei edes muista heidän itkeneen tai valvottaneen :-)
Minulla ja siskollani on 13 v ikäeroa. Pienenä meillä ei tietenkään ollut mitään yhteistä eikä leikitty ikään. Kun oli 7 v siskollani oli jo oma vauva ja aviomies, mutta tapasin hänet kuitenkin aika usein. En kokenut jääväni mistään paitsi vaikkei mulla ollut iältään lähempiä sisaruksia.
Nyt kun olen itse perheellinen ja yli 30-vuotta minulla ja siskollani on hyvät välit. Emme tapaa kuin ehkä kerran kuussa (asumme eri paikkakunnilla), mutta kun tapaamme keskustelemme paljon ja tuntuu luonnollselta. Ikäero tavallaan "katoaa" kun aikuistuu :).