Te joilla pieniä lapsia, oletko joutunut nostamaan kaiken tavaran koskemattomiin

Lapsi voi kiskaista kukkaruukun lattialle - siihen menee sekunti. Sinä aikana kun sitä siivoat ipana vetää pöytäliinan alas. Kun sirpaleita keräät, lapsi tonkii jo roskapussia ja käy kaatamassa sun jukkapalmun. Aamulla ensimmäisenä, kun kahvin pistät kiehumaan, lapsi käy tonkimassa kukasta mullan ja nuolee tyytyväisenä käsiään.

Et sä pysty olemaan joka sekunti kiinni lapsessas tai 110% huomio ja ennustus lapses tekemisissä.

Kyllä mäkin alkuun kuvittelin pystyväni hoitamaan lapseni niin, ettei siltä tarvi mitään ihmeellistä turvaan viedä... Väärässä olin. Tajusin sitten, että helpommalla pääsee kun pistän ne mapit ylös, kukat ylös. Tai no siinä vaiheessa ei enää montaa kukkaa ollutkaan...

Kuopuksen kohdalla on ennakoitu jo siihen asti, että esikoinenkaan ei saa pikkulegoja ennen kuin kuopukselle pystyy myös niitä antamaan.

Ei ne jatkuvat kiellotkaan auta. Lapsi tonkii multapurkkia kunnes on tarpeeksi tutkinut.

Olen joutunut huomaamaan ihan käytännössä että jokainen heistä on erilainen. Yksi uskoo sen kun kiellät muutaman kerran, toinen ei usko vaikka kiellät satoja tai tuhansia.

Ihmettelen noita äitejä joiden mukasn jokainen lapsi on samanlainen ja jokaiseen tepsii samat temput.



Ap, tulet sitten aikanaan huomaamaan miten lapsesi toimii.

ja emme ole nostaneet/siirtäneet MITÄÄN pois. Edes alakaapeista pulloja jne. Kertaakaan ei ole koskettu mitään kiellettyä.



Emme aio siirtääkään.

miten jaksatte sitä jatkuvaa tavaroiden paikoilleen laittamista? Mulla menee hermot kun olkkarin/keittiön lattia on aina täynnä kaikkea tavaraa jota lapsi 1v3kk on kuljettanut jostain: on sukkaa, pipoa, hanskaa, kattilan kantta, leluja..

Lapset saavat levitellä lelunsa olohuoneeseen ja vispilöitä löytyä vaikka pöydän alta. Pikkuhiljaa kulkiessani vien aina paikoilleen jotakin. Vasta kun on päiväuniaika tai tulee ilta, kerätään suurimmat. Aina ei jaksa kaikkea pistääkään ihan tip top, lelulaatikot saavat jäädä vaikka olkkarin pöydän alle aamua varten. 5 lasta

Meillä on kaikki keittiön alakaapit sidottu narulla kiinni ja laatikostoissa harjan varret. Sama olohuoneen alakaapistoissa, joissa lasten kirjoja, lautapelejä ym, koska 1-vuotias pääsisi ne muuten levittämään. En vaan yksinkertaisesti jaksa koko ajan vahtia ja olla kieltämässä kaapeille menoa. Viherkasveja meillä ei ole. Sohvat on aseteltu niin, ettei lapsi pääse sinne kiipeämään, samoin ruokapöydän penkit on ylösalaisin, koska lapsi kiipeäisi muuten pöydälle. Tosi ehtiväistä sorttia tuo nuorimmainen ja seisoo ja hyppii sohvilla/tuoleilla, joten pakko estää sinne kiipeäminen.

Mutta meillä (yksi 2,5v lapsi,kohta syntyy vauva) on toistaiseksi riittäny että vaaralliset esineet (teräaseet,helposti särkyvät tavarat,myrkylliset kasvit ja aineet) on pidetty poissa lapsen ulottuvilta (ja osin näkyviltä). Esim keittiössä on alusta asti opetettu mille kaapille/laatikolle saa mennä ja missä taas "ei ole mitään kiinnostavaa". Pitkälle on päästy myös sillä linjalla että asioita ei kielletä etukäteen. Eli jos lapsi on kävelemässä ikkunalautaa kohti,ei olla heti sanomassa että kukkiin ei saa koskea! Vaan seurataan ensin mitä lapsi aikoo. Hyvin vähän hän on kiellettyihin juttuihin koskenutkaan. Esim kukkiin oikeastaan vaan pari kertaa kun ei muuten saanut huomiota - tajusi että nappaamalla kukkapurkin käteen ja heittämällä sen lattialle saa taatusti äidin ja isän täyden huomion. :)

Kukatkin sai olla rauhassa. Toki ne molemmat kävi kerran tai kaksi kukkamultia kaivamassa, mutta sitten se jäi.



Nyt tämän kolmannen kohdalla on toisin. Kaikki ollaan "arvokas" ollan nostettu ylös, myös kukat ollan sijoitettu niin että se ei niihin pääse käsiksi.



Älä turhaan pahoita mieltäsi, lapset on erilaisia. Aina pitää toki kieltää, mutta joskus pääsee helpommalla siten että itse joustaa ja otta pois ne lasta kiinnostavat asiat ja niin ei tarvitste kokoajan kieltää. Kaikilla parempi mieli. Ei sitä aikaa kuitenkaa kauan kestä ja pian saa tavarat paikoilleen!

ja emme ole nostaneet/siirtäneet MITÄÄN pois. Edes alakaapeista pulloja jne. Kertaakaan ei ole koskettu mitään kiellettyä.

Emme aio siirtääkään.

että heidän kannattaa tehdä kovasti töitä lapsen uteliaisuuden rohkaisemisen eteen ja kehittää lapsen seikkailunhalua. Lapsen kokemusmaailma voi jäädä kovin suppeaksi, jos lasta ei omaehtoisesti kiinnosta mikään.

Kukatkin sai olla rauhassa. Toki ne molemmat kävi kerran tai kaksi kukkamultia kaivamassa, mutta sitten se jäi.

Nyt tämän kolmannen kohdalla on toisin. Kaikki ollaan "arvokas" ollan nostettu ylös, myös kukat ollan sijoitettu niin että se ei niihin pääse käsiksi.

Jotkut lapset uskovat parista kerrasta. No eihän sellaisten tieltä tarvi mitään pois raivata. Jonkun lapsen jäljiltä kun olet siivonnut ne kukkamullat muutaman kymmenen kertaa, niin sitä tosissaan ajattelee, että voisihan päivän käyttää järkevämminkin kuin multia siivoamalla. Ja siis pari kourallista multaa ehtii aina parketille ennen kuin olet kieltänyt ja ehtinyt itse paikalle nostamaan lapsen pois.

Ehkä ap:n ystävä nauroi lähinnä sitä, että koska ap ei voi vielä tietää millainen hänen vauvansa on taaperoiässä, niin on vähän hullua julistaa tuollaisia periaatteita. Sen tosiaan näkee sitten ajallaan, että millainen lapsi ap:lle on osunut ja millainen toleranssi ap:lle kehittyy sotkujen ja vaaratilanteiden suhteen. Mutta etukäteen vannojalla on fifty-fifty mahdollisuus, että joutuu pyörtämään puheensa.

Keittiön ovelle tuli portti, koska lattia on kivilaattaa ja lapsi on sen ikäinen että opettelee kävelemään ja muksahtelee ties minne. Lisäksi meillä on puuhella keittiössä josta tyttö on äärimmäisen kiinnostunut.

Olkkarin pöydältä otin vain pöytäkynttilän ympäriltä koristekivet pois kun ne ovat juuri syötävän kokoisia.

Muuten on saanut tutkia aika vapaasti. Pistorasioissa on tulpat, ja johdoista ja lattiakasveista päästää irti kun komentaa.

Välillä kaivaa DVD:t kaapista tai isän ja äidin alusvaatteet alalaatikoista, mutta sehän on ihan normaalia uteliaisuutta. Saattaa vielä sotkiessaan sanoa eiei, ja ojentaa isän kalsareita myös takaisin laatikkoon päin kun minä niitä siivoan :)

kaiken vaarallisen ja kielletyn ylös, koska sillä tavalla pääsen paljon helpommalla! Ei tarvitse joka sekunti olla vahtimassa ja silmät selässäkin, vaan voin välillä käydä vaikkapa rauhassa vessassa, kun voin luottaa siihen, että yksivuotias ei sillä välin pääse käsiksi mihinkään vaaralliseen.

koskaan nostella pois mitään. 6 kk vanhasta alettu opettamaan, mihin ei saa koskea ja ovat oppineet hyvin.Ainoastaan varmuuden vuoksi olen teräaseet pitänyt laaatikossa, johon lapset eivät ylety, mutta saavat käydä muilla kaapeilla ja raplata telkuua yms, joten eivät sitten enää kauheasti kiinnnosta.

Taapero ei vielä ymmärrä kieltoa kunnolla joten takuuvarmasti tutkii kiinnostavia juttuja minkä ehtii.Lisäksi osa kukkasista on oikeasti vaarallisia, myrkyllisiä syötynä. Suoraan sanoen helpommalla pääset kun et joudu olemaan puolen metrin päässä lapsestasi koko kotonaoloaikaa... toki voi olla että nimenomaan sun lapsi tekee poikkeuksen sääntöön mutta en kyllä laskis sen varaan...



Kannattaa googletella myrkylliset huonekasvit, ja viedä ainakin se vehka ja peikonlehti hoitoon kaverille pariksi vuodeksi.

Ihan oman meielrauhani vuoksi.. tosin tavarrakin oli silloin vähemmän. Nyt meillä on viisi lasta, osa jo isoja.. osa pienempiä ja kuopus 1v. Enpä pahemmin ole nostellut mitään ylös. Vaarallisia jutuja (pikku-legot tms) täytyy tietty vähän keräillä pois. Ja pistorasiat on suojattu... Muuten keräilen pois lapsetla, ja kiellän. Eiköhän tuo kuopuskin joskus opi :) Lisäksi hän on apinoidne sukua.. kiipeilee suijuvasti pöydille ja siirtelee tuoleja esim keittiössä niin että ylettyy pöydälle jne.. En mä voisi millään siirtää IHAN kaikkea hänen ulottumattomiin :)



Mutta kukin tavallaan, niin myös sinä ja kaverisi :)

Mutta fakta on, että silmät pitää olla selässä varsinkin jos teillä on myrkyllisiä kasveja. Pahinta on 1-2-vuotiaana, kun ei vielä kovin hyvin ymmärrä kieltoja ja kaikki kiinnostaa.

Meilä oli yritys hyvä kymmenen, mutta täytyy tunnustaa etten jaksanut kovin kauan. Helpompi oli nostaa pois.



Kunhan varmistat kasvisi, etteivät ole myrkyllisiä, niin siitä vain, jos jaksat opettaa lapsesi :)



Kyllä mullakin sisäänpäin hymyilyttää kun joku uusi äiti samaa sanoo, mutten sentään päin naamaa naura. Voihan olla että joku vielä onnistuukin :D

Sain tänään makoisat naurut ystävältäni, jolla 6 - vuotias lapsi, kun hän tuli kylään. Meillä on olohuone kuin yrttipuutarha (on siis tosi paljon kukkia ja ihan tässä lattiatasolla suurin osa) ja ystäväni sanoi että kuule ei mee kauaa ku teiänki täytyy nää nostaa pois (meillä vauva 4 kk). Sanoin et kyl me ainaki yritetään kieltää, johon ystävä repes räkäiseen nauruun.. :( Tuli paha mieli, joten kysyn teiltä onko se sula mahdottomuus että taapero jättäis ne kukkaset ja muut ainaisten kieltojen siivittämänä rauhaan? :)

Siis ainahan sitä voi taputella itseään olalle, jos saa lapsen, joka uskoo puhetta ja on helposti ohjattavissa oikeaan käytökseen. Mulla on sellaisia kaksi vanhempaa poikaa. Ja ai että olin hyvä vanhempi.

SItten syntyi kolmas, joka on perusluonteeltaan aivan toista ääripäätä kuin nuo isommat veljensä, ja tälle lapselle kaikki ärsykkeet ovat vain niin paljon voimakkaampia, että ei vaan pystynyt niitä pienempänä vastustamaan. Nyt on just 4-v ja vieläkin saa paljon vahtia, mutta yleisesti ottaen asiat jo sujuu.

Mutta sanoisin, että toimi lapsesi mukaan. Ei se ole mikään häpeä nostella niitä tavareoita ylemmäs, eikä mikään uskomattoman hieno kasvatuksellinen saavutus, jos niin ei tarvitse tehdä.

Mutta nyt kun niitä on useampia ei millään pysty vahtimaan koko ajan. Eli nyt meillä ei ole mitään vaarallista/särkyvää lasten ulottuvilla.

Meillä esimerkiksi koiran vesikuppi ja ruokakuppi on lattialla. Mutta, silloin pitää myös hyväksyä se, että lapselle ei hermostu, vaikka lapsi kaataisi ne kupit sata kertaa päivässä. Minä olen tiennyt, että pieni lapsi ei malta olla tutkimatta kuppeja, ja tehnyt sen valinnan että ne on lattialla, jolloin ne väistämättä kaatuu joskus.