Tyttöni tekee feissausta

ei suostua mihinkään, ei olla kohtelias, ei mitään. Kunnon kotikasvatukseen se kyllä kuuluu, että kuuntele. Jos et kuuntele, sano ettei kiinnosta tai ei ole aikaa. Älä huuda naama punaisena ja pura pahaaoloasi minulle, joka yritän vain saada maailmassa jotain parempaa aikaan. Ja joo, saan siitä palkkaa.

Itsekin feissaan, mutta toista järjestöä, mutta tuo asenteesi on niiin tuttu niistä ihmisistä, joista minäkin oikeasti haluan pysyä kaukana. Huuda, huuda, mutta selvitä ensin omat asiasi.

ei suostua mihinkään, ei olla kohtelias, ei mitään. Kunnon kotikasvatukseen se kyllä kuuluu, että kuuntele. Jos et kuuntele, sano ettei kiinnosta tai ei ole aikaa. Älä huuda naama punaisena ja pura pahaaoloasi minulle, joka yritän vain saada maailmassa jotain parempaa aikaan. Ja joo, saan siitä palkkaa.

huuda, sanon ihan normaalilla puheäänellä mitä mieltä kaltaisitanne häiriköistä olen.

Te lakkaatte olemasta häiriköitä siitä lähtien kun pysytte siellä kadun reunassa. Siihen asti pidän oikeutenani kohdella teitä kuten ansaittsettekin -kuten saastaa.

Kolme yleistä harhaluuloa, joihin törmää joka ikisessä aihetta sivuavassa keskustelussa:



1) Järjestöjen käyttämät varainkeruumetodit (esmes feissaus) eivät ole kustannustehokkaita. Järjestöt käyttävät siis suurimman osan rahoistaan itseensä.



2) On olemassa tehokkaita, luotettavia ja kuluttomia tapoja tehdä antaa kehitysapua.



3) Kehitysapu ei pyri hillitsemään väestönkasvua.



Ja kaikki luonnollisesti väärin.

kuin 50-60-70-80 -luvuilla. Ja toinen tosiasia on, että valtion kehitysapu on täysin eri asia kuin eri hyväntekeväisyysjärjestöjen ns. isku kohdistettu - apu. Kestävä kehitys, mikrolainat, ne ovat tätä päivää.

sen perusteella että toinen tekee työtään, keskeyttää hänen kävelynsä ja tärkeän ajattelunsa, niin mikä hän on?

on tietysti väärin olla ilkeä kellekään, mutta jotkut feissaajat saavat kuitenkin tarpeeksi lahjoituksia, koska ei kai sitä hommaa muuten tehtäisi, joten ehkä tyttösi voisi miettiä, että miten voisi parantaa tulostaan tai sitten etsiä työpaikan, jossa viihtyy paremmin? Mäkin oon saanut paritkin potkut tuon tyyppisestä työstä, jossa pitää houkutella ostajia (esim. puhelinmyynti) ja en vaan ollut tarpeeksi hyvä. Nuo on tosi vaikeita töitä joissa on vaikea menestyä, tyttösi voi silti olla lahjakas vaikka lääkärinä tms. Onko tyttösi luonteeltaan arka ja ujo? Silloin on tosi vaikea tehdä tuollaista työtä jossa tosiaan tulee niskaan vaikka millaista paskaa ja pitäisi saada ihmiset vakuuttuneeksi tekemään jotain, mitä ne eivät oikeastaan haluaisi tehdä, jos lähestyy ihmisiä varovasti ja anteeksipyydellen niin tulee ehkä tunne, että miksi minäkään tuohon rahojani laittaisin, ei herätä luottamusta. Ja olin/ olen siis itse tosiaan juuri arka ja ujo.

Kehitysapu nykyisin on aivan eri sfääreistä kuin 50-60-70-80 -luvuilla. Ja toinen tosiasia on, että valtion kehitysapu on täysin eri asia kuin eri hyväntekeväisyysjärjestöjen ns. isku kohdistettu - apu. Kestävä kehitys, mikrolainat, ne ovat tätä päivää.

eikä pelkkää hätäapua. Tuo iskukohdistettu apu eli hätäapu ei yleensä ole järjestöjen toiminnan kulmakivi. Myös isoja osuuksia valtionavusta kulkee usein järjestöjen kautta.

Ajatusharha siitä, että järjestöt tuottaisivat ensisijaisesti tuota täsmäapua syntyy lähinnä siitä, että järjestöt ovat eniten esillä hätäavun yhteydessä. Ihmiset lahjoittavat eniten rahaa täsmäapuun, joka liittyy isoon, näyttävästi uutisoituun katastrofiin (esmes Haitin maanjäristys tai Thaimaan tsunami). Näyttävä katastrofi saa yleensä myös julkisuuden henkilöitä promoamaan järjestöitä hetkellisesti niin, että "hätäapuprofiili" nousee entisestään ja katastrofipotti kasvaa.

Erillisessä täsmäavussa on kuitenkin ongelmansa. Ensinnäkin sitä ryhdytään keräämään vasta kriisin jälkeen, joka tarkoittaa automaattisesti sitä, että kun näillä rahoilla kerättyä hätäapua annetaan, se on jo valmiiksi myöhässä. Akuutein apu annetaan pitkäaikaislahjoitusten turvin. Jossakin vaiheessa tulee piste, jossa pitäisi alkaa siirtyä hätäavusta kehitysapuun - koko rahalla ei kannata, voi eikä välttämättä edes tarvitse ostaa riisisäkkejä vaan pitäisi luoda tyhjästä strategia siihen, miten rahat käytetään.

Sitten media revitteleekin jo sillä, kuinka Haitin maanjäristyksen uhreille kerätystä x miljoonasta niin ja niin paljon on vielä käyttämättä - JÄRJESTÖN RAHANKERUUHUIJAUS OMG, KATSO KUVAT!

Leijonanosa järjestöistä pyrkii keräämään nimenomaan säännöllisiä lahjoituksia tai korvamerkitsemättömiä lahjoituksia nimenomaan, koska ne auttavat tehokkammin ja ne on helpompi käyttää kohteen hyväksi.

En sano, että hätäapua ei pitäisi antaa tai että uutisten ei pitäisi antaa liikuttaa, mutta toivoisin, että ihmisillä olisi realistisempi kuva siitä, mitä miten ja milloin hätäavulla voi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

opiskelun ohella ja kesätöinä, mutta nyt on uhkattu potukuilla koska lahjoittajia ei tule tarpeeksi vaikka tyttö yrittää kovasti. ihmiset on kuulemma usein ilkeitä. täytyykö teidän olla niin ilkeitä nuorelle opiskelijalle ja niin itsekkäitä ettette voi auttaa hädänalaisia edes pienellä summalla kuukaudessa?

vihaan noita häiriköitä eikä minulta ikinä tipu solvausta kummempaa kolehtihaaviin.

Hädänalaisten kohtalo ei kiinnosta paskan vertaa.

Toivottavasti saat syövän tai ebolan ja kuolet nuorena senkin aivovammainen paskapää.

Ainoa organisaatio, jolle lahjoitan, on kirkon ulkomaanapu. En sikis, että olisin kritstitty, olen nimittäin ateisti.

Hyväntekeväisyysjärjestöt ihan järjestään upottavat tuloistaan, lahjoituksista suurimman osan organisaationsa pyörittämiseen, Unifecia myöten. Kirkon Ulkomaanavulle lahjoitetuista kaikkein pienin osa menee organisaatioon, suurin osa päätyy kohteeseen. Vuonna 2015 yhdestä eurosta käytettiin avustustyöhön 85 senttiä, jäljelle jäävän 15 sentin kuluessa tukitoimintoihin, eli vaikuttamistoimintaan, varainhankintaan, viestintään ja koulutukseen sekä yleishallintoon. Eli kulut ovat vain 15%. Huomattavasti pienemmät kuin muilla. Ja Kirkon Ulkomaanapu julkaisee tilinpäätöstietonsa, toisin kuin muut.

Sama tilanne on valtioden kehitysavulla. Ne rahat jäävät johonkin sulostuttamaan kohdemaan päättäjien ja hallitsijoiden elämää, tai sitten asehankintoihin. Tarvitsijoille niistä ei riitä.

http://www.taloussanomat.fi/kolumnit/2013/12/13/hyvantekevaisyys-luupin…