Kotivinkin toimittaja oli ihmeissään kun vierailemassaan koulussa

Seuraava nuottimoniste on uskonnollinen sävelmä Jeesuksen viimeisistä päivistä ja ylösnousemuksesta. Pälyilen ympärilleni. Taidan olla ainoa, jota tämä epäilyttää.



Rehtori myöntää, että kirkolliset juhlat ovat tärkeä osa kouluvuoden arkea. Noin 170 oppilaasta vain yksi ei osallistu luterilaisille uskontotunneille.



Tuntuu kuin olisin matkustanut vieraalle maalle tai eri aikaan. Olisi mahdotonta, että nykyisessä kotikaupungissani Helsingissä luterilaisuus olisi näin tiivis osa monikulttuuristen koulujen arkea.



Käytävällä oppilaat järjestäytyvät jonoon ja opettaja aloittaa ruokarukouksen. Vilkuilen taas ympärilleni, mutta oppilaille tämä on yhtä tuttu rutiini kuin käsien peseminen.

mielestäni toimittaja paljastaa oman tyhmyytensä ja suvaitsemattomuutensa

Lapseni koulussa käsi helsinkiläisopettajia tutustumiskäynnillä. Tilajärjestelyjen sijaan he ihmettelivät, miten teinit voivat olla ihmisiksi eli kukaan ei sylkenyt päälle, töninyt tai huoritellut. Helsingissä kuulemma nuo asiat arkea.

suurimmassa osassa Suomea. Miksi koko Suomesta pitäisi tehdä monikulttuurinen?!

Luulen, että täällä käy kuten esim Englannissa, eli maahanmuutto keskittyy suuriin kaupunkeihin ja pienemmissä säilyy suomalaisempi kulttuuri.

Enkä ole persu, joku sitä kohta kuitenkin epäilee.

ja oppilaiden vanhempia kohtaan?

Painostetaan uskonnontunnille, ettei koulun tarvitse järjestää uskonnottomien et-opetusta lain mukaisesti.

Painostetaan uskonnontunnille, ettei koulun tarvitse järjestää uskonnottomien et-opetusta lain mukaisesti.

Painostetaan uskonnontunnille, ettei koulun tarvitse järjestää uskonnottomien et-opetusta lain mukaisesti.

pienessä yhteisön painostus on kovaa. Harva oikeasti uskaltaa olla erilainen ja nousta barrikadeille uskonto asiassa. Moni pelkää lapsensa kiusaamista jne.

Kuitenkaan eivät ole oikeasti ns. uskossa eivätkä pidä opetuksia todenmukaisina.



Meillä oli ala-asteella aina pakollinen ruokarukous ja uskonnollinen aamuavaus. Siinä iässä jo mietin miten typerää on pakottaa koko luokka rukoilemaan jotain mielikuvitushahmoa, jota ei ole olemassa. Toisekseen lapsellekin pitäisi kuulua koulussa jonkinlainen uskonnonvapaus jättää turhat rukoilemiset väliin. Aivopesuahan tuo on ja omien näkemystensä tuputtamista lapsille, jotka eivät pysty kyseenalaistamaan opettajan toimintaan. Viimekädessä on kuitenkin pakko tehdä niin kuin koulunatsi sattuu pakottamaan.



Minun mielestäni olisi ihan tervettä jos uskonnolliset rituaalit poistuisivat kouluista. Ne voi jättää vapaa-ajalle. Toisekseen, myös uskonnon opetuksen määrää pitäisi ala-asteella radikaalisti vähentää. Tuota pilipaliainetta on ihan järkyttävän paljon verrattuna tiedeaineisiin ja kieliin.

Onpa kapeakatseinen ja ahdasmielinen toimittaja. Mikähän sen koulutus on?

80-luvulla ja 90-luvulla tietyillä pienillä paikkakunnilla valittaneet vaikka opetus oli osittain asiatonta. Osa vanhemmista tosin laittoi lapsensa toiseen kouluun, mutta kaikki eivät koska koulun oppilasmäärä olisi ollut niin pieni jos loputkin olisi siirretty muualle että siitä olisi ollut koululle haittaa.



Sama pätee pienempiin ongelmiin. Ei valiteta, koska muun yhteisön reaktiot voivat olla usein rajujakin ja toisaalta valittamisesta ei ole usein mitään hyötyä. Pienellä paikkakunnalla opettaja jatkaa samaan malliin kuin ennenkin sanoi sille sitten mitä tahansa.



Minut ja sisareni kastettiin ihan sen vuoksi, että vanhempani eivät tohtineet jättää kastamatta. Siihen aikaan oli vielä tapana kiusata kastamattomia lapsia ja aikuisten keskenkin sellaisia vanhempia haukuttiin, jotka eivät antaneet kastetta.

ja nykyisin asun Helsingissä. Uskonto, ruokarukoukset ja aamuhartaudet kuuluivat oleellisena osana omaan kouluaikaani, kuulun edelleen kirkkoon ja käynkin siellä enemmän kuin suomalaiset keskimäärin. Silti elämä ulkomailla ja nyt melko pitkään Helsingissä on avannut silmiäni sen verran, että olen sitä mieltä, ettei koulujen tavat pitäisi olla sidoksissa kenenkään uskontoon. Joulujuhlat ja siihen liittyvät perinteet haluaisin säilyvän, koska uskonnollisesta taustasta huolimatta ne kuuluvat oleellisena osana suomalaiseen kulttuuriperintöön ja ovat siksi tärkeä osa suomalaisuutta ja kulttuuriamme, jota pitää tietysti myös vaalia. Se luovat myös yhteisöllisyyttä, mutta ruokarukouksiin pakottaminen ja uskonnolliset aamuhartaudet ovat asia erikseen.

Minullakaan ei ole ongelmaa joulujuhlien tai vastaavien tilaisuuksien kanssa. Meilläkään ne eivät olleet tunnustuksellisia vaikka niihin jokin seimikuvaus yleensä liittyikin.



Lähinnä ruokarukoukset ja päivittäiset uskonnolliset aamuavaukset voisivat painua lopullisesti unholaan

harmittaa, kun alakoulussa ei aina kukevätjuhlassakaan lauleta enää Suvivirttä. En ole mitenkään uskonnollinen, vaikka kuulunkin kirkkoon, mutta jotenkin tuo laulu vaan "kuuluu" suomalaiseen kevätjuhlaan, kaupungissakin..



Toiveeni ei kuitenkaan ole maahanmuuttovastainen, hyvinhän nuo lapset tuolla koulussa juttuun tulevat.

harmittaa, kun alakoulussa ei aina kukevätjuhlassakaan lauleta enää Suvivirttä. En ole mitenkään uskonnollinen, vaikka kuulunkin kirkkoon, mutta jotenkin tuo laulu vaan "kuuluu" suomalaiseen kevätjuhlaan, kaupungissakin..

Toiveeni ei kuitenkaan ole maahanmuuttovastainen, hyvinhän nuo lapset tuolla koulussa juttuun tulevat.

Suvivirren laulamisen vähenemiseen? Meilläkin on islamilaisia maahanmuuttajia suvussa ja kyllä ne suvivirren pystyvät laulamaan tai ainakin seisomaan hiljaa sen aikana. Maahanmuuttaja altistuu pakostakin vieraalle kulttuurille ja uskonnolle jos on päättänyt jättää kotimaansa taakseen, jossa hänen uskontonsa on valtauskonto.

Ymmärrän, että ketään ei voi pakottaa rukoilemaan koulussa tms, mutta että suvivirsi loukkaisi vähemmistöjä? Minun mielestäni Suomessa ollaan hieman liian herkkänahkaisia jos laulutkin pitää poistaa kevätjuhlista. Ainahan on ihmisiä, jotka vaativat muutoksia ja valittavat että kaiken pitäisi olla samoin kuin lähtömaassa, mutta kannattaisi varmaan koulujenkin miettiä onko suvivirren poistaminen oikeasti järkevää.

Mutta kyllä meillä Suomessakin saa olla omaa kulttuuria. Ei kaikkea tarvitse hävettää poliittisen korrektiuden, feikatun suvaitsevaisuuden ja blandin ketään ärsyttämättömyyden nimissä.



Vaikka sitä nykyään ei moderni vihreitä äänestävä urbaani ateisti ymmärtäisikään, on suomalaisen kulttuurin perusta edelleen hyvin voimakkaasti luterilainen. Siksi minusta on jopa ihan oikein, että koulussa kerrotaan tästä kulttuurin peruskivestäkin jotain.

Minut ja sisareni kastettiin ihan sen vuoksi, että vanhempani eivät tohtineet jättää kastamatta. Siihen aikaan oli vielä tapana kiusata kastamattomia lapsia ja aikuisten keskenkin sellaisia vanhempia haukuttiin, jotka eivät antaneet kastetta.

taas ei ole kastettu vaikka olen 70-luvun alussa syntynyt. Mun vanhemmat ovat eronneet kirkosta joskus 60-luvulla. En ole törmännyt vielä yhteenkään saman ikäiseen joka olisi kastamaton. En ole koskaan kokenut tulleeni kastamattomuuden vuoksi kiusatuksi. Tosin ole nkäynyt kaikki uskonto tunnit istumassa.

Ei tunnu ollenkaan juhlavalta jos sitä ei lauleta. Ja minusta on myös erittäin hyvä, että suomalaisten omat uskonnolliset traditiot säilyvät. Koska ne ovat meidän omia traditioitamme uskoi niihin tai ei.

Mutta kyllä meillä Suomessakin saa olla omaa kulttuuria. Ei kaikkea tarvitse hävettää poliittisen korrektiuden, feikatun suvaitsevaisuuden ja blandin ketään ärsyttämättömyyden nimissä.

Vaikka sitä nykyään ei moderni vihreitä äänestävä urbaani ateisti ymmärtäisikään, on suomalaisen kulttuurin perusta edelleen hyvin voimakkaasti luterilainen. Siksi minusta on jopa ihan oikein, että koulussa kerrotaan tästä kulttuurin peruskivestäkin jotain.

eikä ateisteista kuten aiemmin.

Ala-asteella maahanmuuttajia oli varsin vähän, heistäkin valtaosa Venäjältä, Virosta, Ukrainasta ja Vietnamista eli kristittyjä. Yli kaksi vuotta nuorempien luokilla maahanmuuttajia alkoi olla enemmän vuosituhannen taitteessa. Yläasteella kurdeja ja somalialaisiakin alkoin näkyä enemmän myös minun luokka-asteellani. Lukiota kävin Itä-Helsingissä ja sekä venäläisiä että somalilalaisa oli paljon, muiden kansalaisuukisen ohella. Ylättäen eniten opetuksen ongelmie aiheuttivat kuitenkin porvoolaiset - eikä tämä ollut edes vitsi. ;) Osa ortodokseista ja muslimeista (ja se yksi hindu) osallistuivat et-opetukseen, mutta suurin osa kävi omilla uskontotunneillaan. Ala-asteella muiden uskontojen opetuksen järjestivät yleensä omat uskonnolliset yhteisöt, yläasteella opetusta oli kaikille luokka-asteille yhdessä isossa lähikoulussa koulupäivän jälkeen ja lukiossa islaminopettaja kävi koululla, mutta esimerkiksi Jehovan todistajat kuittasivat uskonnonopetuksensa omassa seurakunnassaan.



Vielä ala-asteella laulettiin paljon virsiä ja luettiin ruokarukous. En rukoillut, koska se tuntui hölmöltä. Asiasta kyseltiin joskus, mutta luokkamme silloiset kolme (3/15) et-oppilasta olivat sen verran suorasukaisia tyyppejä, opettaja niin tiukka ja yleinen ilmapiiri sen verran rauhallinen, ettei kiusaaminen käynyt mielessä puolin eikä toisin. Herkempi oppilas isommassa luokassa olisi ehkä rukoillut mukana ryhmäpaineesta, ihan vaan ettei tarvits erottua joukosta.



Virsissä ei ole minusta mitään vikaa. Kristinusko on historiallisesti sen verran suoraviivainen ja väkivaltainen laitos, että suomalainen kulttuuriperinne on tätä nykyä paljolti nimenomaan kristillistä kulttuuriperinnettä. Lisäksi laulut ovat lauluja ja niissä lauletaan kaikenlaista. Koulussa laulettiin myös Mikki Hiirestä merihädässä ja suurin osa ymmärsi silti, että on valinnaista, pitääkö merihirviötä ja Mikkiä todellisina vai ei. Ei ole kyse siitä, mitä lauletaan vaan siitä, miten lauletaan. On iso ero, veisataanko virsi, koska halutaan kiittää jumalaa vai koska siinä on kaunis melodia, se on perinne ja niin oppii laulamaan. Rukousta pidän yksityisasiana ja jokainen oppilas, joka niin haluaa, voi rukoilla ennen ruokailua oma-aloitteisesti, siihen ei opettajan käskyä tarvita.



Koko kouluaikani enemmistö niistä, jotka eivät osallistuneet uskonnonnonopetukseen oli kantasuomalaisia et-oppilaita. Tämä on tilanne vielä nykypäivänäkin. Suomessa on noin 4% ulkomaan kansalaisia, ja tuosta joukostakin suurimmat yksittäiset ryhmät eli ruotsalaiset, venäläiset ja virolaiset tulevat kristikunnan piiristä. Evankelisluterialiseen kirkkoon taas kuuluu vajaa 80% väestöstä. Tuota 15% kuilua ei täytetä edes toisen ja kolmannen polven maahanmuuttajilla, etenkin jos lukuun saa laskea vain ei-kristityt.



Vasttavasti keskustelua et-opetuksesta ja uskontoneutraaliudesta kouluissa onkin sekä minun kouluaikanani että sen jälkeen johtanut tiukasti nimenomaan suomalaistaustaisten tunnustuksettomien joukko. Monikulttuurisuus on ollut nimenomaan vapaa-ajattelijoiden ja ns. kukkahattutätien keppihevonen uskonnon aseman heikentämiseen kouluissa. Ikävästi tämä on kääntynyt islamofobiaksi, vaikka puuhapetet ja -pirkot ovat perinteisesti olleet niitä suomalaisia ateisteja. Oma kantani agnostikkona on se, että uskonnon opetusta ja kristillisen kulttuurin ilmenemistä kouluissa pitää pohtia ja tehtyjen ratkaisujen pitää olla tietoisia ja ne 20 ei-krisitttyä prosenttia huomioivia, mutta perinteistä, joihin uskonto liittyy hyvin maltillisesti tai lähinnä tapana (esimerkiksi suvivirsi) ei ole syytä luopua.



Mitä tulee oppilaiden määrään uskonnonopetuksessa, moni epäilemättä valitsee uskonnon ohi et:n, koska se on helppoa. Kävin kouluni 300 (a-a), 700 (y-a) ja 1000 (lukio) oppilaan kouluissa. Jopa noin isoissa kouluissa, joissa yhden luokka-asteen et-ryhmä saattoi olla +25 oppilasta et-opettajat olivat usein vaihtuvia, usein epäpäteviä ja tunteja pidettiin milloin sattuu niin, että hyppytunteja jäi joskus useitakin. Tämä huolimatta siitä, että oikean opettajan läsnäollessa oli helppo huomata, että et oli oikeasti sisällöltään mielekäs ja tärkeä oppiaine.



Joulukirkon ja muiden kirkollisten tilaisuuksien korvaavat järjestelyt olivat yleensä rangaistuksenomaisia. Kirkkoaika lusittiin luokassa tai jumppasalissa videota katsellen tai vailla mielekästä tekemistä, ihan vaan koska uskonnonopetuksessa olevillakin meni aikaa. Lähteä sai vasta kun kirkko päättyy, vaikka video lisikin katsottu, ettei kenellekään uskonnonopetuksessa olevalle tule paha mieli.



En siis yhtään ihmettele, että uskonnonopetukseen kuului usein oppilaita, joita ei ollut kastettu. Tämä epäilemättä korostuu pienemmillä paikkakunnilla, joissa et-ryhmä on pienempi ja sosiaalinen paine saattaa ohjata uskonnonopetukseen, mitä epäilemättä tapahtuu esimekriksi koulussa, jossa uskonto on niin esillä, että kaikilta oppilailta edellytettään ruokarukouksen lukemista.