Miksi et ryhdy/ryhtynyt sairaanhoitajaksi? Voisitko kuvitella itseksi siihen ammattiin?

sairaanhoidon koulutusohjelmassa ja haaveissa lisi jatkaa sitten töiden ohessa sairaanhoitajaksi. Joten kyllä voisin kuvitella ja toivonkin siihen päätyväni.



Mutta rankka ala se on enkä yhtään ihmettele miksi siihen ei ihan jokainen itseänsä osaa kuvitella. Jos palkka edes vastaisi työn rankkuutta niin ehkä sitten useampi alkaisi. Mutta ei siihen nyt muut vaivaudu kuin kutsumusammatissa olevat, miksi vaivautuakaan kun saman rahan saa jossain muualla huomattavasti helpommallakin.

Mutta olen aina ollut tosi eriteherkkä..

Aina kun näen verta, alkaa heikottaa, jopa kuukautiset tekee tiukkaa :/

Ja jos joku oksentaa niin minä perässä..

Nyt kun on vaihdellut lapsen vaippoja niin vähän oon saanut siedätystä, mutta kyllä välillä tulee kakomisrefleksi jos on oikein kunnon hajut.

Liian pitkä koulutus, huono palkka ja vuorotyö.

olen liian herkkä siihen. Olen teknisesti kömpelö. Saattaisin juosta pakoon elvytystilannetta. Joten opiskelin toisen ammatin, ja siinä nyt toimin. Olen niin tumpelo ja tietämykseni vanhentuneet, joten en edes kerro tuosta koulutuksesta. Tietenkin, jos joku pökertyy kadulla, yritän auttaa.

sitten vaihdoin yliopistoon. Ahdisti se sairaanhoitajaopintojen kapea-alaisuus, kaikki annettiin valmiina ja oma ajattelu oli kielletty, jos et tehnyt ja ajatellut niin kuin ope sanoi, niin huonosti kävi.



Yliopisto-opinnot oli onneksi ihan eri planeetalta laaja-alaisuutensa ja vaatimustasonsa kanssa. Yliopistolla maailmankuva avartui ja opinnot antoivat henkistä pääomaa, sairaanhoitajaopinnot puolestaan ahdistivat ja kavensivat ajattelumahdollisuuksia.



Palkkaa olisin varmasti saanut sairaanhoitajana enemmän, mutta ei haittaa. En vaihtaisi mistään hinnasta.

Enkä halua tehdä vuorotyötä.







Siksi olenkin terveydenhoitaja.

jos teit tai ajattelit eri tavoin kuin ope sanoi? Mitä se ope teki? Miten sun kävi huonosti?

Olettaisin nimittäin, että ei sairaanhoitajan hommissa voi alkaa sooloilemaan kovin sillai kuin itse haluaa :"minäpä nyt tämän neulan laitankin tänään tänne ja en viitsi putsata ennen pistämistä ja jospa kokeilisinkin tänään, miten sopii punaiset ja keltaiset pillerit yhteen siniseen lääkekippoon, vaikka potilaalle onkin määrätty valkoisia pillereitä"

Minä en usko, että sinulle olisi käynyt kovin huonosti jos teit toisin kuin opettaja käski vaan sille potilaalle. Hups. sehän olisi saattanut vaikka kuolla jos olisit halunnut tehdä toisin kuin käsketään.

sitten vaihdoin yliopistoon. Ahdisti se sairaanhoitajaopintojen kapea-alaisuus, kaikki annettiin valmiina ja oma ajattelu oli kielletty, jos et tehnyt ja ajatellut niin kuin ope sanoi, niin huonosti kävi.

Yliopisto-opinnot oli onneksi ihan eri planeetalta laaja-alaisuutensa ja vaatimustasonsa kanssa. Yliopistolla maailmankuva avartui ja opinnot antoivat henkistä pääomaa, sairaanhoitajaopinnot puolestaan ahdistivat ja kavensivat ajattelumahdollisuuksia.

Palkkaa olisin varmasti saanut sairaanhoitajana enemmän, mutta ei haittaa. En vaihtaisi mistään hinnasta.

Hoiva-alat evät kiinnosta tippaakaan, olen tässä suhteessa samanlainen kuin useimmat miehet. Eritteet inhottavat, minulla on vähän puhtauteen liittyviä neurooseja, en voisi tehdä toimenpiteitä jotka aiheuttavat kipua toiselle ihmiselle, en halua tehdä vuorotyötä, tuntemani hoiva-alan ihmiset eivät ole sellaista porukkaa, jota haluaisin työkaveriksi. Kädentaitoni ovat heikot, en varmasti oppisi ottamaan verinäytettä tms.



Jos kaiken edellä mainitun jättää huomioimatta, olisin pyrkinyt lääkikseen, jos ala kiinnostaisi tai soveltuisin sinne. Olen matemaattisesti lahjakas, opiskelutekniikkani ovat toimivia ja olen enemmän teoriaihmisiä kuin käytännönläheinen.

Se on monella tavalla raskasta ja kuluttavaa työtä. Lisäksi tuntuu, että työolot ovat menossa jatkuvasti huonompaan suuntaan.

Peruspalkan pitäisi olla 3500e, sitten voisin aloittaa opinnot.

vaan se mistä tykkäisin.



- Noin nuorena (käytännössä yläasteella), kun ammatti valittiin, mulle ei ollut syntynyt minkäänlaista hoivaviettiä. Ällötti ajatus hoivata heikkoja.

- Lisäksi inhotti se hierarkia, mulla oli käsitys pelokkaista hiirulaissairaanhoitajista (tutut jotka oli sairaanhoitajaksi ryhtyneet, oli koulussa harmaita ujoja hiirulaisia), jotka eivät uskalla puhua lääkäreille, eli tuollainen kastijako

- Ja työn likaisuus inhotti, juuri ne eritteet yms. En nyt verta inhoa, mutta muut.

- Sitten on se toisen alastoman ihmisen koskeminen, jotenkin ällöttää sekin. Omat kokemukset tästä epämiellyttäviä, ilman paitaa jossakin viileässä lääkärin kopperossa ja vieras ihminen koskee ihoon. Puistatus vieläkin!

siksi olin 80-luvulla koulun jälkeen Meilahden ensiavussa osastoavustajan yli puoli vuotta. Sen jälkeen ala ei kiinnostanut.



Into lääkärin työhön meni sitä työmäärää katsellessa. Totesin, että perhe ja lääkäriura eivät kuulu yhteen.



Into sairaanhoitajan työhön meni sen myötä kun huomasin, ettei heillä ollut mitään päätäntävaltaa. Kukaan ei voinut päättää mitään, olivat pelkkiä lääkäreiden marionetteja.



Aika oli eri, ehkä nyt se on muuttunut. Sinänsä ala on kiehtova: ei kaikkien työ ole vuodeosastotyötä, vaan erikoistumismahdollisuudet ovat lukemattomat. Vähän kuin lääkäreilläkin: voi ryhtyä vaikka patologiksi tai röntgenlääkäriksi, jos ei ihmiset kiinnosta.

Vuodeosastot ovat fyysisesti erittäin kuluttavia. Kiire, eritteet, monisairaat vanhukset jne. Päivystyksessä ennakoimattomuus. Kamalat työajat. Sairaalahierarkia.



Ei kiitos.

jos teit tai ajattelit eri tavoin kuin ope sanoi? Mitä se ope teki? Miten sun kävi huonosti?

Olettaisin nimittäin, että ei sairaanhoitajan hommissa voi alkaa sooloilemaan kovin sillai kuin itse haluaa :"minäpä nyt tämän neulan laitankin tänään tänne ja en viitsi putsata ennen pistämistä ja jospa kokeilisinkin tänään, miten sopii punaiset ja keltaiset pillerit yhteen siniseen lääkekippoon, vaikka potilaalle onkin määrätty valkoisia pillereitä"

Minä en usko, että sinulle olisi käynyt kovin huonosti jos teit toisin kuin opettaja käski vaan sille potilaalle. Hups. sehän olisi saattanut vaikka kuolla jos olisit halunnut tehdä toisin kuin käsketään.

sitten vaihdoin yliopistoon. Ahdisti se sairaanhoitajaopintojen kapea-alaisuus, kaikki annettiin valmiina ja oma ajattelu oli kielletty, jos et tehnyt ja ajatellut niin kuin ope sanoi, niin huonosti kävi.

Yliopisto-opinnot oli onneksi ihan eri planeetalta laaja-alaisuutensa ja vaatimustasonsa kanssa. Yliopistolla maailmankuva avartui ja opinnot antoivat henkistä pääomaa, sairaanhoitajaopinnot puolestaan ahdistivat ja kavensivat ajattelumahdollisuuksia.

Palkkaa olisin varmasti saanut sairaanhoitajana enemmän, mutta ei haittaa. En vaihtaisi mistään hinnasta.

Tarkoitti sitä, että opiskelijat haukuttiin ja nöyryytettiin, ainoastaan opettajan näkemys asiasta oli oikea jne. Ja nyt en todellakaan tarkoita tilannetta, jossa tietenkin täytyy edetä ohjeiden mukaisesti (hoitotoimenpiteet, lääkkeet jne.), kuten varmasti kaikki ihan itsekin ymmärtävät. Opettajien kapasiteetti yksinkertaisesti ei riittänyt asioiden syvälliseen perusteluun, vaan kaikki piti mennä kirjan ja sääntöjen mukaan. Toivottavasti opetusmetodit ovat muuttuneet 20 vuoden takaisesta, vaikka päinvastaista olen kuullut :(

Rupesin kuitenkin opettajaksi. Pidän hyvin itsenäisestä työstä. Sairaanhoitaja käsittääkseni joutuu usein melko hierarkkiseen työympäristöön.

En halua tehdä vuorotyötä.

olisi erikoisen hierakinen?

olisi erikoisen hierakinen?

Oma työni on erittäin itsenäistä akateemista asiantuntijatyötä. Pääasia, että työt tulevat tehdyksi, ne saa järjestää ihan miten haluaa. Työpaikalla on väkeä siivoojasta johtajaan, ja kaikki keittelevät kahvit ohimennen, vievät vessaan paperia jos se on vähissä. Välit kaikkiin ovat kaverilliset ja rennot. Työnjako on hyvin joustava. Kaikki tietävät tehtävänsä, mutta tavan ja järjestyksen jolla työn tekee saa valita vapaasti. Työt saa myös priorisoida oman harkintansa mukaan.

Hoitotyö kuluttaisi mut henkisesti loppuun ihan hetkessä.

- vuorotyö, työajat jotka torbedoivat kaiken muun elämän

- työ kiireistä, rankkaa, fyysisesti ja henkisesti kuluttavaa sekä erittäin vastuullista

- paska palkka työn vaativuuteen nähden (tällä hetkellä tienaan tosin vähemmän, mutta se ei haittaa, koska työ on kevyttä ja miellyttävää)

- epäkiitolliset omaiset

- joutuu tekemisiin eritteiden ja kaikenlaisen ällöttävän kanssa, pitäis silti pystyä palvelemaan asiakasta kunnioittavasti vaikka meinaisi yrjötä



Suurin turn-off ehdottomasti mulle tuo kiire noista, ja vuorotyö. Oon perusrytmeiltäni aika verkkaisen letkeä ja tykkään tehdä asiat huolella sekä paneutuen hoppuilematta kuuntelemaan asiakasta (nykyisessä työssä se onnistuukin kivasti). Vuorotyötä taas mulla ei kestä terveys, tiedän kokemuksesta, enkä näe mitään pointtia elämässä, jossa kaikki aika menee joka töissä tai sitten töistä palautumiseen.



Isä on sairaanhoitaja ja sanoi, että älkää ikinä lähtekö tälle alalle. Sisko teki sen virheen, vaihtoi kyllä alaa jo parin vuoden kuluttua valmistumisesta. Itse onneksi valitsin ihan muun ammatin.