G: Karmein läheltä piti- tilanne lapsen kanssa

pyöräili apurattaineen alamäkeen risteystä kohti. Ei pysähtynyt, eikä kuullut apurattaiden rämistessä paria ensimmäistä huutoani pysähtyä. Näin auton lähestyvän pusikoiden takaa, ja karjaisin täyttä kurkkua pysähtymiskäskyn. Lapsi yritti jarruttaa - meni kuitenkin autokaistan puolelle. Auto ei ehtinyt jarruttaa, mutta sen verran väistää vastaantulevien puolelle, ettei osunut. Onneksi ei ketään tullut vastaan autolla.



Luoja että olimme kaikki järkyttyneitä.

Minulla oli vauva sylissä ja sanoin taaperolle, että nyt mennään alakertaan ja lähdin alas. Taapero jostain syystä suuttui, koska ei saanut mennä ensin. Hän syöksyi rappusiin vauhdilla ja pomppi rappuset alas. Kaikki meni kuin hidastetussa filmissä. Yhdessä vaiheessa lapsi oli puoli metriä korkealla ilmassa vaakatasossa ja silmämme kohtasivat. Mitään ei onneksi käynyt. Rappuset ovat jyrkät.



Tuota tapahtumaa ennen lensin itsekkin rappusissa vauva sylissä. En voinut ottaa käsillä vastaan mutta sain käännettyä itseni sivuuttain. Tuli isot mustelmat kylkiin. Vauva pelästyi.

ihan kamalia tapahtumia. meille ei ole käynyt mitään tommosia, onneksi.

paljon pienempiä ja lievempiä pelkäämisen hetkiä. ellei sitten lueta sitä, kun olemme olleet xxx kertaa lastensuojeluilmoituksen takia ls:n tarpeen arvion selvityksessä ja kaksi niistä oli erittäin ahdistavia, sossut ja viranomaiset kirjasi aivan omiaan, väittäivät minun toimivan ja sanovan sellaista mitä ei edes tapahtunut, vääristelivät, tai eivät kertoneet prosessin kulusta, kestosta, perusteista, ja minä pelkäsin että lapset otetaan pois, tai että huostaanottoa valmistellaan selän takana salaa, koska kaikki muukin tehtiin selän takana salaa, ilmoittamatta, perustelematta vaikka kyselin.



ilmoitukset olivat perusteettomia, väittämät aiheettomia, mutta niin vakavan kuuloisia, että sossujen oli tottakai selvitettävä, mutta se tapa, miten asia tehtiin.. lapsia ei huostattu, ei tullut asiakkuutta kun eivät sitten millään keksineet mistä sen saisi lain puitteissa.

Esikoinen kulkee usein potkulaudalla minun työntäessä kuopusta rattaissa. Olimme menossa jyrkkää alamäkeä, joka kaartuu tiukasti vasemmalla ja kaarteessa on metallinen kaide, sen takana pudotus autotielle. Sanoin esikoiselle että taluttaa sitä potkulautaa mutta nousikin päälle ja vauhti vaan kiihtyi ja kiihtyi, lauta rupasi vaappumaan puolelta toiselle ja esikoinen lensi kunnon vauhdilla asvalttiin. Selvittiin säikähdyksellä vaikka olisi voinut käydä paljon pahemminkin.



Esikoinen tipahti myös kerran uima-altaaseen kesälomareissulla. Onneksi olimme ihan hänen vieressään ja mies hyppäsi vaatteet päällä hänen peräänsä ja sai nostettua ylös ennen kuin veti vettä keuhkoihinsa. Lompakko, digikamera, kännykkä ja auton sähköinen avain kastuivat mutta muuten selvittiin säikähdyksellä.



Kuopuskin meinasi hukkua uimahallissa kun hän kinusi käsikellukkeita pois päältä. Otin ne hetkeksi pois ja samassa esikoinen vei huomioni vähäksi aikaa. Havahduin kun kuopus oli aivan hiljaa ja huomasin hänen roikkuvan käsillään sellaisella vaahtomuovisella kellumalaudalla ja yrittävän sätkiä päätänsä veden pinnalle siinä onnistumatta. Kaappasin kuopuksen kainaloon ja hänkään ei onneksi ehtinyt vetämään vettä keuhkoihin vaikka hengitys meni jotenkin sekaisin hetkeksi. Haukkoi vain happea eikä osannut hengittää ulospäin.



Kyllä on ollut suojelusenkeleitä matkalla, onneksi.

Minulla oli vauva sylissä ja sanoin taaperolle, että nyt mennään alakertaan ja lähdin alas. Taapero jostain syystä suuttui, koska ei saanut mennä ensin. Hän syöksyi rappusiin vauhdilla ja pomppi rappuset alas. Kaikki meni kuin hidastetussa filmissä. Yhdessä vaiheessa lapsi oli puoli metriä korkealla ilmassa vaakatasossa ja silmämme kohtasivat. Mitään ei onneksi käynyt. Rappuset ovat jyrkät.

Tuota tapahtumaa ennen lensin itsekkin rappusissa vauva sylissä. En voinut ottaa käsillä vastaan mutta sain käännettyä itseni sivuuttain. Tuli isot mustelmat kylkiin. Vauva pelästyi.

voinut huonosti käydä. Kyseessä oli siis tosi jyrkät portaat. Mutta joo, ei kai sinänsä kamalaa kun ei niskat katkennu.

hmmmm... mitähän kamalaa tässä oli

Minulla oli vauva sylissä ja sanoin taaperolle, että nyt mennään alakertaan ja lähdin alas. Taapero jostain syystä suuttui, koska ei saanut mennä ensin. Hän syöksyi rappusiin vauhdilla ja pomppi rappuset alas. Kaikki meni kuin hidastetussa filmissä. Yhdessä vaiheessa lapsi oli puoli metriä korkealla ilmassa vaakatasossa ja silmämme kohtasivat. Mitään ei onneksi käynyt. Rappuset ovat jyrkät.

Tuota tapahtumaa ennen lensin itsekkin rappusissa vauva sylissä. En voinut ottaa käsillä vastaan mutta sain käännettyä itseni sivuuttain. Tuli isot mustelmat kylkiin. Vauva pelästyi.

1,5-vuotias poikani haluaa aina nähdä läheltä mitä teen. Olin kiinnittämässä ripustuskoukkua seinään ruuvimeisselillä, kun se lipesi kädestäni. Alla oli tietysti poikani, kasvot ylöspäin suunnattuna. En ehtinyt edes näkemään mihin meisseli osui, poika peitti heti kasvonsa käsillään ja alkoi itkemään. Olin aivan kauhuissani, pelkäsin heti että meisseli osui silmään. Onneksi ei, nenän pieleen tuli pieni reikä eikä edes arpea jäänyt. Nykyään olen varovaisempi.

1,5-vuotias poikani haluaa aina nähdä läheltä mitä teen. Olin kiinnittämässä ripustuskoukkua seinään ruuvimeisselillä, kun se lipesi kädestäni. Alla oli tietysti poikani, kasvot ylöspäin suunnattuna. En ehtinyt edes näkemään mihin meisseli osui, poika peitti heti kasvonsa käsillään ja alkoi itkemään. Olin aivan kauhuissani, pelkäsin heti että meisseli osui silmään. Onneksi ei, nenän pieleen tuli pieni reikä eikä edes arpea jäänyt. Nykyään olen varovaisempi.

Esikoinen oli olohuoneessa, missä oli myös sellaiset keittiötikkaat. Olin itse keittiössä, äitini oli parvekkeella. Yhtäkkiä kuuluu kolinaa ja itkua ja lapsi oli tietenkin kaatanut sen keittiöjakkaran päällensä. Pelottavaksi tilanteesta teki se, että lapsella oli silmä veressä. Se oli ihan kamalaa enkä ja pelotti katsoa tarkemmin. Joku terävä kulma oli tehnyt naarmun lapsen silmäluomeen, aivan ripsirajaan ja se vuoti verta silmään. Pieni arpi siihen jäi, mutta sentään silmä säilyi.

Voin siis niin kuvitella tuon ruuvimeisselitilanteen kauhun!

Tulin vahingossa raskaaksi, mikä oli aika järkyttävää mutta onneksi sain keskenmenon, joten selvittiin säikähdyksellä.

risteilemään sellaisella pikkupurtilolla joka seilaa pari tuntia Helsingin edustalla. Mukana Vähän yli vuoden ikäinen, kävelevä taapero. Kun päästiin sisään, otin lapsen rattaista ja se lähti kuin salama kohti veneen laitaa, jossa oli kaide ja sen alla vaarallinen ja täysin avoinainen reikä veteen. En ollut huomannut sitä ennenkuin lapsi meni sitä kohti. Vieläkin usein kylmää ajatus että en olisi ehtinyt tai huomannut ja meidän lapsi olisi pudonnut veteen.

Vein lapsia isovanhemmille, asuvat omakotitalossa. Poika jäi vilkuttamaan kuistille ulko-oven ollessa auki ja minä jo autossa. Isovanhemmat ja isosisko olivat jo menneet riisumaan sisälle. Käänsin katseeni, käynnistin auton ja aloin peruuttamaan. Olin peruuttanut n. 5 metriä ja poika nousee kyykystä auton vierestä ylös ja vilkuttaa iloisesti heipat. Säikähdin niin hirveästi, että sain lopulta tosi pahan migreenikohtauksen. Poika oli sekunneissa kävellyt kuistilta auton viereen kyykkyyn leikkimään. En voi olla välillä miettimättä mitä jos hän olisikin mennyt auton taakse ja olisin peruuttanut...



Tästä on jo vuosia, mutta vieläkin muistan sen tilanteen kuin eilisen. Näin näitä peruutus onnettomuuksia tapahtuu.

mummolassa sälekaihtimien roikkkuvaan naruun, ja meinannut hirttää itsensä. Mummo oli kuullut jotain korinaa ja saanut pelastettua.



Meillä kotona onkin narut solmittu ylös, suosittelen muillekkin.

Niillä kyllä riittää töitä ihan normaalina arkenakin!

aina tunkea joka paikkaan? Miltä susta tuntuisi jos olisin kirjoittanut tähän ketjuun kommentin että siinäs näätte että Allah vahtii lapsia, onko enää epäilystäkään etteikö kannattaisi kääntymä muslimiksi? Pystytkö myöntämään että ihan pikkusen olisi voinut ärsyttää?

1. Poika heitti n.1 vuotiaana pitkän rautanaulan suoraan kurkkuun. Nostin pojan ylösalaisin ja pamautin selkään. Naula lensi kaaressa. Mies katsoi kauhuna vierestä. Säikähdettiin.



2. Samainen poika 1,5 v ikäisenä potkaisi vauhtia pöydästä ja kaatui syöttötuolin kanssa päin keittiön alakaappeja. Jäi niska linkuun ja hampaat kielen läpi. Ei onneksi käynyt niskalle mitään. Toivottavasti ei myöhemminkään löydy mitään.

mummolassa sälekaihtimien roikkkuvaan naruun, ja meinannut hirttää itsensä. Mummo oli kuullut jotain korinaa ja saanut pelastettua.

Meillä kotona onkin narut solmittu ylös, suosittelen muillekkin.

Samoin lasipöydät ovat vaarallisia, äiti ei voinut mitään muuta kuin pitää sylissään kuiviin vuotavaa lastaan.

Eräs tottavaperhe menetti toisen kaksosistaan kun tämä kompuroi avoinna olevan tiskikoneeseen ja kaatui veitsitelineen päälle.

Ihmettelen suuresti tuota alamäkionnettomuuksien suurta määrää. Ettekö tosiaan näe näitä vaarantilanteita etukäteen? Ei tulisi mieleenkään lähteä moiselle reissulle missä kontrolli voi pettää noin pahasti. Tuo nyt on niin ennakoitavissa että noinhan siinä tietysti käy.

ja puhuin samalla kännykkään. unohdin lukita vaunujen jarrutut ja vaunut lähti kohti autotietä. olimme kaupungilla ja siinä kohtaa menee vain busseja, hälytysajoneuvoja ja takseja. onneksi oli sunnuntai, joten liikenne oli vähäistä. sen jälkeen muistin laittaa aina jarrut päälle. ja jos joku soittaa, kun olen kaupungilla lasten kanssa lopetan puhelun kohteliaasti. olisihan näitä lisääkin kerrottavana. vauva on jo 3-vuotias ja kuin yö ja päivä isomman sisarruksen kanssa. hänen kanssa pitää olla silmät selässäkin.

mummolassa sälekaihtimien roikkkuvaan naruun, ja meinannut hirttää itsensä. Mummo oli kuullut jotain korinaa ja saanut pelastettua.

Meillä kotona onkin narut solmittu ylös, suosittelen muillekkin.

Samoin lasipöydät ovat vaarallisia, äiti ei voinut mitään muuta kuin pitää sylissään kuiviin vuotavaa lastaan.

Eräs tottavaperhe menetti toisen kaksosistaan kun tämä kompuroi avoinna olevan tiskikoneeseen ja kaatui veitsitelineen päälle.

Ihmettelen suuresti tuota alamäkionnettomuuksien suurta määrää. Ettekö tosiaan näe näitä vaarantilanteita etukäteen? Ei tulisi mieleenkään lähteä moiselle reissulle missä kontrolli voi pettää noin pahasti. Tuo nyt on niin ennakoitavissa että noinhan siinä tietysti käy.

kaupunkitarinoita sekä av-mamman moraalisaarnaa.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288337703545.html





ja tuo toinen kaksosista kuoli juttu on kyllä ihan tosi..

Kun musta koira säntäsi viereisestä asuinalueelta eteemme, alkoi murisemaan ja hyökkäsi rattaiden päälle. Mä tietenkin tulkitsin tän niin, että yritti lapsen päälle käydä.

Automaattisesti päästin oman koiran hihnasta irti ja yritin lasta viedä turvaan. En kauheasti muista, kun kaikki kävi niin nopeasti, mutta lopulta se musta koira lähti pois ja pääsin lapsen ja oman koirani kanssa jatkamaan matkaa.



En tiedä mitä olisin tehnyt, jos ei omaa koiraa olisi ollut mukana, se kuitenkin puolusti meitä ja ajoi toisen pois. Arvostus nousi kyllä äärettömän paljon touta meidän ylikasvaneeseen Seefferiä kohtaan. :) En vieläkään tiedä, kenenkä koira se oli ja miksi se yhtäkkiä hyökkäsi meidän niskaan, mutta jahka joskus omistajan selville saan...