Lue keskustelun säännöt.
Nyt loppuu voimat
09.05.2012 |
Teenpä oman avaukseni masennuksesta...
Lyhyesti:
Takana 3 itsemurhayritystä, pariin otteeseen elvytetty, 20v diagnoosi kaksisuuntainen mielialanhäiri, yrittänyt opiskella lukion jälkeen, ollut sairaspäivärahalla, saanut kuntoutumistukea.
Sain oppisopimuspaikan lähihoitajaksi, olen valmistutnu, olen tavannut miehen, mennyt naimisiin, saanut lapsen, ja nyt on en enää jaksa.
Miehellä välikkärin kanssa oma henkilökohtainen helvetti, ei vaan saa valmiiksi, 2v ajan olen kuullut miten se on kohta valmis.
Oli deadline häämatka, oli deadline äitiysloman alkaminen, oli deadline lapsen syntymä..
Lapsi nyt 9kk, eikä vieläkään valmis.
Kun tavattiin miehellä oli rahoitus, ja oli varma että saa väikkärin valmiiksi siihen mennessä kun rahoitus loppuu, niin että voisi tohtorinpapereilla hakea töitä.
nyt olen 2v elättänyt miestä, kattonu sen lusmuilua, miten se stressaa niin paljon väikkäriä että jopa juo salaa..
Nyt poika 9kk, mies saa jäädä kotiin, minä joudun töihin, ja minä en enää jaksa olla vaimo, äiti ja perheen elättäjä!
Viime päivinä olen käyttäytynyt kuin mikäkin raivotar, yritän vain ettei lapsi olisi hereilä/samassa huoneessa.
Uhkailen miestä, yritän heittää pihalle, pyydän lähtemäään, rukoilen että jättäisi meidät rauhaan koska minä en jaksa sitä että se on niin väsynyt aamuisin ja haluaa nukkua ja minä hoidan yöheräilyt ja hyssytän takaisin uneen, minä herään aamulla antamaan maitoa ja olen hereillä kunnes poju nulahtaa uudelleen, herään kun on aamupuuron aika ja sama vitun tappelu joka aamu jos pyydän miestä hoitamaan aamupesun ja puuron....
Ja olen ilmoittanut että jos olen yksin vastuussa muutnkin kaikesta hän voi painua helvettiin ja tulla lapsenvahdiksi kun minä menen töihin.
En jaksa enää edes rakastaa.
Terapiastakaan ei tunnu olevan tällä hetkellä hyötyä.....
No, olen selvinnyt hengissä ennekin, ehkä pärjään nytkin vaikka pelottaa välillä.
Kommentit (13)
vaan parisuhteenne on perseestä. Enkä kyllä jättäisi miestä lapsen kanssa kotiin, jos kerta juo. Ottaisin vähintään hajurakoa mieheen, eli vaikka omaan yksiöön lapsen kanssa. Ei sinun tarvitse sitä miestä huoltaa, pidä huolta itsestäsi ja lapsestanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän että tilanne on pyllystä, se olisi perseestä vaikka olisin täysin terve.
Tiedän että miehelläkin varmaan masennusta koska kaikki on mennyt pieleen, mutta en pysty auttamaan.
Onneksi ei ole juonut kun on lapsen kanssa kaksin, vaan "säästää" juomisen kunnes olen tullut kotiin.
Ja kuvittelee vieläkin etten muka huomaisi kun hän on juonut...
Minusta tuntuu että olen liian lähellä vanhaa ratkaisua, viiltely on aina muka auttanut edes hatkeksi, ja pelkään että olen taas samassa vanhassa kusilätäkössä kuin ennenkin.
Luojan kiitos lapsemme on ollut terve, ei kitise turhasta vaan on iloinen ja reipas poika.
Pieni vauvakin aistii aikuisten ahdistuksen, taaperoikäinen jo näkee ja tulkitsee. Usein huonosti voivien aikuisten lapset ovat "helppoja ja reippaita", koska niin pärjää päivästä toiseen. Viimeistään kouluiässä perheen huonovointisuus näkyy lapsenkin pärjäämisessä. Sinun pitää nyt tehdä ratkaisu parisuhteestanne: tuoko se sinulle ja lapselle enemmän hyvää vai huonoa.
Pieni vauvakin aistii aikuisten ahdistuksen, taaperoikäinen jo näkee ja tulkitsee. Usein huonosti voivien aikuisten lapset ovat "helppoja ja reippaita", koska niin pärjää päivästä toiseen. Viimeistään kouluiässä perheen huonovointisuus näkyy lapsenkin pärjäämisessä. Sinun pitää nyt tehdä ratkaisu parisuhteestanne: tuoko se sinulle ja lapselle enemmän hyvää vai huonoa.
Sehän parantaakin oloa tällä hetkellä ihan vitusti että olen kaiken lisäksi nyt vaaraksi lapselleni ksoka olen ahdostunut ja minulla on pahaa olla.
Kyllä minä sen tiedän että tämä ei ole mikään ihannetila kun yrittää lasta kasvattaa!
Ja kerro oi viisas että mitä minä sitten teen yksin lapsen kanssa kun en jaksa kuunnella yöllä itkua?
Vaikka itsestänikin tuntuu ettäolisi parempaa olla kaksin lapsen kanssa, niin todellisuus on kuitenkin se etten tiedä mitä tehdä jos en saa edes miestä potkittua ylös hoitamaan lasta kun itsellä voimat loppuu.
JA vaihtoehtona olisi vain ja ainoastaan vuoropäiväkoti jos olisin yksin lapsen kanssa, näin hän saa olla edes kotona...
Täytyisi vain saada omat voimat takaisin, niin jaksaisi taas selvittää asioita, ja jos ei muuta niin hakea parisuhdeterapiaa jotta saisi kaiken toimimaan.
En halua luovuttaa.
Olet jaksanut jo pitkään tuota miehen saamattomuutta, hoitanut kodin ja lapsen. Hatunnosto! Pakkaa miehen tavarat ja väikkäripaperit. Muuttakoon hän, vaikka ihan pakotettuna. Ota vastuu kokonaan lapsestasi, jos mies ei siihen pysty. On paljon raskaampaa hoitaa 2 kuin vaan sitä yhtä lasta. Kokemuksesta tiedän! Halaus ja hymy =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itsekin sairastanut pahan masennuksen ja saanut esikoiseni nippa nappa parannuttuani, joten on sitä kaikenlaista tullut täälläkin koettua. Sitä vain koitin sanoa, että jos parisuhteesi pahentaa vointiasi, niin joudut ihan oikeasti miettimään, että onko kannattavaa jatkaa tällä tavalla. Jos miehesi juo kun olet kotona, joudut huolehtimaan ja murehtimaan hänestä, alat itsekin vajota syvemmälle suohon ja pelissä on mukana vielä lapsikin, pitää jomman kumman teistä aikuisista tehdä parempia ratkaisuja. Ja jos ette siihen kykene, voi lapsennekin sairastua ja sitten teitä on kolme samassa veneessä.
Älä jää pahan olosi kanssa murehtimaan, vaan ota ensimmäinen askel sen eteen, että tilanteeseen tulee muutos. Puhu neuvolassa. Soita lastensuojeluun. Sovi käynti sosiaalipuolen sosiaaliohjaajan pakeille. Mene hakemaan itsellesi apua mielenterveysongelmiin. Aloita ihan mistä tahansa, kunhan aloitat ennen kuin tilanne on vajonnut niin pahaksi, että esim. sosiaalitoimi tulee ovellenne ja sanelee mitä nyt tehdään. Aina on parempi hakea apua ajoissa, kuin joutua avun saajaksi liian myöhään. Sinä et voi sitä miestäsi pakottaa mihinkään ja jos mies ei itse halua muuttaa omaa tilannettaan ja perheenne tilannetta, mieti tarkoin, kannattaako yhteiseloa tällä mallilla jatkaa.
teidän parisuhde tuossa kaipaa eniten apua. Ja tietysti miehesi myös, hänen pitää sadaa hommat hoidettua ja itsensä ylös tuosta suosta. Ei kukaan yksin jaksa perhettä pystyssä pitää, siitä et saa olla itsellesi liian ankara. Kuulostaa kuitenkin siltä, että huolehdit lapsesta ja haluat hänen parastaan. Hänen parhaansa ei ole kuitenkaan elää tuollaisen keskellä, senkin varmaan ymmärrät. Suostuuko miehesi hakemaan apua lääkäriltä, joka voisi kirjoittaa lähetteen johonkin? Tsemppiä sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi tilanne on raskas ja pian on lapsenkin olo raskas, jos ette herää tekemään muutosta.
Vaadi miestäsi selvittämään itselleen, että haluaako hän saada väitöskirjan valmiiksi. Jos haluaa, niin vaadi häntä hakeutumaan töihin, missä hän voisi saattaa väikkärin valmiiksi. Perheellisenä on todella vaikeaa tehdä väitöskirjaa, jos väitöskirja ei liity palkkatyöhön tai rahoituksen lisäksi ei ole hyvää työpistettä erillään perheen häiriöistä ja tutkijayhteisön tuki. Eli johonkin alan tutkimusryhmään kannattaisi pyrkiä. Ja vaadi häntä olemaan säännöllisesti yhteydessä ohjaajaan. Ainakin kerran kuukaudessa, jos toimii itsenäisesti. Näin kehitystä seurataan ja hän saa ohjausta ja palautetta ja ennen kaikkea tukea. Harva väitöskirja syntyy täysin ilman kenenkään tukea. Aina taustalla on perheen tuki, jos on perhettä ja useinmiten myös tutkijakollegat. Jos miehesi ei osaa vastata tai ei halua olla suunnitelmallinen ja kertoa tekemisistään, niin sitten kannattaisi ehkä lopettaa väitöskirjan tekeminen ja hakea jotain terapeuttista helppoa rahaa tuovaa työtä ja miettiä asioita uudelleen ja rauhassa.
Teillä on asiat todella sekaisin. Itse olet henkiseltä kantiltasi heikoilla ja miehesikin ilmeisesti oireilee tai on jo romahtanut. Painostuksesi ja uhkailusi tuskin auttavat miestä eteenpäin. Päinvastoin. Miehesi kantaa ehkä nyt jo huolta sinun mielenterveydestäsi, lapsen ja oman hyvinvoinnin lisäksi. Elämä ei ole suorittamista. Jos joku asia ei meinaa onnistua, niin sitten pitää myös osata luovuttaa ja olla itselle armollinen. Miettikää yhdessä mikä teille on tärkeintä juuri nyt. Väitöskirjan voi tehdä myöhemminkin tai ei ollenkaan ja omaisuuttakin voi haalia sitten, kun sellaiseen on aikaa.
Ja kannattaisi varmaan kertoa stressistä jollekin luotettavalle läheiselle, joka voisi auttaa esimerkiksi lastenhoidossa. Voisitten mennä keskustelemaan jonnekin kahdestaan elämänne asioista.
jotta saisit itsesi parempaan kuntoon. Kerro lääkärille tuo kaikki, mitä kirjoitit avaukseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää vain pystyä pyytämään ja kysymään. Voisitte esim. saada tukiperheen, jossa lapsi voisi olla vaikka 1-2 viikonloppua kuukaudessa.
Koita keskittyä ja katsoa kokonaisuutta. ei tämä maailma tähän kaadu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä voin auttaa jos ei stabiloidu teidän suhde. tv. hane oulusta.jaksaa jaksaa.
Onhan miehesi tilanne aika raivostuttava. Tosin nyt epäilisin, että hän tarvitsee ammattiapua omaan masennukseensa.
MInusta sinä saat olla vihainen ja raivoissasi, kunhan otat huomioon pari asiaa:
- huolehdi omasta terveydestäsi, koska todennäköisesti olet nyt se ainoa terveempi vanhempi lapsellesi
- älä altista lastasi kiukunpuuskillesi. Toiseen huoneeseen kuuluu kyllä huuto ja raivoaminen. Olisiko mahdollista laittaa lasta hoitoon, jos tiedät, että illalla otat taas miehen kanssa yhteen?
- olet itsekin sairastanut masennuksen (ja sairastat sitä edelleen), joten sinun pitäisi ehkä ymmärtää, mitä miehesi käy läpi ja ohjata hänet hoitoon.
Joka tapauksessa jos voimasi eivät riitä miehen hoitamiseen, ota lapsesi ja muuta pois. Teet juuri niin kuin itse jaksat, koska lapsellasi ei ole varaa menettää molempia vanhempia. Minä ehkä sinuna pakottaisin miehen hoitoon ja katsoisin, paraneeko tilanne lääkityksellä. Vähintä, mitä miehesi pitäisi tehdä, olisi hoitaa lapsi ja koti, kun sinä käyt töissä.
Töihin lähtö on monelle äidille ylipäätään kriisi. Koet ehkä erokriisiäkin lapsestasi sen lisäksi, että miehen saamattomuus ärsyttää.
Tsemppiä!