Lue keskustelun säännöt.
Ei jessus. Mulle ja vauvalle tarjottiin vuorovaikutusterapiaa, koska
02.05.2012 |
2 kk vauva ei ota muka tarpeeksi kontaktia. Neuvolassa on lääkäri todennut että vauvan oikea puoli on vahvempi, hän siis katselee tosi paljon oikealle. Koko kropan muoto on hieman banaanimainen. Tämä korjaantuu ajan kanssa eikä tarvitse olla huolissaan. Yritämme tietysti tukea vasenta puolta paremmin esimerkiksi asentohoidolla.
Vauva kääntyy sen verran voimakkaasti oikealle, että hän ei käänny oma-aloitteisesti esim. ääneni suuntaan, vaan mun täytyy ensin tavoittaa vauvan katse. Sitten vasta vauva juttelee, hymyilee ja katsoo silmiin.
Näyttää usein siltä että vauvaa ei kiinnosta jutella, vaikka vaiva on fysiologinen. Kerroin tämän perheneuvolan työntekijälle, mutta hänen mielestään meillä on vakava vuorovaikutusongelma :o/
Kommentit (9)
Jos vauvan vamma huonontaa vuorovaikutuskykyä, niin eikö sua ap kiinnosta keinot lisätä sitä vuorovaikutusta tai helpottaa sitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyväksi ihan itse. Varmasti tarkoittavat hyvää, mutta pärjään kyllä. Ap
suosittelen kyllä lämpimästi vierailua yksityiselle lastenlääkärille.
myös meille sanottiin neuvolassa että tilanne korjaantuu, no eipä korjaantunut, silti vaan jankuttivat ettei sille voi mitään tehdä ja "tasaantuu" lapsen kasvaessa. kävin yksityisellä ja saatiin diagnoosi ja hoito-ohjeet, siis ihan fyysiseen elinikäiseen vammaan. siitä huolimatta nyt 6 vuotta myöhemmin tilanne on se että lapsi tulee olemaan lopun ikänsä vähän vino, on oltu fysioterapiassa, tehty kotijumppaa vauvasta asti yms. en halua edes kuvitella mikä tilanne olisi jos siihen ei olisi lainkaan puututtu aikoinaan. fysioterapeutti sanoi kerran että joskus lapsi voi olla ihan pää kainalossa ja silloin on myöhäistä enää tehdä mitään.
Meette sinne, katotte mitä vinkkejä tarjoovat, jos vain vanhoja neuvoja, niin sanot, että noi jutut onkin jo käytössä- hyvä kun vahvistitte sitä, että toimin juuri oikealla tavalla.
Jos taas sieltä joku uusi vinkki tarttuu matkaan, niin kiitä siitäkin.
Ota hitossa vastaan kaikki apu mitä saat
terv. cp-lapsen äiti- ja oireet alussa hyvin samankaltaisia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oikeesti mitään haittaa, enintään siitä voi olla hyötyä. Joten miksi et menisi.
Usein nuo hoitopolut menee niin, että ensin päästään tai hakeudutaan hoitoon ihan "väärälle" ammattilaiselle. Ja kun hän aikansa hoitaa ja seuraa tilannetta, niin toteaa, että ei vika ollutkaan tässä ja lähettää sinne suuntaan minkä uskoo oikeaksi.
Eli minäkin oon sitä mieltä, että ota kaikki apu vastaan mitä saat, niin ajan kanssa siitä seuraa myös sellaista apua, jolla on ihan ratkaiseva rooli sun lapsen kuntoutuksessa.
sun vauvallahan ON jo ongelma, se ei ota tarpeeksi kontaktia. Joten sen sijaan että pillastut, niin eikö kannattaisi huolestua että ehkä et silti ole osannut tai älynnyt tehdä tarpeeksi? Ja jotain voitaisiin tehdä lisää lapsesi hyväksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tajua, mitä sä oikein vingut ja vikiset siellä. Sun lapsella ei ole kaikki täysin kunnossa, sun lasta yritetään auttaa, tässä EI OLE KYSE SINUSTA! Herranen aika, mitä porukkaa...
Jos jotenkin vuorovaikutussuhdetta saisi vielä tiiviimmäksi (vaikkei se huono olisikaan), ehkä se kannustaisi vauvaa ottamaan aktiivisemmin kontaktia - myös sillä huonolla puolella - ja siten kuntouttaisi vauvaa.
Eivät he välttämättä sitä niin negatiivisena näe, kuin sinä.