Lue keskustelun säännöt.
saan varmaan vihat päälleni
06.05.2012 |
mutta jotenkin minusta tuntuu kun luen tätä palstaa että suurin osa mammoista kasvattaa lapsistaan toimettomia nösvyköitä jotka huutavat äitiään pyyhkimään perseensä vielä aikuisenakin
Itselläni on neljä lasta.lähes Kaikkia olen alusta alkaen opettanut omatoimiuuteen.
yli 5v lapselta en takamusta pyyhi enkä voitele leipää,kaada mehua /maitoa lasiin koska tuon ikäinen osaa sen jo vallan mainiosti itsekin tehdä.
rahan käyttöä ovat saaneet opetella jonkin verran 7v iässä ja 9v tyttöni käykin jo välillä yksin kaupassa ostamassa jotain pientä kuten leipää tai maitoa esimerkiksi.
yksin kotona päivisin ovat pärjänneet jo 6v iästä eteenpäin. ja kännykällä on tavoittanut jos on joku hätä tullut ja harvemmin on tullut.
Se kun sanoin alussa että olen opettanut lähes kaikkia itsenäisiksi on se että yksi lapsistamme on kehitysvammainen ja häneltä ei voi olettaa samoja asioita kuin sisaruksiltaan.
Ja en kuitenkaan ole mikään hitler tai diktaattoriäiti joka ei anna lastensa pitää hauskaa.saavat olla ihan normaaleja lapsia .
ennen ei ollut mitenkään outoa että lapsi oli yksin esim.koulupäivän jälkeen ja nykyään kehitellään ihme mörköjä joka nurkkaan.
siinä vähän ajattelemisen aihetta.
Kommentit (6)
no en minä ainakaan kasvata. Meillä ovat 9v vanhana matkustaneet itsenäisesti satojakin kilometrejä junalla ja kyllä, osaavat käydä kaupassa, tehdä ruokaa, leipoa, siivota vessan, tiskata, lajitella jätteet, käyttää nettipankkia (-ni), suunnitella tulevaisuutta jne ja muuttavat kotoa ennen kuin ovat 18v (muualle opiskelemaan). Poikia.
Mutta iltapäivähoidossa he kyllä ovat olleet! Miksi heidän olisi pitänyt yksin olla kotona kun itse olin töissä - vieläpä ihan vieressä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no en minä ainakaan kasvata. Meillä ovat 9v vanhana matkustaneet itsenäisesti satojakin kilometrejä junalla ja kyllä, osaavat käydä kaupassa, tehdä ruokaa, leipoa, siivota vessan, tiskata, lajitella jätteet, käyttää nettipankkia (-ni), suunnitella tulevaisuutta jne ja muuttavat kotoa ennen kuin ovat 18v (muualle opiskelemaan). Poikia.
Mutta iltapäivähoidossa he kyllä ovat olleet! Miksi heidän olisi pitänyt yksin olla kotona kun itse olin töissä - vieläpä ihan vieressä.
Lisäys: ovat nyt siis teini-ikäisiä....vanhin 16v.
Minä itse ajattelen, että nykylapsia kannattaa kannustaa riippuvuuteen vanhemmistaan, koska he eivät kuitenkaan oikeasti pysty olemaan riippumattomia vielä pitkään aikaan. Ympäröivä yhteiskunta kannustaa heitä näennäiseen riippumattomuuteen, mikä oikeasti johtaa riippuvuuteen vertaisryhmästä ja vertaisista.
Kyllä meilläkin lapset ovat oppineet jossain vaiheessa pyyhkimään takamuksensa itse, mutta edelleen pyyhitään, jos lapsi sitä pyytää. Kouluikäiset eivät koskaan pyydä.
Lapset kaatavat juomat omiin laseihinsa ja pyydettäessä muiden laseihin. Ihan samalla tavalla minä saatan pyydettäessä kaataa heidän laseihinsa, jos olen se, jolla on purkki kädessä. Palvellaan ja autetaan toisiamme. Samoin meillä lapset kokkaavat koko perheelle ajoittain, toki paljon harvemmin kuin aikuiset.
Lapset ovat käyneet keskenään kaupassa hakemassa puuttuvia asioita ja he ovat lyhyitä hetkiä keskenään kotona. Koululaisten säännölliset yksinolot pyritään järjestämään muutamaksi tunniksi, ja siksikin ajaksi on sovittu yhdessä aikataulu, johon kuuluu useampia puheluita äidille tai isälle. Tarkoituksena on viestiä, että äiti ja isä huolehtivat ja ottavat vastuun lapsesta silloinkin, kun he eivät pysty olemaan välittömästi paikalla.
Meidän lapset eivät ole toimettomia nösvyköitä, vaikka heitä pyritäänkin suojelemaan ja pitämään vanhemmistaan riippuvaisina, kunnes he oikeasti kasvavat aikuisiksi, joilla on kyky pärjätä itsenäisesti.
Itellä vasta kolmikuinen lapsi. Parhaan lahjan hänelle voin antaa olemalla käytettävissä aina kun hän minua tarvitsee (mikä tässä iässä on lähes koko ajan), mutta antaa tehdä itse sit ku osaa ja kykenee. Johan lapsen itseluottamuskin kasvaa siinä. Eli samoja ajatuksia kuin sulla, et ei kaikkea valmiina lapselle. Yksin kotona olosta mulla on vähän pelokas olo. En kuusivuotiasta ihan vielä jättäis yksin kotiin. Ite tosin kuljin omatoimisesti jo ekaluokalle (80-luvulla) ja varmaan olin koulun jälkeen joskus hetken yksin, ku vanhemmat töissä. Mut tuntuu, et nykyään olis vähän enemmän vaaroja nimenomaa muiden ihmisten puolelta. En niinkään kotiympäristöä pelkää, mut jos joku näkee, et lapsi on aina tietyn aikaa yksin kotona tms.
Asuin lapsuuteni Espoon Tapiolassa ja koska asuimme aivan Stockmannin kulmilla, sain jo kuusivuotiaana käydä yksin kaupassa hakemassa jotain pieniä ostoksia kuten maitoa ja leipää. Muistan miten sain aina säästää vaihtorahat esimerkiksi lauantaikarkkien ostoon. Muutenkin oma lapsuuteni muistuttaa paljon sitä, miten olet tuossa aloitusviestissä kuvaillut lapsiasi kasvattavan ja itse olen j
kokenut tuon hyväksi :)
Nyt 21-vuotiaana odotan esikoistani ja tarkoitus olisi yrittää kasvattaa lapsi suunnilleen samaan tyyliin (mieskin kasvatettu noin). Toivottavasti en saa curlingvanhemmilta vihoja niskoilleni :D
Aivan samoin meidän lapset pärjäävät. Mutta en todellakaan pyri totuttamaan heitä olemaan yksin kotona paljon. Se on selvä, että 6-vuotias hetken tarvíttaessa pärjää.
Olisin huolissani aivan muista asioista kuin ylihuolehtivaisuudestani.