Lue keskustelun säännöt.
Mun ei olisi koskaan pitänyt hankkia lapsia :(
23.02.2014 |
Vanhempi lapsista on 7, nuorempi 4 ja lisäksi kolme vuotta sitten miehen 13 v muutti meille tilanteen kärjistyttyä äidin luona. Olen koko 7 vuotta ollut ihan poikki, uupunut ja rasittunut lapsiperhearjesta. En tajunnut etukäteen, miten paljon tukiverkon puute vaikuttaa jaksamiseen. Inhoan sitä, että jatkuvasti joku häärää ympärillä, eikä missään ole hetken hiljaisuutta. Elämä on yhtä työ-pk-koti juoksua ja ruuan laittoa ja siivousta. Vaikka miten yritän järjestää itselleni vapaailtoja. Ne vapaaillat eivät riitä lataamaan mun akkuja.
Olen aina ollut yksinäni viihtyjä ja kaipaan suunnattomasti sitä että saisin vain olla kotona ihan yksin. 7 vuoteen siihen on ollut mahdollisuus ehkä kaksi kertaa.
Inhoan lasten tarvitsevuutta, kärsimättömyyttä ja kaikkea tässä. Nuorempi lapsi hipsii edelleen viereen, joten herään 3.30-5 välillä, enkä saa unta enää sen jälkeen.
Olen tehnyt virheen. Kivittäkää. Olen liian itsekäs ja lapsellinen jaksaakseni tätä.
Kommentit (50)
Tiedän tunteen, olen neljän lapsen äti, vanhin 6 v ja olen tulla hulluksi melusta ja sittä etten koskaan saa olla rauhassa. Rakastan hiljaisuutta ja yksinoloa, mutta rakastan niitä lapsiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun nuorin täyttää kohta 10v. Ja saan olla aivan rauhassa.
Minulla on kuusi lasta, olen yh ja lisääkin lapsia vielä haluaisin koska olen väsymätön superäiti...not. Itseasiassa olen erittäin paljon yksin viihtyvä ja tulisin hulluksi jos ei olisi yhtään omaa aikaa.
Kun lapset olivat pieniä ja olin loppu niin sanoin miehelle että tilanne on nyt tämä: tiistait ja torstait ovat minun aikaani. Ja niin lähdin monen vuoden lapsiin liimautumisen jälkeen haahuilemaan näinä päivinä itsekseni muutamaksi tai useammaksi tunniksi miehen työvuoroista riippuen. Olin ensin ihan hukassa mitä sitä tekisikään, haahuilin kaupungilla, kävin syömässä ravintolassa ihan yksin ja rauhassa, uimahallissa jossa istuin höyrysaunassa ihan rauhassa kenenkään hätiköimättä pois. Sitten aloin opiskelut lähinnä tenttimällä, tunteja myös noille kahdelle päivälle. Välillä kun tuntui että pää räjähtää lähdin yksin Hki-Tukholma -risteilylle, sai syödä ja nukkua ihan rauhassa kaksi yötä ja vaikka sen päivän siinä välissä. Risteily oli hyvä koska sieltä ei päässyt pois eikä saanut yhteyttä kotiin joten ei voinut muuta kuin levätä ja rauhoittua. Mies oli työn puolesta pois välillä viikonloppuna, tapasi kavereitaan Ym ja näin antamalla vuorotellen toisillemme omaa aikaa jaksoimme kumpikin ja osasimme nauttiakin lapsista ja elämästä. Kun pahin väsymyskausi oli ohi jaksoin jo käydä kavereiden kanssa bilettämässä ja mies omien kavereidensa kanssa. Pari kertaa vuodessa pääsimme jonnekin kahdestaan ja se tuntui ihan juhlalta!
Minun neuvoni on kultainen keskitie kaikessa. Lapset ovat ihania ja lapsiperhe-elämä ihanaa, mutta ihminen ei ole vain äiti tai isä ja jokainen tarvitsee omaa aikaa, kuinka paljon niin se on yksilöllistä. Moni tuntuu kuvittelevan hyvän äitiyden mitaksi sen miten hyvin saa hukatuksi oman persoonan ja tukahdetuksi omat tarpeensa. Lapset eivät kuitenkaan tarvitse robottivanhempaa vaan roolimallikseen vanhemman joka on monitahoinen ihminen ja oma persoonansa. Kun lapset kasvavat, heitä alkaa myös kiinnostaa kuka äiti on, mistä hän pitää, millainen ihminen hän on. Ei vanhemmuus ole pelkkää auringonpaistetta, mutta kun uupumus menee noin pahaksi kuin ap:lla pitää muutoksia elämään tehdä. Koita ap saada mies ymmärtämään kuinka vakava tilanne oikeasti on. Puhu hänelle kuten kirjoitat tänne, harkitsevasi jopa eroa jollet muuten saa omaa aikaa. Ilmeisesti mies ei kuitenkaan ole yhtä uupunut kun ei ymmärrä tunteitasi, joten hän jaksaisi antaa sinulle enemmän omaa aikaa ja olla lasten kanssa.
No niin eka uupunutta äitiä kivittävä pyhimys avannut suunsa... hoh hoijaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Selvitä miehen kanssa mahdollisuus, että kumpikin saisi vaikka kaksi kertaa vuodessa lapsivapaan viikonlopun. Menisit kaverille tai vaikka kylpylään tai kaupunkilomalle jonnekin viikonlopuksi.
Ai saakeli mikä lause. Kaksi kertaa vuodessa lapsivapaa viikonloppu. Tuo ei oikein auta siinä kohtaa kun joka viikko tarvitsisi lapsivapaata riittävästi.
Olet tehnyt suuren virheen kun hankit lapsia samaa mieltä.Minä itse päiväkodissa töissä ja joo pidän kyllä lapsista mutta ajatus omissa elämässä että niitä olisi saa karvat pystyyn.Kaikki vanhemmat aivan stressaantuneita ja ne ystävät keillä lapsia ei heitä näy enää.Heidän elämä on yhtä lasten harrastuksiin kuskaamista ja kaikki ostetaan vain lapsille.Entä murrosikä....olen niin onnellinen että saan tehdä mitä haluan ja tehdä mitä haluan.Elämäsi kuullostaa vankilalta.Koita pärjätä,en voi muuta sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parin vuoden päästä molemmat on jo koulussa ja kavereillaan jne. Eiköhän sitten helpota.
Hahhahaha... mutta miksi uhrata oma elämä, että sitten "joskus" voi elää vapaana?
Sinkkumies
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 12:43"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 12:11"]
20, tuo on kovin totta. En mäkään virkistynyt ennen lapsia sosiaalisista kontakteista, vaikka ne mulle tärkeitä onkin. Mä tarvin juuri yksin olemista latautumiseen.
22, sun tilanne kuulostaa vielä pahemmalta. Onneksi olet keksinyt ratkaisun jaksaaksesi.
Paukautin miehelle juuri, että tarvitsen vapaan viikonlopun. Vastaus oli "enkö mä muka tarvitse!?" Arrrrrrggghhh. Mä niin arvasin ton vastauksen. Mut pitää riidellä vissiin yksi riita, jotta saa sen vapaansa. Ehkä huhtikuussa.
Ap
[/quote]
ehdota sille miehelle, että ensi viikonloppuna sinä käytät vuorokauden hotellissa pe-la. Ja mies la-su.
Sunnuntaina miehen tullessa kotiin katsotten maaliskuussa viikonlopun, jolloin sinä vietät kotona yksin aikaa ja mies vie lapsia kylpylään, elokuviin yms ja käyttä heidät ulkona syömässä.
Ja samoin sovitte viikonlopun, jolloin sinä teet samat asiat, jotta mies saa olla kotona yksin.
Maksaahan tuo, mutta enemmän maksaa se, jos jompikumpi väsähtää täysin.
Sitten se radikaali ehdotus: Kumpikin teistä anoo soittaista hoitovapaata, niin että käytte 4 päivänä viikossa töissä. Aluksi pidätte lasta kuitenkin hoidossa oko ajan, joten saatte kumpikin yhden vapaapäivän, jolloin olla kotona rauhassa.
[/quote]Eka ehdotus on hyvä toinen ei ole toteuttamis kelpoinen. Hoitovapaata edes osoittaista ei voi hakea jos pitää lapsia hoidossa. Vapaa n juuri sitä varten että HOITAA niitä lapsia. Mikäli HOITOvapaata hakee vilpillisesti se on rangaistavaa.