Lue keskustelun säännöt.
Mulla on järjetön tarve todistaa (muille) kuinka helvetin hyvä äiti mä oon
02.05.2012 |
Enkä tajua miksi teen niin. Ja toi helvetin hyvä äiti on ennemminkin "helvetin hyvä äiti". Mitään näistä tulevista kohdista en varsinaisesti mainosta, tuon niitä kuitenkin ilmi tarkoituksella keskusteluissani esim. ystäväni kanssa, facebookissa... jne.
Esim. mä en oo kertaakaan synnytyksen jälkeen ollu erossa mun vauvasta (tää on suoranainen ihme, kun kaveripiirissä äidit käy ulkona jo pari viikkoa synnytyksen jälkeen!!) jälkitarkastusta lukuunottamatta. Sit ku joku kertoo olleensa baanalla ja tiedän että hänellä on 2 kk vanha lapsi kotona niin en voi muutakuin ääneen voivotella että miten se kehtaa tuota asiaa vielä fb:ssä mainostaa. Mä peruin juuri erään kavereiden iltakinkerit kun en halunnut jättää lastani kotiin isänsä kanssa.
Eräs äystäväni ravasi ulkona alvariinsak un vauvansa oli pieini ja erosi miehestään silloin, ja tottakai tunnen nyt olevani taas muka niin helvetin hyvä äiti kun mä en tee niin.
No sitten tunnen esim "paremmuutta" kun ollaan edelleen yhdessä mieheni kanssa (vaikka tässäkin tiedostan että erohan voi tulla koska vaan kun elämästä ei ikinä tiedä) vaikka kirjoittamaton sääntö tuntuu tuttavapiirissäni olevan että parisuhteessa ero tulee viim. kun vauva on 2 kk.
Eräällä tutulla on isoja isoja koiria ja ajattelin jo hänen raskausaikanaan että toivottavasti ne hankkiutuu niistä eroon ennenkuin vauva tulee. No ei hankkiutuneet, ovat kuulema todella suojelevaisia tätä vauvaa kohtaan. Mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan, mutta musta tuntuu taas että hän on "huonompi äiti kuin minä".
No nyt on käynyt ilmi että kun meitä oli 3 kaverusta, joilla la kuukauden sisään, niin ne kaksi muuta saivat lapsensa sektiolla ja minä synnytin normaalisti. Ja nämä kaksi muuta imettivät vain ekan kuukauden ja minä imetän edelleen, niin tunnen jopa tästä pienoista "olen parempi äiti" - fiilistä.
MÄ en tajua miksi tunnen näin, en haluaisi tuntea näin mutta huomaan ajattelevani tällä tavalla melkein joka päivä aina jostain asiasta. Kertooko se huonosta itsetunnostani vai mistä? Kun en todellakaan ole mikään superäiti.
Kommentit (4)
yrität koko ajan hakea virheitä muista, että tuntisit olevasi vähän yläpuolella. Olet yläpuolella kauhean naurettavissa asioissa.
Koita kääntää ajattelu päinvastaiseksi. Etsi kaikista ystävistä heidän vahvuuksiaan ja hyviä puoliaan, mieti mistä iloitset ihan vilpittömästi heidän puolestaan. Se varmaan ruokkii positiivista ajattelua omaa itseäsikin kohtaan.
Tuntuu paljon paremmalta iloita siitä, että on ollut mukava ihminen ja tehnyt kivoja asioita kuin siitä, että on halveksunut kaikki maanrakoon. Silloin on aika yksinäinen ihminen "huipulla".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja liittyy omaan epävarmuuteen ja siihen, että oikeasti koet joutuneesi luopumaan itsestäsi ja parhaista puolistasi lapsen takia. Sen takia kompensoit noit kovasti ja noin hölmöillä tavoilla. Toi on ihian luonnollista ja ymmärrettävää, mutta koska osa sun kavereistasi todennäköisesti kokee samoin itsensä suhteen, voit vahingossa saada aikaa isoa tuhoa ihmissuhteissasi tuolla asenteella, jos et ymmärrä piilottaa sitä paremmin. Onneksi se menee takuuvarmasto ohi lapsen kasvaessa ja muuttuessa omaksi persoonakseen ja ymmärrät vähitellen, että noillanjutuilla ei ole juuri mitään tekoa "hyvän äitiyden" kanssa, vaan väliä on sillä, oystytkö vastaamaan lapsesi oikeisiin tarpeisiin niidenkehittyessä lapsen mukana. Toivottavasti silloin ei ole myöhäistä noiden ihmissuhteiden kannalta.
aika paljon ns ei-niin-hyviä äitejä. ei toi nyt ihan normaalia porukkaa ole, jos vauva-aika biletetään ja isästä erotaan kun vauva 2 kk! Eli tohon sakkiin verrattuna olet todellakin supermutsi että onnea vaan. Meidän piireissä olisit ihan samanlainen kuin me muutkin -paitsi että me ei ääneen lätistä omasta erinomaisuudestamme. Puhutaan vaan kuinka ihania meidän murut on ja mikä onni on oma lapsi.
Kiroaminen voi kuulua kokemusmaailmaasi jota yrität välittää kasvatuksellisin keinoin lapsillesi.
Minusta ainakin kaikki tekstit jossa kirotaan ovat alatyyliä eivätkä ainakaan tule keneltäkään sivistyneeltä ihmiseltä.