Näytätkö ikäsitäsi nuoremmalta/ vanhemmalta?

Ainahan täällä luullaan kaikkia nuoremmaksi Vaikka ikää on 50v niin Alkossa vaan kysytään paperit. Jep jep.

semmoiset, joita tämä asia koskettaa, vastaavat helpommin näihin kyselyihin?

Terv. se ei hyvännäköinen ja timmi lapsellisen näköinen kohta 32-vuotias

kuulemma muiden mielestä ikäistäni nuoremmalta. Eli vedä nyt sitten tästä jotain johtopäätöksiä :/

Luulen, että mua luullaan nuoremmaksi siksi, että pukeudun värikkäästi ja olen lyhyt. En siis pukeudu mauttomasti vaan olen ihan tyylikäs.



Omasta mielestäni naama on ryppyinen ja rupsahtanut, mutta ihmiset kiinnittää huomiota muihin seikkoihin. Joskus ajattelen, että onko ne ihan tyhmiä, kun ei ne näe mun ryppyjä vaan selittää, että näytän nuorelta. Ne ei vaan näe metsää puilta :/

Mua luullaan 10 v. nuoremmaksi usein. Olen 35-v. ja mitat 175 cm ja 60 kg, mulla on pitkät vaaleat hiukset ja kauniit kasvot. Ei haittaa. :)

Olen nelikymppinen, epäilen näyttäväni viisikymppiseltä. Ainakin juuri yksi samanikäinen ihmetteli miten pienet lapset minulla on - omansa eivät ole juuri vanhempia.



Mulla on tummat silmänympärykset ja huono iho, johtunee siitä. Olen kyllä hoikka ja liikun, mutta näytän kai jotenkin väsähtäneeltä piirteiltäni.

Sekä omasta että muiden mielestä. Mä olen 47 v.



Mä olen kuitenkin realisti ja uskon, että oikeesti suurin osa meistä, jotka kuvittelemme ja kuulemme muilta näyttävämme nuoremmilta - oikeesti näytämme aika lailla oman ikäisiltä. Itse näkee nimittäin peilistä sen, mitä haluaa nähdä ja muut taas vähän kaunistelee kohteliaasti.



Harva kehtaa sanoa, että kuules, kyllä sä näytät viiskymppiseltä, vaikka toinen näyttäisikin. Sitä sanoo kohteliaasti, että sä näytät ihan kolmevitoselta. Mä vähennän aina arvioimastani iästä ainakin sellaset 10 vuotta, kun haluan olla kohtelias (ja varovainenkin, etten loukkaa, jos en tiedä toisen ikää). Näin mä ainakin teen, valitettavasti. Ja tuskin mä ainut olen :(

Olen 42 ja mua luullaan aina poikani iso- siskoksi:)

Eli n. 20- vuotiaaksi.

Kiva kun lasten kaverit yrittää aina iskeä mua kun näkee ekan kerran.Tai sit ne luulee että olen tyttöystävä. Ja jos meen baariin ympärillä pörrää vain nuoria poikia.

Ei kukaan usko oikeaa ikääni. Koulussakin vanhempainillassa aikoinaan opettaja sanoi, että tää on kyllä vanhemmille ei sisaruksille:)

Niin olen 150 cm ja painan 75 kg. Ehkä tää lapsenpyöreys ja pitkät hiukset kevyellä meikillä( ripsiväriä ja huulikiiltoa vaan) saa mut näyttämään nuorelta. Ja ostan kaikki vaatteeni lastenvaatekaupasta, eli pukeudun myös nuorekkaalta.

Sekä omasta että muiden mielestä. Mä olen 47 v.

Mä olen kuitenkin realisti ja uskon, että oikeesti suurin osa meistä, jotka kuvittelemme ja kuulemme muilta näyttävämme nuoremmilta - oikeesti näytämme aika lailla oman ikäisiltä. Itse näkee nimittäin peilistä sen, mitä haluaa nähdä ja muut taas vähän kaunistelee kohteliaasti.

Harva kehtaa sanoa, että kuules, kyllä sä näytät viiskymppiseltä, vaikka toinen näyttäisikin. Sitä sanoo kohteliaasti, että sä näytät ihan kolmevitoselta. Mä vähennän aina arvioimastani iästä ainakin sellaset 10 vuotta, kun haluan olla kohtelias (ja varovainenkin, etten loukkaa, jos en tiedä toisen ikää). Näin mä ainakin teen, valitettavasti. Ja tuskin mä ainut olen :(

Onneksi sinä sentään tulit kertomaan, että ollaan turhaan iloisia ja ylpeitä itsestämme. :(

Se olis ainakin jotenkin järkeenkäypä selitys!

Olen 31-vuotias ja yleensä luullaan 20-25-vuotiaaksi, papereitakin aika usein vielä kysytään. Olen lyhyt, hoikka, pitkähiuksinen ja lapsenkasvoinen, joten eipä ihme. Edes äitiyden myötä tulleet rypyt ja tummat silmänaluset eivät ole minua ilmeisesti vanhentaneet niin paljon, että ikäsenäni pidettäisiin. Pukeudunkin kyllä melko tyttömäisesti, pidän polvipituisista hameista ja mekoista ja ballerinatyyppisistä kengistä.



Noin kaksvitokseksi asti harmitti, kun aina luultiin nuoremmaksi, nykyäänkin joskus työkuvioissa kismittää tytöttely, mutta muuten olen kyllä nykyään tyytyväinen tilanteeseen.