Lue keskustelun säännöt.
Te joilla pieniä lapsia, oletko joutunut nostamaan kaiken tavaran koskemattomiin
04.05.2012 |
Sain tänään makoisat naurut ystävältäni, jolla 6 - vuotias lapsi, kun hän tuli kylään. Meillä on olohuone kuin yrttipuutarha (on siis tosi paljon kukkia ja ihan tässä lattiatasolla suurin osa) ja ystäväni sanoi että kuule ei mee kauaa ku teiänki täytyy nää nostaa pois (meillä vauva 4 kk). Sanoin et kyl me ainaki yritetään kieltää, johon ystävä repes räkäiseen nauruun.. :( Tuli paha mieli, joten kysyn teiltä onko se sula mahdottomuus että taapero jättäis ne kukkaset ja muut ainaisten kieltojen siivittämänä rauhaan? :)
Kommentit (49)
Meistä on mukavaa että lapset saa touhuilla ja tutkia vapaasti kotonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei missään tapauksessa kannata tehdä kodista lapselle ei-saa-rataa. Mun kaveri teki niin, lapsi sai leikkiä vain leluilla, ja sitten kaveri sanoi yksi kerta mulle että on sulla ollu tuuria kun sun lapsi leikkii edes joskus itsekseen. Sen oma muksu oli aina kärttämättä äitiään leikkimään eikä keksinyt ikinä mitään omaehtoista tekemistä.
Mä otin Wahlgrenista vaarin (tiedän, tiedän, alkoholistiäiti jne.) ja tein kämpästä sellaisen, että lasta ei tarvinnut kieltää juuri ollenkaan, muuten kuin esim. ruokapöydässä ja oikeissa vaaratilanteissa. Koska maailman tutkiminen on pienen taaperon työ. Laitoin alakaappeihin tarkoituksella tavaraa, jota oli vaaratonta ja sallittua tonkia, ja kyllä meillä tongittiikin. En tiedä onko luonnekysymys, mutta tällä menetelmällä lapsesta tuli erittäin touhukas, sellainen joka uskoo kun sille sanoo ei (koska ei-sanasta ei tullut liikakäytössä kulunut välimerkikki) ja sellainen joka keksii leikin vaikka tikusta.
ei ole nostettu ainuttakaan tavaraa ikinä mihinkään ja molemmat lapset ovat oppineet liikkumaan lähtiessään, mitä ei tarkoittaa. Jos lapsi on koskenut johonkin kiellettyyn, on sanottu painokkaasti ei ja siirretty omalla kädellä lapsen käsi pois. Itkuhan siitä on monta kertaa tullut mutta nopeasti ovat oppineet. Meillä on lattioilla kukkia, tasoilla lasiesineitä ja muita koristeita. Suosittelen opettamaan lapsille sen mihin saa koskea ja mitä ei tarkoittaa, kiität myöhemmin itseäsi. Kaverillani on 3 v poika joka koskee ihan kaikkeen. Äiti sitten täällä meilläkin nostelee tavaroita pois tasoilta. Huvittaa ja ärsyttää.
vaihdeltiin tavaroiden paikkoja niin että oikeasti vaaralliset (terävät veitset, ompelutarvikkeet) ja korvaamattomat nostettiin ylös .
Alakaappeihin siirtyivät sellaiset tavarat joista ei ole välitöntä vaaraa ja jotka eivät ole korvaamattomia jos sattuvat vahingossa menemään rikki tai päätymään vessanpyttyyn pesulle.
Lisäksi tietysti piti opettaa mitä tavaroilla tehdään- kirjaa katsotaan ja käännetään sivuja, ei revitä. Jne.
Kyllä olisin valmis lyömään muutaman kympin vetoa, että tulee yrtit revittyä ja mullat syötyä ja ruukut kaadettua montakin kertaa tuolla "yritän kieltää ja kasvattaa" -linjalla.
Taaperoikäinen lapsi 1-2 vuotias kyllä jollain tasolla käsittää ja muistaa kieltoja, mutta ei pysty vastustamaan haluaan silti tehdä jotain mikä kiinnostaa. Siksi lasta on joko vahdittava koko ajan ja muistutettava ja tarvittaessa fyysisesti siirrettävä pois pahanteosta TAI tehtävä kodista baby-proof ja siedettävä jonkin verran "tuhat kertaa siivottavaa" TAI kertakaikkisen pelottelemalla opetettava lapsi... eli lapsi kyllä oppii itsekin säätelemään toimintaansa jos negatiivinen palaute on todella voimakasta, eli jos lasta lyödään tai haukutaan ja huudetaan niin että säikähtää pahasti. Mutta tämä ei tosiaankaan ole oikeaa kasvattamista enkä suosittele!
Sitäpaitsi osa lapsista ei tottele silloinkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettei pikkulapsi ymmärrä sanaa "ei". PHAH!
En ole ikinä siirtänyt mitään tavaraa, ikinä ei lapset ole sotkeneet, hajottaneet tai syöneet mitään sopimatonta. Ei edes hiekkalaatikon hiekkaa.
Lapsia voi opettaa, lapsille voi laittaa rajoja. Lapsia voi kieltää, jopa kovastikin.
Minäkin sain kuunnella näitä "Odotapas vaan..." -juttuja, mutta onkin tullut huomattua ettei suurta osaa aikuisista ihmisistä ole suurella järjellä pläjäytetty.
Jos saat todella oltua koko ajan vahtimassa ja äskemässä niin voi onnistuakin. Mutta jos suunnittelet vapautta että voit esim käydä vessassa ja jättää 1-vuotiaan puuhastelemaan olohuoneen lattialla niin aika paikallaan pysyvä lapsi saa olla :) Toki tässäkin vaikuttaa se, kuinka vakavaa on jos lapsi sattuu kasveihin pääsemään. Onko joukossa myrkillisiä kasveja? Haittaisiko sinua pienen siion syntyminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vahdin ja kielsin nelisen kuukautta kunnes hermot oli riekaleina itselläni. Nostelin tavarat sitten sellaisiin paikkoihin mihin taapero ei yllä.
Kyllä puolitoistavuotias taaperoni tietää mitä sana ei tarkoittaa, mutta ei halua sitä aina noudattaa.
Esimerkiksi verhot. Saa leikkiä verhoilla niin, että menee niiden taakse piiloon ja huutaa kukkuu, mutta ei saa repiä verhoja nipsuistaan irti. Yleensä leikki onnistuu ihan kivasti, mutta joskus lapsi kävelee verhon viereen, kääntyy minuun päin, katsoo altakulmain ja aloittaa verhojen vetämisen. Minä sanon ei kolme kertaa ja jos ei usko niin lähden tulemaan kohti, silloin lapsi päästää verhosta irti ja nauraa. Kun meillä oli kukkapurkki sellaisessa paikassa mihin taapero ulettui, hän oli aina siellä multasormena kun silmä vältti.
Eri temperamenteillä varustettuja lapsia löytyy ja joidenkin kohdalla toimii baby proof järjestäminen ja toisten kohdalla taas pelkkä kieltäminen. Tietenkin, jos jaksaa ja ehtii koko ajan tapittaa silmä kovana mitä taapero puuhaa niin sitten ei muutaku antakaa palaa :)
Esikoinen ei kaivellut kaappeja, kukkamultia tai levitellyt tavaroita ympäriinsä. Muutaman kerran kun kielsi, niin hän uskoi.
Oi että miten olin tyytyväinen itseeni ja siihen, miten osasin kasvattaa!
Kakkonen avaa ja kaivelee kaikki kaapit, laatikot ja tunkee nokkansa ihan joka paikkaan. Tekee tätä koko ajan. On täysin immuuni sanalle "ei" ja ei opi, vaikka satuttaa itsensä (on jättänyt sormensa piirongin laatikon väliin x kertaa)
Ehkä minä en sittenkään ole mikään kaksinen kasvattaja :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"puutarha" kotona ja miljoona koriste-esinettä!
Nyt ei ole yhtäkään kasvia ja koriste-esineet on yksi kerrallaan mennyt palasiksi!
En uskaltanut ottaa riskiä kasvien suhteen joten laitoin pois ja näin onkin helpompaa! Kyllä ne vaan taitaa kaikki vauvat tietyssä vaiheessa koskea kaikkeen mihin yltävät,vaikka kuinka kieltäisi!
Naurat ehkä joku päivä itsekin asialle! ;D
olleet ulottumattomissa. Kukat ja koristeet ja verhoasetelmat ihan oikeilla paikoillaan. Kasvatus lähtee siitä, että lapsia ohjataan oikeaan käytökseen, ei suinkaan kielletä kaikesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vieraiden lasten takia eikä mitään ole rikkoutunut.
Ainoa hassu asia oli kun 1v tunki pullanpalan kukkamaljakkoon ja se mätäni sinne parissa päivässä ennenkuin huomattiin:D
helpommalla kun nostat suurenosan pois ja ylös :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikenmaailman roinaa ja pikkutavaraa (noloa) eikä lapsi niihin koskenut, tai uskoi kun kiellettiin. Mutta tämä kuopus joka nyt 1v3kk sitten..kiskoo KAIKKI mistä vaan otteen saa, alas pöydiltä/tasoilta, jos keittiön tuoli jää pystyasentoon niin tyttö kiipeää tuolille ja siitä pöydälle ja heittää tavarat lattialle. Lipastojen vetolaatikot piti tyhjentää olkkarissa kun niitä ei saa lukittua, en jaksanut enää kerätä sisältöä lattialta:/ Keittiön pari kaappia myös löytyy lattioilta, siis muovikipot ja kattilat. Omat ja meidän muiden hanska/kaulahuivi/pipo -korit tyttö tyhjentää myös ympäri kämppää joka päivä..jne jne:O
ei missään tapauksessa kannata tehdä kodista lapselle ei-saa-rataa. Mun kaveri teki niin, lapsi sai leikkiä vain leluilla, ja sitten kaveri sanoi yksi kerta mulle että on sulla ollu tuuria kun sun lapsi leikkii edes joskus itsekseen. Sen oma muksu oli aina kärttämättä äitiään leikkimään eikä keksinyt ikinä mitään omaehtoista tekemistä.
Mä otin Wahlgrenista vaarin (tiedän, tiedän, alkoholistiäiti jne.) ja tein kämpästä sellaisen, että lasta ei tarvinnut kieltää juuri ollenkaan, muuten kuin esim. ruokapöydässä ja oikeissa vaaratilanteissa. Koska maailman tutkiminen on pienen taaperon työ. Laitoin alakaappeihin tarkoituksella tavaraa, jota oli vaaratonta ja sallittua tonkia, ja kyllä meillä tongittiikin. En tiedä onko luonnekysymys, mutta tällä menetelmällä lapsesta tuli erittäin touhukas, sellainen joka uskoo kun sille sanoo ei (koska ei-sanasta ei tullut liikakäytössä kulunut välimerkikki) ja sellainen joka keksii leikin vaikka tikusta.
Ja onhan se nyt mukavampaa antaa lapsen aika vapaasti tutkia kaikkea, eli antaa tyydyttää sitä luontaista uteliaisuutta kuin olla kieltämässä joka hemmetin välissä.
Kaverin luona on juuri sellaista että hän on kieltämässä lastaan koko ajan ja lapsihan on jo niin turtunut niihin kieltoihin että ei edes kuule niitä. Siellä on kukkamullat lattialla, kukkien palasia nurkissa ja kaverilla hermot koko ajan kireällä.
Oma lapsi uskoo tosi hyvin kieltoja, paitsi silloin kun on hankalampi päivä ja hän päättää leikkiä kuuroa (uhmaikä, ei voi mitään).
Meillä on työhuone, jonka ovella portti ja sinne lapsi ei pääse. Siellä sitten itse kasvatan taimia kesälle, siellä on tärkeät paperit jne.
Ehkä nyt suorastaan vaaralliset esineet, ettei tule vahingossa isoja vahinkoja. Viisi lasta on pysynyt hengissä kodissaan.
1-vuotiaana on selkeästi kyllästynyt johonkin - toki levittelee kaikkea koko ajan ympäriinsä ja tarttuu, mihin vaan pystyy, mutta ei enää esimerkiksi syö ja myös niele kaikkea. Vaarallisimmat asiat meillä nostettu riittävän ylös. Pesuaineita ym. järjestelee jatkuvasti, niissä korkit aina visusti kiinni. Yleensäkin olen aina nuorimmaisen kanssa samassa huoneessa ja silmät selässä.
joilta ei varmasti tarvitse nostaa mitään ylemmäs. Jotkut lapset ne vaan istua möllöttelee ja katselee, sitten konttaa vähän sivummalle ja taas istuskelee. Oikein kun innostuvat, niin ottavat lelunkin käteensä. Eipä ihmetytä, etteivät saa kotona kaaosta aikaan.
Ja sitten on niitä jotka varovasti liikkuvatkin. Ja kun äiti sanoo "ei", niin jäykistyvät siihen kohtaan, katsovat äitiä, odottavat lisäohjeita ja perääntyvät tekemisestä, kun äiti niin käskee. Aivan kuin lapsella ei olisi omaa tahtoa tai aivoja lainkaan. Aivan varmaan on helppoa kasvattamaan uskomaan.
Minä olen kyllä onnellinen omistani, joilla on aktiivisuutta, mielikuvitusta, uteliaisuutta, sinnikkyyttä ja sisua vaikka muille jakaa. Kasvatettu on, mutta se tie on tällaisilla lapsilla vähän pidempi, että ei ihan siinä taaperoaikana ehdi kovin valmista vielä tulla.
Kaikki ovat meillä kyllä oppineet jättämään kukat rauhaan, jotkut helpommin kuin toiset. Yhden kanssa pantiin multa piiloon sukkahousuniksillä (pingotetaan ruukun päälle) vähäksi aikaan. Omien hermojen kannalta lienee hyvä tehdä pieniä järjestelyjä ja kehittää suhteellisuudentajua.
T. neljän äiti
Mulla on tosin vain lapsipuolia, mutta aina kun he ovat käymässä niin raivaan kaikki särkyvät tavarat, kasvit ym pois. Muuten niitä on koko ajan joku näpelöimässä.
Telkkarin ja tietokoneiden kimpussa lapset ovat jatkuvasti, vaikka on kielletty monta kertaa päivittäin. Houkutus on vaan varsinkin nuoremmalle liian suuri.