G: Minkä ikäisenä sinua ensimmäisen kerran seksuaalisesti häirittiin?

tuosta kymmenvuotiaasta alkaen. Töissä niin en ehdi tarkemmin kirjoittamaan, mutta olen järkyttynyt miten paljon näitä on, jotenkin ajattelin että toivottavasti sattui vain minulle. Kyllä tähän täytyy puuttua, että ihmiset ymmärtävät miten isosta asiasta on kyse.



Mulla on kaksostytöt itsellä ja kyllä hirvittää...

mutta sitten muistin että tarhassa noin 5-vuotiaana joku ikäiseni poika puristi perseestä ja se oikeasti sattui ja aloinkin itkemään. En kyllä ole muuten ole ollut häirinnän kohteena. Joskus on ehkä perään huueltu tai vihelletty,vaikka en ole oikein minkään näköinen.

Maauimalassa oli joku vanha ukko joka vahtasi koko ajan. Menin hyppytorniin niin mies seurasikin sinne. Ajattelin että menen korkeammalle hyppytasolle niin ei seuraa, että jos mies ei uskalla hypätä niin korkealta (en itsekään olisi uskaltanut hypätä 10m alas), mutta mies jäikin 10m rappusille ja alkoi puhua miten kivat tissit minulla oli ja hieroi kulliaan. Piti valita joko takaisin meneminen rappusiin missä mies oli tai hypätä alas... hyppäsin sitten 10m alas altaaseen. Luulin kuolevani.

11 ikävuodesta lähtien, että joku äijä hipelöi/kourii tai muuten tulee ihan iholle ja minä koitin väistellä, ja lähistöllä on joku/jotkut muutkin aikuiset mutta eivät muka "huomaa" mitä tapahtuu >:(

Ai että pistää vihaks kun muistelee!!! En ymmärrä miten voikin olla niin piittaamaton. Itse menen tottakai AINA apuun jos näen tällaista, vaikkei se menisi tuijottelua ja pientä lähentelyä pidemmälle, kun ei se lapsi välttämättä uskalla apua itse pyytää. Noissa tilanteissa menee vain niin lukkoon.

Mulla näitä ahdistelujuttuja on niin paljon etten jaksa muistaa kaikkia. Nykyään onneks löytyy itsevarmuutta ja "luonnetta" puolustautua aikas reippaasti, mutta silloin esiteininä varsinkin olin niin ujo ja epävarma. Ja olen aina ollut kova syyllistämään itseäni. Teini-iässä syytin aina itseäni tapahtuneista.. Että ihan oma vika kun kävi noin, johtui varmaan mun käytöksestä/vaatteista, en KEHTAA kertoa kellekään, kaipa tää on ihan normaalia jne jne.

HUH. Ihme ettei musta ole tullut mitään suurenluokan miestenvihaajaa :D päinvastoin. YHDEN kerran teininä avauduin näistä mun kokemuksista. Se oli yläasteen 9.luokalla, koulukuraattorille muistaakseni kerroin. Hän oli päälle nelikymppinen rouvashenkilö, ja aina ollut tosi mukava ja tuntui, että häneen luotin. Kerroin parista tällaisesta ahdistelukohtauksesta, ei koulussa sattuneesta tosin. Ja hänen ainoa kommenttinsa oli tyyliin "Kyllähän kaikki näkee miten keikistelet kaikille äijille, ja noin kaunis tyttö kun oot.. että mieti siitää. Ootko ihan varma siitä ahdistelun yksipuolisuudesta?" äh, en muista lausetarkkaan tätä, mutta jos ainoa TUKI aikluiselta jolle kerron tosi arkaluontoisen asian, on tota luokkaa niin.. :( Aika surullista. Sain sen kuvan jo silloin, et ei sympatiaa ainakaan toisilta naisilta kauheesti heru.

Esimerkiksi tuo koulukuraattori-vähättely-episodi sijoittuu vuoteen 2001. "Vasta" kymmenisen vuotta, kauhistuttaa edes ajatella millaista olisi ollut teini-iässä joskus 60- 70- luvuilla. Kuitenkin olettaisi, että sivistysvaltiossa ja näin modernissa yhteiskunnassa tässä eletään, näitä asioita nostettais enemmän esille.. Mutta ei. Hys hys vaan :(

Olin 12-vuotias ja yksin kotona. Puhelin soi, ja menin vastaamaan. Puhelimessa oli mies, joka esitteli itsensä. En tuntenut häntä, mutta koska hän puhui niin tuttavallisesti, ajattelin hänen olevan joku vanhempieni tuttu. Hyvin pian mies alkoi puhua intiimeistä jutuista: kyseli poikakavereista ja käytänkö rintaliivejä jne. Olin kauhuissani. En kertonut tapahtuneesta kenellekään, koska arvelin ettei kukaan uskoisi kuitenkaan.

Lapsena monta kertaa. Ja sitten 12-vuotiaana leikin varjolla usutettiin metsään. Vanhempi poika alkoi käymään käsiksi.

Isäni häiriköi minua vähän väliä ollessani nuori. En muista milloin se alkoi, olisinko ollut 12. Hänellä oli tapana taputella minua "vitsikkäästi" takapuolelle, vaikka monta kertaa käskin häntä lopettamaan. Joskus hän kouraisi muualtakin, mikä oli kyllä erittäin mautonta ja sopimatonta. Isä teki noita juttuja sekä kahdenkesken että muiden läsnäollessa, jolloin hommaan sisältyi myös jonkinlainen julkinen nöyryytys. Äitini ei koskaan puuttunut asiaan mitenkään.

Yksityisyyttä meillä ei koskaan kunnioitettu. Isä saattoi kävellä sisälle saunaan tuomaan halkoja tms., kun olin yksin saunomassa.

Muistan myös pari todella outoa tilannetta, jotka olisi helppo selittää vahingoiksi tai väärinkäsityksiksi, mutta ei ehkä sittenkään.

Olen tämän ketjun ap, enkä edes muistanut aloittaneeni tällaista ketjua ennen kuin sattumalta löydän tämän etusivulta lähes pari vuotta myöhemmin. En muista aikanai lukeneeni kuin muutaman vastauksen, ja nyt tuntuu hurjalta, että tähän on tullut näin monta sivua vastauksia tosi lyhyessä ajassa.

En tiedä onko tähän ketjuun vastannut vain niitä, joita on häiritty, ja ilman selvinneet jättäneet vastaamatta - toivottavasti. Oma kokemukseni on 80-90 -luvun vaihteesta. Jotenkin on tunne, että en todellakaan ollut ainoa, joka joutui häirinnän uhriksi, vaan "kaikkia" kasvavia tyttöjä ja jo aikuisia häirittiin - tosin minusta tuntuu, että läheskään kaikki miehet eivät sitä tehneet, vaan ne muutamat kieroutuneet yksilöt urakoivat häiritsemällä jokaista vastaantulevaa... Mitä mieltä olette?

Minulla itsellänikin on tyttölapsi, vasta 5v, ja puistattaa ajatus että hänkin pieni suloinen, ihana tyttö kenties joutuu jonain päivänä jonkun limanuljaskan vaanimaksi enkä minä äitinä voi sille kovinkaan paljon! En tiedä mitä minun pitäisi tehdä ja millä tavoin voisin häntä auttaa että ainakin kertoisi kotona ja että saisi sellaista itsetuntoa, että osaisi puolustautua! 

On minulla poikakin, ja tässä ketjussa ei olekaan kuulunut ollenkaan poikien ääntä - en ole niin sinisilmäinen, että uskoisin poikien kokonaan välttyvän häirinnältä, vaikka tuskin se niin tavallista on kuin tyttöjen kohdalla. 

En tiedä, ehkä opetan omat lapseni huutamaan ja lyömään... Kovin musertava ajatus, että edes täytyy ottaa puheeksi tuollaiset asiat viattomien lasten kanssa... Ja miten ne edes ottaa puheeksi ilman että järkyttää samalla lapsiaan mutta niin että ne kuitenkin ymmärtää ettei kaikkiin aikuisiin voi eikä tarvi luottaa?

Ilmeisesti häirintä alkoi jo niin nuorena, etten edes muista. Ekat mielikuvat ovat n. 4-vuotiaana, hyväksikäyttöä jatkui n. 10-vuotiaaksi. Sitten tuli muut häirinnät ja niitä jatkui pitkälti lähemmäs 40-vuotiaaksi asti. Sen jälkeen oli muutama satunnainen tapaus, pahin oli työpaikalla, kun eräs työkaveri pikku hiprakassa kävi käsiksi ja vain vaivoin sain hänet torjuttua.

Nyt olen viiskybänen ruma akka, eikä seksuaalista häirintää enää ilmene, mikä on ainoastaan ja vain erittäin helpottavaa. Kovin kauniita asioita en vastakkaisesta sukupuolesta ajattele, mutta yritän olla realisti: suurin osa mieheistä varmaan on ihan OK ja se pieni osa vissiin pilaa koko sukupuolen maineen.

Voi hurja, millaisia kokemuksia jollain on ollut. Itse järkytyin 11-v. jo siitä, kun samalla luokalla oleva poika sanoi, että minulla on fritsupillu. Olin kovin ujo ja kiltti, enkä edes tiennyt mikä fritsu on.

Olinkohan 7-9v. Raitiovaunussa spurgu laittoi sormen vetoketjun välistä "munana" ja tuijotti ja virnuili.

Olisinkohan ollut 11v. kun leikkiessämme rosvoa ja poliisia pari vuotta vanhempi luokalle jäänyt kovispoika olikin vähän kovaotteisempi poliisi. Ahdisti nurkkaan ja taisipa jopa rikkoa mun uudet (ja ensimmäiset) rintaliivit kouriessaan. Muistan elävästi, että rintsikat oli todella kauniit violetit ja niissä oli kukkakuvioita yläosassa. Kaveri yritti lohduttaa ennen tuntia ja mentiin vessaan katsomaan voiko ne korjata.

Ekan kerran mua häirittiin seksuaalisesti, kun olin jotain 11-12-vuotias. Olin pallotyttönä eräässä pelissä, ja kentän laidalla oleva pyörätuolissa istuva vammainen mies alkoi lähennellä. Mä en päässyt tilanteesta irti, eikä kuitenkaan kukaan silminnäkijöistä tehnyt mitään (ja niitä oli, joukkuetoverit, valkku, pelaajat ja pallopelin koko satapäinen yleisö). Hätistelin tyyppiä pois minkä taisin, mutta aina se vaan rullaili perässä ja tuli hiplaamaan, ja mun piti kuitenkin hoitaa tonttiani pallotyttönä. Ahdistava, nöyryyttävä kokemus. Pahinta oli, kun joukkuetoverit alkoivat kiusaamaan asiasta, että kuinka se vammainen oli ihastunut muhun. Yöks.

Sittemmin oli yksi tämmönen kulli kourassa perässä kävelijä. Itse en tilanteessa ees tajunnut mitään (kävelin pikkuhuppelissa kotiin keikalta, olin parikymppinen), mutta onneksi parkissa olevasta autosta huudettiin, että mitäs vittua tuo äijä tekee ton naisen perässä. Sain kyydin kotiin ja ahdistelija katosi. Tällä kertaa nk. yleisö onneksi puuttui tilanteeseen.

Eksä raiskasi mut mun vanhempieni luona. Oltiin juopoteltu, ja jäätiin sinne yöksi. Eksä alkoi siinä vonkaamaan, mutta en halunnut vanhempieni katon alla, mutta niin vaan se piti kiinni ja otti väkisin. Mä en uskaltanut huutaa, ettei vanhempani tai sisarukseni olis kuulleet, mua hävetti niin.

Olin 12-vuotias ja isolla porukalla leikittiin jotain pihaleikkejä. Se oli maalla tapana ainakin vielä 80-luvun alussa, iltaisin kokoonnuttiin koululle tms. ja oltiin kirkokonrottaa, pallo paikalla jne. Mukana oli monenikäisiä lapsia ja nuoriakin. Jotenkin jouduin samaan piiloon minua muutamaa vuotta vanhemman ihan tutun pojan kanssa. Yhtäkkiä poika tuli viereeni ja alkoi kouria jalkoväliä. Minusta se oli aivan kamalaa, olin ihan paniikissa ja itkin, poika ensin nauroi, mutta säikähti kun sanoin kertovani isälle. En kuitenkaan kehdannut kotona mitään sanoa. Mikä siinä on, että tyttö tuntee syyllisyyttä, vaikka ei ole tehnyt yhtään mitään väärää? Minusta ainakin tuntui, että minä siinä olin jotan väärää tehnyt.

Monia tilanteita on ollut senkin jälkeen. Olin 17-v ja pienessä kaupassa töissä. Eräänä päivänä olin siellä yksin ja vain yksi asiakas, keski-ikäinen mies. Tuosta vaan, mitään muuta sanomatta hän tokaisi että "Mennäänkö nussimaan?" Taas häpesin, enkä kehdannut kertoa kenellekään. Eikä ollut päällä minihametta tai avonaista paitaa.

Nuorena sain kuulla paljon huuteluja. Voi sitä häpeän määrää kun äitini kanssa käveltiin kaupungilla ja takaatulleesta autosta huudettiin että onpa siinä hyvät perät! No, sattoihan se huutelija tietysti tarkoittaa äitiänikin...joka tapauksessa äiti katsoi minua vihaisesti ja sanoi, että "mitäs pidät tuommoisia tiukkoja farkkuja".

Uskomatonta on se, että edelleen ollessani yli 40 v, näitä "tarjouksia" tehdään. Olen töissä palvelualalla ja silloin tällöin joku ihan tosissaan kysyy, että paljon maksais pieni kiksautus? Luuleeko miehet, että naiset on iloisia tällaisesta? He itse varmaan olisivat, meitä naisia taitaa lähinnä inhottaa...tosin nykyään suhtaudun enempi huumorilla, vaikka välillä ärsyttääkin.

Taisin olla neljännellä luokalla kun isä aloitti.

Olin 3 luokkalainen kun enoni aloitti hyväksikäytön, 7 luokalla ollessani lopetti.

Olin 3 luokkalainen kun enoni aloitti hyväksikäytön, 7 luokalla ollessani lopetti.

Olin 3 luokkalainen kun enoni aloitti hyväksikäytön, 7 luokalla ollessani lopetti.

olin n.5v, kun naapurin pedo näytti pornopätkiä ja lausui limaisia.

myöhemmin n.12v.joku koiranulkoiluttajamies kosketti yht`äkkiä tissiäni.

Isäni on puristellut tissejäni, töissä on hivelty takamusta.

Minut on huumattu ja raiskattu monta kertaa...

käyn terapiassa.

Joku itsensäpaljastaja runkkasi metsäpolun varrella. Soitin poliisit, koska sitä kautta kulkee paljon koululaisia.