Miten auttaa lasta kun on paha hämähäkkikammo?

Minulla on aikuisia varten suunniteltu hämähäkkikammonkarkotuspalvelu  https://www.facebook.com/jelppari

Ehkä sitä voisi soveltaa myös lapsiin...

Ma pelkaan hamahakkeja hysteerisesti olen tehnyt niin ihan lapsesta asti.

Mua auttoi joskus ehka 12-14 vuotiaana piirrosleffa Charlotten verkko, siina se hamahakki on niin sympaattinen etta sen jalkeen pystyn jo sentaan rauhallisesti kavelemaan huoneesta ulos kun naen kahdeksanjalkaisen kamaluuden, koskemaan en pysty vielakaan ja ika alkaa jo nelosella....

Täällä kans yksi yli nelikymppinen hämähäkkikammoinen. Olen ihan paniikissa kun sisällä on hämppis. Olen aina pelännyt niitä ja pelkoa ei yhtään vähentänyt kun teininä katosta putosi iso musta hämähäkki silmälasien ja silmän väliin.

Onneksi mun poika 12v, on apuna jos sisälle tulee hämähäkki, itse en pysty sitä hävittämään. Tosi noloa, mutta näin on.
 kun miehelleni kiljuin hämähäkkiä kylppärissä hän vain ihan symppiksenä sanoi " voi pikkuista" ja kun minulle se oli valtavan kokoinen peto! =)

Ei todellakaan mitään äkillistä.



Jutelkaa hämähäkeistä, ottakaa selvää niiden elintavoista. Lukekaa vaikka wikipedista, miettikää niiden asemaa eläinkunnassa, evoluutiota, elintapoja.



Katselkaa kuvia, mutta aloittakaa vaikka piirretyistä, vähitellen siirrytte valokuviin. Hämähäkit on huiman monimuotoinen eläinryhmä, jolla on pitkä menneisyys ja mitä moninaisempia elintapoja.



Puhukaa miksi ne ovat niin kammottavia: ovatko esimerkiksi pitkät jalat erityisen kammottavat. Miettikää miksi hämähäkin jalat kammottavat mutta esim. hyttysen ei.



Puhukaa vaikka kauhuelokuvista, siitä, miten ihmisen hämähäkki- ja hyönteiskammoa on käytetty hyväksi, kun on keksitty mahdollisimman pelottavia olentoja.



Puhukaa, analysoikaa, kiinnostukaa. Tehkää hämähäkeistä järjen asia, ei tunteen.



Jos ongelma ei muutaman vuoden sisällä helpota, pohtikaa käyntiä vaikka psykologilla. Aikuisikää lähentyvän pitäisi päästä jo irti pahimmista lapsuusajan peloista, jos ne ovat niin suuria, että hankaloittavat arkielämää.

valtavan pitkät jalat. Lukkeja on montaa lajia. Esimerkiksi seinälukki ja metsälukki.



Lukki on hämähäkkieläin, ei hämähäkki.

Ei se pelko juttelemalla ja analysoimalla katoa.

t. aikuinen ja hämähäkkikammoinen

Ei todellakaan mitään äkillistä.

Jutelkaa hämähäkeistä, ottakaa selvää niiden elintavoista. Lukekaa vaikka wikipedista, miettikää niiden asemaa eläinkunnassa, evoluutiota, elintapoja.

Katselkaa kuvia, mutta aloittakaa vaikka piirretyistä, vähitellen siirrytte valokuviin. Hämähäkit on huiman monimuotoinen eläinryhmä, jolla on pitkä menneisyys ja mitä moninaisempia elintapoja.

Puhukaa miksi ne ovat niin kammottavia: ovatko esimerkiksi pitkät jalat erityisen kammottavat. Miettikää miksi hämähäkin jalat kammottavat mutta esim. hyttysen ei.

Puhukaa vaikka kauhuelokuvista, siitä, miten ihmisen hämähäkki- ja hyönteiskammoa on käytetty hyväksi, kun on keksitty mahdollisimman pelottavia olentoja.

Puhukaa, analysoikaa, kiinnostukaa. Tehkää hämähäkeistä järjen asia, ei tunteen.

Jos ongelma ei muutaman vuoden sisällä helpota, pohtikaa käyntiä vaikka psykologilla. Aikuisikää lähentyvän pitäisi päästä jo irti pahimmista lapsuusajan peloista, jos ne ovat niin suuria, että hankaloittavat arkielämää.

Vaarallista tuollainen pelko jo tosiaan on.

siedätysterapeutilla 5 kertaa. EI auttanut ollenkaan. (Siellä piti miettiä hassuja asioita liittyen lukkeihin. Esimerkiksi lukille keltaiset kumisaappaat jalkoihin.)

Mun eräs aikuinen ystävä pääsi pahimmata kammostaan kun tutustui hämähäkkeihin mm. tutkimalla (kuolleita) hämähäkkejä mikroskoopilla!

Ei se pelko juttelemalla ja analysoimalla katoa.

t. aikuinen ja hämähäkkikammoinen

Ei todellakaan mitään äkillistä.

Jutelkaa hämähäkeistä, ottakaa selvää niiden elintavoista. Lukekaa vaikka wikipedista, miettikää niiden asemaa eläinkunnassa, evoluutiota, elintapoja.

Katselkaa kuvia, mutta aloittakaa vaikka piirretyistä, vähitellen siirrytte valokuviin. Hämähäkit on huiman monimuotoinen eläinryhmä, jolla on pitkä menneisyys ja mitä moninaisempia elintapoja.

Puhukaa miksi ne ovat niin kammottavia: ovatko esimerkiksi pitkät jalat erityisen kammottavat. Miettikää miksi hämähäkin jalat kammottavat mutta esim. hyttysen ei.

Puhukaa vaikka kauhuelokuvista, siitä, miten ihmisen hämähäkki- ja hyönteiskammoa on käytetty hyväksi, kun on keksitty mahdollisimman pelottavia olentoja.

Puhukaa, analysoikaa, kiinnostukaa. Tehkää hämähäkeistä järjen asia, ei tunteen.

Jos ongelma ei muutaman vuoden sisällä helpota, pohtikaa käyntiä vaikka psykologilla. Aikuisikää lähentyvän pitäisi päästä jo irti pahimmista lapsuusajan peloista, jos ne ovat niin suuria, että hankaloittavat arkielämää.

lapsen pelkojen kanssa on, että hyväksytään lapsen tunne. Pelko on olemassa, vaikka lapsi tietää, ettei todellista vaaraa ole. Ei siis auta vakuuttaa lapselle, että pelko on turha ja tyhmä. Lapsi tietää sen jo. Parempi tutustua lapsen kanssa siihen, miten yleisiä fobiat ovat (jotta hän tuntee olevansa ok) ja miten muut ovat päässeet niistä eroon. Muuten yhdestä pienestä pelosta voi kasvaa suurempi epäkelpoisuuden tunne.



Koska pelko ei ole rationaalista ja lapsi pelkää vastoin parempaa tietoaan, loputon rationalisointi ei tilannetta ratkaise. Ratkaisu voi päin vastoin löytyä irrationaalisesta toiminnasta. Esimerkiksi rituaalinen, huudoin ja sotamaalauksin tehostettu sotaretki äidin kanssa hämähäkkejä vastaan saattaa antaa lapselle rohkeutta kohdata ne. Samoin rukous tai lelu saattaa suojata lasta. Vanhemman tehtäväksi jää etsiä keinot, joilla oma lapsi tuntee olevansa tilanteen herra hämähäkin kohdatessaan. Tärkeintä on muistaa, että kyse on tunteesta, ei järjestä.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…

vastauksista. Eli kannattaa edetä pikkuhiljaa ja siedättää hämisten näkemiselle eikä paeta niitä kaikenaikaa. Aloitamme siis kuvista, tiedän, ettei lapsi pysty katsomaan kirjasta edes oikean hämähäkin kuvaa, lyö kirjan heti kiinni jos hämis on näkyvillä.



Aloitamme sitten piirretyistä hämyistä ja etsin tietoa niistä että voidaan puhua hämisten tavoista. Sitten jos kuviin etenisi ja sitten siihen elävään pieneen jota voitaisiin tarkastella. Pakko tähän on oikeasti jo puuttua, muuten voi käydä vielä pahasti! Miltä tämä kuulostaa?



ap

En ole psykologi, varhaiskasvatuksen ammattilainen kylläkin.



Jotenkin tuo lapsesi fobia/kauhu tuntuu niin pahalta, että varmaankin kääntyisin asiantuntijan puoleen. Heillä lienee keinot ko.pelkäämisen voittamiseksi. Varmaankin jonkinlaista siedätyshoitoa jne.



Onko tuo ainoa pelko tuo hämähäkkifobia, vai onko taustalla muutakin, sitä et kertonut?



-Liisi-

En ole psykologi, varhaiskasvatuksen ammattilainen kylläkin.

Jotenkin tuo lapsesi fobia/kauhu tuntuu niin pahalta, että varmaankin kääntyisin asiantuntijan puoleen. Heillä lienee keinot ko.pelkäämisen voittamiseksi. Varmaankin jonkinlaista siedätyshoitoa jne.

Onko tuo ainoa pelko tuo hämähäkkifobia, vai onko taustalla muutakin, sitä et kertonut?

-Liisi-

myös käärmeitä, mutta niitä ei ole koskaan luonnossa nähnyt, joten se ei ole ongelma. Lapsella on gerbiilejä lemmikkeinä, että yks pelko eli hiiret on onneksi vähempänä.

ap

Hämähäkkipelko ei ole koskaan synnynnäinen vaan aina opittu pelko.Miltei joka tapauksessa pelon on opettanut eli siirtänyt äiti.

Miksi ne hämpyt pitää tappaa,mikä íhmeen ratkaisu se olisi??

Hämähäkkipelko ei ole koskaan synnynnäinen vaan aina opittu pelko.Miltei joka tapauksessa pelon on opettanut eli siirtänyt äiti.

Miksi ne hämpyt pitää tappaa,mikä íhmeen ratkaisu se olisi??

toki, miten pitäisi toimia? Sulla varmasti on ratkaisu asiaan?

"Näytetään kuvia!"

ja yritetään kotikonstein siedättää.

Ei todellakaan.

Ap ei nyt todellakaan ymmärrä mitä aito kammo on.

Ei siitä pääse eroon sillä, että äiti sanoo, että katsotaan nyt vähän kuvia ja eiväthän ne sinulle mitään tee.

Koita nyt ap ymmärtää, että lapsellasi on aito kammo. Jos alat hänelle vielä kuvia näyttämään, niin ne syöpyvät lapsesi mieleen. Ja siellä ovat ja pysyvät.

Ja äiti vielä pakottanut katsomaan kuvia! Hiiirrrrveää!

Teet nyt lapsellesi enemmän hallaa jos kokeilet jotain omatoimisia "siedätysoppeja".

Jos haluat lapsestasi tasapainoisen niin suhtaudu tyynesti ja vakavasti hänen pelkoonsa. Tapa ne hämähäkit. Sanot, että poissa on! :-)

vastauksista. Eli kannattaa edetä pikkuhiljaa ja siedättää hämisten näkemiselle eikä paeta niitä kaikenaikaa. Aloitamme siis kuvista, tiedän, ettei lapsi pysty katsomaan kirjasta edes oikean hämähäkin kuvaa, lyö kirjan heti kiinni jos hämis on näkyvillä.

Aloitamme sitten piirretyistä hämyistä ja etsin tietoa niistä että voidaan puhua hämisten tavoista. Sitten jos kuviin etenisi ja sitten siihen elävään pieneen jota voitaisiin tarkastella. Pakko tähän on oikeasti jo puuttua, muuten voi käydä vielä pahasti! Miltä tämä kuulostaa?

ap

sillä erotuksella, että asutaan ulkomailla lämpimässä paikassa, jossa todellakin on vaarallisia hämähäkkejä. Meidän puutarhasta löytyy mm. musta leski, ja kotiin pääsee aina hämähäkkejä sisään, koska talot on täällä rakennettu hatarammin. Tälle ei yksinkertaisesti voi mitään ja hämähäkkien kanssa joutuu elämään.



Me ollaan viimeisten kahden vuoden aikana kyllä kokeiltu kaikkea ja tällä hetkellä tytär on terapiassa. Hämähäkkipelko on niin paha, että tytär nukkuu meidän kanssamme makuuhuoneessa, koska ei uskalla nukkua yksin. Ehkä tämä jokin päivä helpottaa. Me on yritetty suhtautua asiaan hyvin asiallisesti miehen kanssa ja autetaan tietenkin, mutta pysytään jämpteinä ja rauhallisina.



Tytär saa välillä kohtauksia, kun näkee hämähäkin. Sitten me miehen kanssa käydään kyseinen paikka läpi ja varmistetaan, että hämähäkki viedään ulos tai on muutoin hävinnyt. Päivä kerrallaan.



Välillä tytär saa sätkyn myös muista hyönteisistä kuten muurahaisista, mutta nämä yleensä menevät nopeasti ohi, vain hämähäkkipelko tuntuu olevan pysyvää.

Hämähäkkipelko ei ole koskaan synnynnäinen vaan aina opittu pelko.Miltei joka tapauksessa pelon on opettanut eli siirtänyt äiti.

Hämähäkkipelko on luonnollinen ja ikiaikainen pelko. Minä olen kammonnut niitä syntymästäni asti, vaikkei kukaan muu perheestäni niitä pelkää. En pelkää mitään muita elukoita.

Ulkona hämähäkit saavat juosta vaikka jalkani yli, voin lekotella viltillä pihassa, hämähäkki on hyötyeläin, joka kuuluu puutarhaan. Mutta auta armias, jos hämähäkki tulee vastaan sisällä. Sydän hakkaa, hiki nousee pintaan, koko huomiokykyni kiinnittyy vain tuon elukan olemassaoloon. Hämähäkki on petoeläin. Se vaanii, syöksyy, imee pikkuhiljaa veret, tappaa; tunkeutuu nenään tai korvaan tai suuhun nukkuessa... Se ei kuulu ihmisen kotiin.

Lapsena katsoin joka ilta kaikki nurkat katosta lattiaan läpi, ennen kuin uskalsin sammuttaa valot. Nukuin ihan rauhallisesti, kun tiesin, ettei huoneessa ole hämähäkkejä. Teen tarkastuksen edelleen, jos olen yökylässä jossain enkä tunne nurkkien puhtautta.

Näin aikuisena pelkään edelleen hämähäkkejä sisätiloissa. En uskalla katsoa hämähäkkien kuvia kirjasta. Elokuvan Araknofobia muistaminen aiheuttaa yhä hengenahdistusta. Mieheni ei pelkää hämähäkkejä eikä välitä, vaikka niitä olisi sisällä, joten minä olen se, jonka täytyy ne poistaa. Tiedän täsmälleen, missä huoneessa asuu kuinkakin monta ja minkä kokoista hämähäkkiä. Niitä tulee halkokorin mukana sisälle. Tälläkin hetkellä vaatekaappini alahyllyn alla on hämähäkki, aika iso. Se ei ole tullut sillä lailla esille, että saisin sen kiinni vaan vaanii raoissa. Toki katson aina iltaisin, ettei peitto ulotu lattiaan eikä hämähäkki pääse sitä pitkin sänkyyn.

Olen kehittynyt aikojen myötä taitavaksi hämähäkin pyydystäjäksi lasin ja kortin avulla, ne ovat minulla aina käden ulottuvilla. Viskelen hämähäkit ulos takaovesta. Äiti joskus opetti. Muutettuani pois kotoa ei enää ollut ketään muuta hämähäkkien poistajaa, joten oli pakko oppia se taito. Silti pelkään aivan hirvittävästi laittaa lasin hämähäkin päälle, jos se syöksyykin kimppuuni. Joskus vahingossa hämähäkiltä repeää pari jalkaa, kun se liikkuu juuri lasin laskeutuessa. Se tuntuu pahalta.

Itse neuvoisin olemaan yhteydessä lääkäriin. Sieltä saisit varmaan hyviä neuvoja, miten edetä asian kanssa. Mitä nuorempana asiaa käsittelee, ja pelosta mahdollisesti pääsee yli, sen parempi. Voin kertoa, että aikuisena hämähäkkipelkoisena on aika vaikeeta. Kaikki eivät ymmärrä miten todellista pelko on, ja monet naureskelevat kun saan paniikkikohtauksia jos edes näen hämähäkin kuvan.



Itse olen käynyt pelon vuoksi lääkärissä, ja lääkärin mukaan tämä on ns. turha pelko, josta on mahdollista päästä eroon. Toivotaan että terapian avulla onnistuisi.



Kaikkea hyvää teille!