Oletko sanonut humalassa jollekin jotain joka EI pitänyt paikkaansa?

Kiitos tästäkin, vaikkei se kamalasti lämmitäkään.

kyllä mä ainakin olen joskus sanonut asioita, joita en edes tarkoita, ja tehnyt juttuja, joita en selvinpäin tekisi. Joskus tulee sellainen huono "uho"humala, jolloin haen jotain ihme draamaa ja voisin sanoa vaikka mitä.



Tietenkään ei kaikkea voi laittaa kännin piikkiin, mutta tuon asian olen ainakin itsessäni huomannut.

Joitainhan sitä on sanottava, että päästäis vihdoinkin panemaan. Tai panemisen jälkeen nukkumaan. Ihme keskustelijoita noi miehet! :D

Uskalsi kerrankin sanoa mitä ajatteli ja nyt pyytelee anteeksi. Kyllä se ainakin sillä hetkellä tarkoitti mitä sanoi, miksi se muuten olisi niin sanonut? Veikkaan että olet typerä nalkuttajaämmä joka suuttuu ja mököttäää kun ei saa tahtoaan läpi. Kasva aikuiseksi ja hanki MIES joka osaa puhua ongelmistaan myös selvinpäin. Niin ja lopeta se viinan kanssa läträäminen..

Itseasiassa en edes mielipiteitä pelkästään, vaan ihan keksittyjä tarinoita. Lähes aina jos juon kirkkaita. Siksi en juuri ikinä niitä juo...

uskomattomia valheita olen heittänyt ja muutenkin ylilyöntejä. Mutta jotain syytä sanoa niin on kuitenkin aina ollut.

Minusta tulee juovuksissa huomionkipeä ja teen mitä vain saadaksen huomiota. Olen valehdellut milloinnolevani terminaalivaiheen syöpäpotilas, milloin kuninkaallista sukua, milloin valtavan varakas ja milloin traagisen kohtalon kokenut surkea narkkari-yh. Ja tosiaan mielipiteitä heittelee ihan sen mukaan millä,saan huomiota ja haluamaani draamaa aikaan, ei sen mukaan mitä mieltä oikeasti pohjimmiltani olen.

Kuitenkin kerroin yhdelle miehelle olevani alkoholisti, raskaana ja kaiken lisäksi vielä alaikäisenä baarissa. Kaiken tämän kerroin ihan vain siksi, koska huvitti. Mikään ei oikeasti pidä paikkaansa.



Kerran järkyttävässä kaatokännissä huorittelin yhtä naista, koska mielestäni sana huora rimmasi hänen nimensä kanssa. Tämä hävettää vieläkin. En todellakaan ajattele, että hän olisi huora, mutta jos on niin sekaisin kuin minä silloin, niin suusta voi näköjään päästä ihan mitä vain.

Minusta tulee juovuksissa huomionkipeä ja teen mitä vain saadaksen huomiota. Olen valehdellut milloinnolevani terminaalivaiheen syöpäpotilas, milloin kuninkaallista sukua, milloin valtavan varakas ja milloin traagisen kohtalon kokenut surkea narkkari-yh. Ja tosiaan mielipiteitä heittelee ihan sen mukaan millä,saan huomiota ja haluamaani draamaa aikaan, ei sen mukaan mitä mieltä oikeasti pohjimmiltani olen.

Juuri viimeviikonloppuna sanoin miehelleni, että olen harkinnut eroa, vaikka en todellakaan ole!



Tilanteeseen johti mieheni provosoiva kysely ja oma arjen viimeaikainen stressaava elämäntilanteeni. Halusin vain purkaa kiukkuani ja tein sen väärällä tavalla humalassa : D.



Eli on mahdollista ettei tarkoittanut sitä mitä sanoi!

Juuri sanoin kaverilleni, että ”en edes tiedä haluanko olla poikaystäväni kanssa koko loppu elämää” vaikka todellakin tiedän, että haluan olla hänen kanssaan koko loppu elämän ja rakastan häntä maaaaailman eniten. En todellakaan tiedä miksi sanoin noin ei mitään perää.

Sillä hetkellä poikaystäväni käytös oli niin ihmeellistä ja katsoin sitä sitten vain möläytin tuon lauseen. Tuntuu ihan kauheelta jotenkin.

Eli kyllä humalassa ainakin itse sanon asioita miten en tarkoita niitä oikeasti todellakaan, suurennetusti, ehkä tuona hetkenä oikeasti tarkoitin, etten jaksaisi sinä päivänä hänen kanssaan olla, mutta lause tuli aivan väärin ulos.

Tämä oli multa todella väärin ja selvittelimme kännipuheitani pitkään mieheni kanssa.

Meillä meni muutama vuosi sitten todella huonosti ja erosta oli puhuttu, mutta kumpikaan ei tehnyt siihen aloitetta. Olin kyllästynyt tilanteeseemme, ja yhtenä iltana ajattelin vetää pään täyteen - ajatuksella nollata pääkoppa ja stressi suhteesta. Olin melko huonossa kunnossa kun lähdin paikalliseen, mutta muistin silti kaiken - myös sen että vedin paukkuja kaksin käsin baaritiskillä itsekseni ja pilkun aikana lähdin kotiin.

Muistan myös sen, miten kotiin päästyäni paukautin sanoa miehelleni, että haluan erota sillä olin pettänyt häntä paria kuukautta aiemmin. Tämä ei siis todellakaan pitänyt paikkaansa, mutta siinä yksin kännisten ajatusten kanssa ajattelin, että mieheni olisi viimein helpompi jättää minut jos kuulisi jotain tällaista.

Tottakai hän oli järkyttynyt sanoistani, mutta siitä huolimatta huolehti minut nukkumaan vaikkakin oli ymmärtävästi surullinen.

Oli seuraavana päivänä ja vielä seuraavina viikkoina selvittelyä ja selittämistä, etten ole ikinä häntä pettänyt tai sellaista edes harkinnut, vaikka meillä olikin mennyt huonosti.

Ajan kanssa mieheni uskoi, että olin vain kännissä saanut mitä typerimmän idean laukoa suustani. Tuo ilta kumminkin muutti sen, että aloimme rakentamaan suhdettamme uudelleen ja nykyään olemme onnellisia. Vähensin myös alkon käyttöä tuon jälkeen, todella ala-arvoista käytökseni oli.