Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vanhemmuus mennyt överiksi?
04.05.2012 |
Onhan kaikenlaisesta curling-vanhemmuudesta puhuttu samoin kuin Keltinkangas-Järvisten ja muiden kiintymyssuhdeteorioista, mutta onko kellään muulla sellaista oloa, että nykypäivänä vanhemmuus on mennyt ihan överiksi? Lapsi on kaiken keskipiste, ja jos hetkeäkään ajattelet ketään muuta kuin lastasi (esim. itseäsi), niin olet totaalisen paska vanhempi ja lapsesi pitäisi yleisen mielipiteen mukaisesti laittaa adoptioon?
Tuntuu, että "kohtuus kaikessa" ei enää päde nykyajan lastenkasvatusideologiaan, vaan kaikkien äitien pitäisi elää vain lastensa kautta ja vain lapsilleen.
Tiedän, että tämä palsta on varmaankin väärä paikka kysyä tätä asiaa, mutta kokeillaanpa kepillä jäätä: onko kenenkään muun mielestä mennyt överiksi?
Kommentit (25)
Ja olen usein siitä puhunutkin täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähemmästäkin ihminen sekoaa ja uupuu, nykypäivän vaatimukset ovat aivan järjettömiä! Olen itse erityislapsen äiti ja tuntuu, että mm. päiväkoti olettaa ettei äideillä ole muuta tekemistä kuin päivystää kotona...
jotka kirjoittelee tuollaisia saadakseen ravata baareissa hyvällä omallatunnolla.
Mutta sitten on taas näitä nicojanicoiden äitejä jotka kirjoittelee tuollaisia saadakseen ravata baareissa hyvällä omallatunnolla.
sanoisin että näitä on PALJON, liikaa. Ja varsinkin paljon enemmän kuin noita ap:n mollaamia tyyppejä.
jotka kirjoittelee tuollaisia saadakseen ravata baareissa hyvällä omallatunnolla.
Taas tullaan siihen, että olet vain lapsillesi omistautuva täydellinen äiti tai totaalisen paska heitteillejättäjä, raivoraitis tai alkoholisti, hippimutsi tai maailman tuhoaja jne. Eihän se nyt niin mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri kun "hyvä-äiti" -myytti hiukan väistyi, eli äiti on pullantuoksuinen ikuisesti jaksava ihminen, niin nyt on jotenkin lasten tarpeisiin liittyen mennyt ihan överiksi. Aivan kuin lapsi ei voisi kasvaa normaaliksi ihmiseksi, jos ei ole..palkki-turvaistuinta..Volvoa..täysin luomu-ruokaa..eco-lastenvaatteita..harrastuksia jo ennen kouluikää..ulkoilua satoi tai paistoi..televisio pannassa..xylitolia joka välissä..jne jne jne.
jotka kirjoittelee tuollaisia saadakseen ravata baareissa hyvällä omallatunnolla.
Taas tullaan siihen, että olet vain lapsillesi omistautuva täydellinen äiti tai totaalisen paska heitteillejättäjä, raivoraitis tai alkoholisti, hippimutsi tai maailman tuhoaja jne. Eihän se nyt niin mene.
mutta tämä ketjuha olikin kärjistettyä heti alusta asti:D
t. se toinen kärjistäjä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on ihan yhtä turmiollista, että itse on kaiken keskipiste ja sellaisia vanhempia on paljon enemmän kuin niitä, jotka välittävät lapsestaan.
Harva äiti elää lapsensa kautta tai edes lapsilleen. Sen sijaan suurin osa on ap:n kaltaisia, joille lapsen huomioiminen ja huomioonottaminen ovat sama asia kuin itsensä unohtaminen ja paska elämä.
Jos aikuinen itse ei kykene kiintymään, ei hän ikinä voi nähdä muita tärkeinä kuin itsensä.
että kultainen keskitie on paras.
Ja kun asiaa oikein ajatelee, niin se kultainen keskitie istuu parhaiten aika moneen juttuun. Jos vastakkain on minkä tahansa asian äärimmäisen intohimoinen puolustaja tai vastustaja, niin yleensä ne kumpikin alkaa vaikuttamaan idiooteilta ja fiksuimmalta tuntuisi valita jotain siltä väliltä.
Jos puhutaan vaikka äärimmäisestä terveyssyömisestä vs. ihan sama mitä moskaa -syömisestä, niin useimmat varmaan kannatta jotain siltä väliltä. Tai jos puhutaan äärimmäisen intohimoisesta liikunnasta vs. sohvalla löhöämisestä, niin useimmat varmaan pitävät parhaana jotain välimuotoa. Ja niin edelleen.
Kultainen keskitie on paras.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harva äiti elää lapsensa kautta tai edes lapsilleen. Sen sijaan suurin osa on ap:n kaltaisia, joille lapsen huomioiminen ja huomioonottaminen ovat sama asia kuin itsensä unohtaminen ja paska elämä.
Jos aikuinen itse ei kykene kiintymään, ei hän ikinä voi nähdä muita tärkeinä kuin itsensä.
Millä perusteella ap on kuvaamasi kaltainen?
Tämä on kyllä ihme palsta. Kysyy mitä vain, aina oletetaan yhtä sun toista ja leimataan kaikki vaikka millaisiksi. En tajua!
Terveisin AP
Tuntuu siltä, että ennenvanhaan osattiin suhtautua normaalisti lapsiin ja vanhemmuuteen. Nyt vanhemmuudesta, varsinkin äitiydestä, on tullut lähes pyhä tila jota muiden tulisi palvoa ja johon jokaisen naisen pitäisi pyrkiä. Lieneekö huomionhakuisuutta, oman erinomaisuuden korostamista, vai johtuuko yksinkertisesti siitä, että lapsettomuus (ei toivottu) on yleisempää ja lapsia on perheissä nykyään vähemmän ja siksi äitiyttä on korostettava?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuntuu, että suurin osa vanhemmista on ihan tavallisia kultainen keskitie -kasvattajia, sitten on iso liuta itsekkäitä bilettäjiä ja joitakin äitiyteen hurahteineita. Kyllä meitä äitejä maailmaan mahtuu erilaisia.
Ehkä lapsiin panostetaan nykyisin hieman enemmän kuin vaikka 70-luvulla, jolloin ainakin meillä lapset kasvoivat "siinä sivussa". Oma äitini ihmettelee, kun vien lasta paikkoihin, kuten kotieläintilalle ja muille retkille, kun "voisihan se vaan pihallakin leikki".
Minusta on hauska viettää aikaa MYÖS lapsen kanssa joskus. Sitä oma äitini ei juuri tehnyt. En myöskään laittanut lasta päiväkotiin 9 kuukauden vanhana vaan 2,5-vuotiaana. Sekin on äidilleni ihmetyksen aihe. Tällaistako ap tarkoittaa?
Toki jouduin päiväkotiin 1-vuotiaana, mutta kaikki vapaa-aika ja lomat vietettiin meidän lasten ehdoilla. Vanhemmat eivät menneet mihinkään tai tehneet mitään ilman meitä lapsia. Muistan yhden tapauksen, kun menivät uudeksi vuodeksi jonkun vanhan ystävänsä bileisiin ja tuolloin olin jo 7-vuotias!
Toisaalta ihailen ja arvostan heidän uhraustaan, toisaalta näen selvästi, mitä se on tehnyt heidän parisuhteelleen. Lisäksi heillä ei oikein ole sosiaalista elämää, kun aina on lapset menneet kaiken muun edelle.
Huomaan noudattavani aika tavalla vanhempieni kaavaa. En harrasta mitään, tapailen ystäviäni harvakseltaan ja useimmiten lasten kanssa, kaikki lomat vietämme yhdessä jne. Toisaalta ajattelen, että juuri nyt se on tarpeellista, kun lapset ovat niin pieniä ja päiväkodissa. Myöhemmin on aika vähän hellittää ja ottaa itseäkin huomioon.
Silti korostan kultaisen keskitien merkitystä. Olemme erilaisia ihmisiä eikä itseään saa hukata matkalla tai lapset saavat vanhemmistaan aivan vääränlaisen aikuisen mallin. Tärkeintä on onnellinen perhe, ei se, kuinka paljon uhraa lapsilleen. Joku tarvitsee tasapainoiseen elämään enemmän omia juttuja, joku toinen ei. Vanhemmuus ei ole yksinkertainen suora viiva eikä ketään pidä verrata tässä asiassa toiseen. Ei ole olemassa yhdenlaista, juuri oikeaa vanhemmuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ärsyttää kun nyklyajan vanhempia haukutaan tekivät ne miten tahansa...onneksi nykyään lapsen tarpeet osataan asettaa etusijalle silloin kun tarvis on. Tai no kaikki eivät osaa valitettavasti. Suomessa edelleen lapsia kohdellaan kakkosluokan kansalaisina. Huomaahan sen siitäkin miten lasten pitäisi olla jo ekalla luokalla niin omatoimisia ja pärjääviä...muutama vuosi siitä niin heidän tullessaan kotiin uravanhemmat vaan jättävät pöydän kulmalle mäkkärirahaa. Se on muuten ihan tutkittu juttu miten jo varhaisteinit tuntevat yksinäisyyttä ja hyulätyksi tulemisen tunnetta...
kun lapsen tekee on silloin syytä osata asettaa se lapsi omien tarpeiden edelle. Totta kai tiseäänkin pitää ajatella mutta aika moni vanhempi edelleen asettaa liian usein itsensä ykköseksi.
Ja mitä tulee kultaiseen 70-lukuun niin silloin todella paljon lapset jätettiin yksin pärjäämään.Onneksi nykyajan vanhemmat ovat valistuneempia...useimmat.
lähes kaikki tietämäni vanhemmat edustavat järkeä. Sen sijaan av on ihan oma maailmansa ja ei tätä saa liian vakavasti ottaa.
överiksi. Valitettavasti tunnen perheitä joissa lapset ovat kakkossijalla lähes aina...oli sitten kyse kesäloman viettämisestä tai muuten vaan perheen yhteisestä ajasta. Joka juhannus ja uusi vuosi lapset hoidossa ja kesälomatkin vietetään vanhemmille valitussa paikassa. Siellä lapset ovat vain kiviriippoja ja sitä päivitellään monta viikkoa loman jälkeenkin.
jossa vanhemmuus on mennyt vähän överin puolelle. Heidän hemmoteltu lapsensa on tällä hetkellä 17-vuotias ja fiksuin nuori mies mitä tiedän. Keskustelee kaikkien kanssa, ottaa toiset huomioon jne. eikä ole ikäisiinsä verrattuna mitenkään erityisen itsekeskeinen. Mä olen joskus miettinyt, harmittaako niitä, jotka on viimeiset 17 vuotta päivitelleet tuon lapsen hemmottelua, ettei lapsesta tullutkaan mitään nuorisokriminaalia. :)
Sen sijaan tiedän paljon perheitä, joissa lapsi ei tule ykkösenä, eikä edes kakkosena. Lapset ei saa vanhempiensa aikaa, heitä ei kuunnella, lapsen kaverisuhteita ei varjella vaan muutetaan paljon ilman (minun mielestäni) pätevää syytä. Näennäisesti kaikki on ulospäin hyvin (=vanhemmilla rahaa ja työ) mut lapset koetaan lähinnä riesaksi.
menee ihan maalaisjärjellä sitä kultaista keskitietä.
Sitten on vähemmistö näitä ääripäitä, sekä överivanhempia että itsekkäitä bilettäjiä.
Alue: Aihe vapaa
osa sitten taas tuntuu kuvittelevan, että vanhempien pitää jatkaa villiä ja vapaata menoa samaan syssyyn, eikä millään perinteillä ole mitään väliä ja lapselle on vain hyvä olla virikehoidossa päivät ja viikonloput mummolassa, tai kumminkaimalla, jotta vanhemmat saavat omaa aikaa (mielellään erikseen, koska OMAELÄMÄ olla pitää...)