Milloin lapsia, kun tavattu yli kolmekymppisinä?

että päätöksen pitää olla teidän yhteinen, eikä muiden mielipiteillä pitäisi olla mitään sijaa siinä.

Aloitettiin lapsen yrittäminen oikeestaan heti, kun ikää jo oli. Eka raskaus oli tuulimuna, jonka jälkeen oli tulehduksia ja meni noin vuosi, ennen kun saatiin vihreää valoa vauvanyritykseen.



Toka raskaus päättyi myöhäiseen keskenmenoon: streptokokki viikolla 21. Vauva kuoli kohtuun :(. Ja tuon jälkeen meni taas aikaa, ennen kuin saatiin vihreä valo uuteen yritykseen.



Kuten huomaat, äkkiä saattaa vuoden huveta, vaikka raskaaksi helposti tulisikin. Ja meillä on muuten tärpännyt joka kerta ihan heti.



Nyt meillä on 2 lasta. Enempää ei ehditty iän vuoksi, vaikka olisi alunperin haluttu 3 tai 4. Toki me oltaisiin voitu vielä yrittää, mutta kyllä me ajattelimme, ettei enää yli nelikymppisenä aloiteta uutta vauvarumbaa, vaan ollaan onnellisia näistä kahdesta.



Teidän kannattaa miettiä, mitä haluatte ja mikä on tärkeintä. Vauvan saaminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Muuta neuvoa mä en osaa antaa.

on lasta yritetty nyt 8 kuukautta ja ikää 33 vuotta. Ei ole kuulunut. Kyllä se yritys varmaan kannattaisi piakkoin aloittaa, kun ei tosiaan tiedä miten kauan yrittämisessä menee.



Toki joillain sitten on niinkin, että raskaus alkaisi samantien, kun ehkäisy on jätetty.

Matkustakaa, nauttikaa toistenne seurasta, koska elämä muuttuu sen vauvan myötä.

jos nauttii vielä sen vuoden, niin sitten on jo lähes sen 35v, jolloin hedelmällisyys laskee rajusti. Ja jos haaveissa kaksi tai useampia lapsia, niin aina vain vaikeutuu...

Me tapasimme kun olin 38, ensimmäinen lapsi syntyi kun olin 41 ja vielä toinen on toiveissa, tosin mihinkään hoitoihin ei ryhdytä jos ei tule ihan luonnonkeinoin. Tuo ensimmäinen tärppäsi heti kun jätin ehkäisyn pois.

ja on takana sitä yhdessä elettyä elämää riittävästi, jotta jaksaa sitä pikkulapsiperheen arkea.

jos nauttii vielä sen vuoden, niin sitten on jo lähes sen 35v, jolloin hedelmällisyys laskee rajusti. Ja jos haaveissa kaksi tai useampia lapsia, niin aina vain vaikeutuu...

onko siitäkään sitten iloa, jos nyt odotellaan pari vuotta. Sitten aletaan yrittämään sitä ensimmäistä lasta 35v. tietämillä ja pahimmassa tapauksessa sitä perhettä ei saadakaan sitten enää ollenkaan.



Voihan olla niinkin, että vaikka alkaisimme nyt yrittämään niin siinä voisi mennä vaikka pari kolme vuotta ennen kuin se lapsi on saatu. Kahdestaan siinäkin ehtisi sitten olemaan.



Vaikeaa päättää mitä tehdä. Teki niin tai näin, niin varmasti silti jälkeenpäin harmittelee.



ap

ensimmäinen lapsi syntyi kun olin 34 ja toinen, kun olin 36 v. Ja molemmat saivat alkunsa ensi yrittämällä. Eli ei se ikä välttämättä aina tarkoita sitä, että raskautta joutuisi odottamaan vuosia. Olen samaa mieltä kuin joku aikaisempi, että nauttikaa vielä vuosi, jos kerran siltä tuntuu. Elämä kahden pienen lapsen kanssa on paitsi ihanaa, niin myös aika vaativaa :)

nopeasti, jos niitä lapsia haluaa. Me aloitettiin, kun olin 30v ja nyt täytän kohta 36v ja tänä aikana olemme yhden lapsen saaneet syliin asti.

omilla vanhemmillani meni lähes 10 vuotta siihen, että oli 2 lasta syntynyt.



Siksi tätä niin kovin pohdinkin. Vielä haluaisin nauttia pelkästään kahdestaan olosta jonkin aikaa, mutta toisaalta kun haaveissa on vähintään se 2 lasta... niin en tiedä uskaltaako yrittämistä jättää kovin kauas.



ap

raskausaikakin vielä sitä ihanaa kahdestaan oloa. Jos multa kysytään, niin aloittakaa ihmeessä heti. Vanhempiesi tarinakin huomioon ottaen.

luopumaan kahdenkeskisestä ajastaan miehensä kanssa, vaan hän pohtii vauvaa järkisyillä mm ikä.

Vauvaa pitää todella haluta, koska sen jälkeen elämä muuttuu niin paljon.

Kuitenkin olisi mukavaa vähän aikaa olla kahdestaankin, kun olemme vasta vuoden verran olleet yhdessä.

on viisasta! Ei siinä sitten paljon lohduta, kun vaikka 39-vuotiaana se hirveä TUNNEvauvakuume iskee, mutta vauvaa ei enää tule.

haluaa lapsia ja on valmis yrittämään vaikka heti.



Tottakai se on pakko järkisyilläkin ajatella, kun kerran tosiasia on se, että se ikä tulee piakkoin jo vastaan.



Jos kertoisin täällä, että olen 37v. eikä lasta yrityksestä huolimatta ole tullut, niin saisin vastauksia tyyliin "oma vikasi mitäs jätitte noin myöhäiseen yrittämisen".



ap

Sitä vauvaa pitää haluta sen vauvan takia, ei sen takia että on ikää.

Ettei sitten kaduta siinä pikkulapsihelvetissä että jäi se yhdessäoloaika niin vähiin ja olisi pitänyt odottaa vielä hetki, reissata pari matkaa, bailata baareissa jne.

Järkisyillä pohtiminen on viisasta! Ei siinä sitten paljon lohduta, kun vaikka 39-vuotiaana se hirveä TUNNEvauvakuume iskee, mutta vauvaa ei enää tule.

Silti korostan ehdottomasti vahvan parisuhteen merkitystä. Teillä on yhteistä taivalta vuosi ja lastentekoa pohditte. Mielestäni on järkevää ja hyödyllistä laittaa tiettyjä tavoitteita ja aikarajoja. On ok ja jopa tavoiteltavaa miettiä, mitä tulevaisuudelta haluaa. Haluatteko lapsia enemmän kuin mitään muuta - enemmän kuin hyvää parisuhdetta? Tällaisessa tilanteessa voi jättää sen ehkäisyn samantien pois. Mutta jos myös parisuhde on tärkeä ja haluatte pikkulapsivaiheessa nojata siihen huoletta, on tärkeää antaa sillekin tilaa.



Suosittelen, että otatte 6 kk:n aikalisän ja elätte sen ajan huoletta lapsettomina ja teette asioita, joita lapseton pariskunta tekeekin, nautitte spontaaniudesta, matkustatte jne. Tämän jälkeen pohditte, onko lapsiasia nyt ajankohtainen ja teette uuden päätöksen seuraavasta aikarajasta esim. 3 kk:n päähän. Kyllä itse huomaat, milloin alkaa tuntua siltä, ettet malta odottaa, koska pääset yrittämään sitä lasta.



Jos lastenteossa on vaikeuksia, voit lohduttautua sillä, että vuosi tai kaksi ei ole määräävässä asemassa. Me aloitimme lastenteon, kun olin 27-vuotias ja eka lapsi syntyi hoitojen avulla, kun olin 32-vuotias (hoidoissa ehdittiin olla reilu vuosi ennen tärppäämistä, kun ei pidetty kiirettä). Meillä ei lapsettomuuden syy ole selvillä, joten en osaa ajatella, että ehkä olisi tärpännyt kaksi vuotta aiemmin. Ainoa aikaraja, jota pidän melko tärkeänä, on 35 vuoden ikä. Naisen hedelmällisyys alkaa rajun laskun tuosta iästä alkaen (niin kuin myöskin 30 kieppeillä tapahtuu), ja lapsettomuuslääkärit suosittelivat hoitoihin hakeutumista viimeistään tuossa iässä, jotta on pelivaraa ennen 40 täyttämistä. Suosittelen siis aloittamaan yrittämisen viimeistään 34-vuotiaana ja hakeutumaan aktiivisesti tutkimuksiin, jos ei vuodessa tärppää. Näin teillä on kaikki teoreettiset mahdollisuudet siihen kahteen lapseen. Todellisuushan on sitten aina eri asia.



Uskon, että vuosi sinne tai tänne ei oikeasti isossa kuviossa merkitse mitään. Oma ystäväni löysi sen oikean 37-vuotiaana. Vuoden seurustelun jälkeen muutettiin yhteiseen kotiin ja siitä vuoden päästä juhlittiin yhteisiä häitä. Sai sitten 40-vuotislahjaksi esikoisensa. Ajatuksena heilläkin, että parisuhde on se kantava voima ja se lapsi saa tulla sitä täydentämään mutta ei korvaamaan.



Tsemppiä! Kyse on vaikeasta päätöksestä silloin, jos ei tiedä, mitä haluaa eniten ja mistä syyllistyy myöhemmin. Tuossa asiassa nyt vain ei ole oikeaa ja väärää.

Olen aina tiennyt, että raskautumiseni olisi vaikeaa joka tapauksessa. Raskaaksi tulin 38v ja lapsen sain hiukan myöhästyneenä syntymäpäivälahjana heti täytettyäni 39 v. Halusimmekin vain yhden lapsen.

Tärppäsi heti ekasta yrityksestä. Yhteistä taivalta meillä oli silloin takana viitisen vuotta. Mulla oli jo ennestään lapsi (10-vuotias). Tämän esikoisen yritykseen meni aikoinaan, silloin nuorena, vuosi, joten ei se ikä välttämättä vaikuta mitenkään siihen, miten tärppää.