Tuntuuko sinusta koskaan että joku muu (tai jotkut muut) tekee kaikkea, mitä itse haluaisit tehdä?

enneminkin tuntuu niin päin, että ihmettelen, miten vähän ihmiset oikeasti tekevät kivoja asioita.



Mutta ehkä vain seuraan vääriä ihmisiä:)

jotkut harrastaa laskuvarjohyppyä ja syvänmerensukellusta, jotkut kirjoittaa romaaneja. Ja minä täällä vaan palstailen :)

jotkut harrastaa laskuvarjohyppyä ja syvänmerensukellusta, jotkut kirjoittaa romaaneja. Ja minä täällä vaan palstailen :)

Eikä oikein voi tehdä mitään, koska illalla on oltava kotona katsomassa lempparisarjaa tv:stä.

Terv. tylsimys

enneminkin tuntuu niin päin, että ihmettelen, miten vähän ihmiset oikeasti tekevät kivoja asioita.

Mutta ehkä vain seuraan vääriä ihmisiä:)

harrastuksia ja kivempiä tekemisiä:)

Koen sen paljona, että teemme paljon perheenä ja parisuhteessa yhdessä asioita.



SUunnittelemme matkoja pitkään ja hartaasti, se on tärkeä osa matkaamme, koska matkustelemme myös paljon.



Järjestämme paljon illanviettoja (tai päivän:D)sekä omalla perheellä, että kutsumme sukulaisia ja ystäviä.



Hoidamme (ja sisustamme)kotia, ja pihaa sekä kasvimaata.



Käymme urheilemassa ja monissa urheilutapahtumissa. Sekä myöskin osallistun paljon talkootyöhön, niin lapseni harrastuksen kuin ihan vapaaehtoistyönkin parissa.



Teen käsitöitä, ja luen, sekä kirjoitan.



Tavallisia pieni asioita, mutta niistä muodostuu hyvä arki meillä.

energiaa riittää. Rakastan remontoimista, sisustamista, matkustelua, kotona lasten kanssa oleilua, leipomista, käsitöitä, siivoamista, lukemista, syvällisten keskustelemista, luonnossa samoamista, retkeilyä, mökillä puuhastelua.



Inspiroidun, ja saatan verhota vanhan kulahtaneen lepotuolin ihanalla kankaalla. Tai kehystän jonkun ihanan kuvan lapsesta kivalla tavalla seinälle. Tai luen jotakin ihanaa kirjaa ja nautin siitä suunnattomasti.



Muutama kaverini on tunnustanut, että kahdehtivat taitojani mitä olen hankkinut (remontti, käsityö, ruoanlaitto jne) ja miten osaan laittaa kotia, ja saada aikaiseksi tässä elämässä.



Haluan vain sanoa, että kaikille on mahdollista toteuttaa edes osa unelmistaan. Toisaalta mitään ei tässä elämässä saa, jos jää sinne sohvanpohjalle makaamaan. Pitää olla sinnikäs, periksiantamaton, innokas ja utelias elämässä. Suosittelen tätä kaikille!

Haluaisin asua monessa maassa, oppia lisää kieliä, tavata ihmisiä, lukea tuhansia kirjoja jne.



Mutta jos edes osan saisi tehtyä?

energiaa riittää. Rakastan remontoimista, sisustamista, matkustelua, kotona lasten kanssa oleilua, leipomista, käsitöitä, siivoamista, lukemista, syvällisten keskustelemista, luonnossa samoamista, retkeilyä, mökillä puuhastelua.

Inspiroidun, ja saatan verhota vanhan kulahtaneen lepotuolin ihanalla kankaalla. Tai kehystän jonkun ihanan kuvan lapsesta kivalla tavalla seinälle. Tai luen jotakin ihanaa kirjaa ja nautin siitä suunnattomasti.

Muutama kaverini on tunnustanut, että kahdehtivat taitojani mitä olen hankkinut (remontti, käsityö, ruoanlaitto jne) ja miten osaan laittaa kotia, ja saada aikaiseksi tässä elämässä.

Haluan vain sanoa, että kaikille on mahdollista toteuttaa edes osa unelmistaan. Toisaalta mitään ei tässä elämässä saa, jos jää sinne sohvanpohjalle makaamaan. Pitää olla sinnikäs, periksiantamaton, innokas ja utelias elämässä. Suosittelen tätä kaikille!

Kuulostat juuri sellaiselta kuin itse haluaisin olla. Olen yrittänytkin olla kaltaisesi, mutta vuosien saatossa minun on ollut pakko myöntää itselleni etten pysty tuohon. Voin hetken aikaa ollakin touhukas, mutta sitten väsyn ja käperryn itseeni eikä sekään ole hyvää elämää. Nyt olen opetellut hyväksymään itsestäni sen tosiasian ettei minusta koskaan tule energistä ja aikaansaavaa ja että elämä on ihan yhtä hyvää toisenlaisenakin.

Minä tosin en mieti edes syitä, koska tiedän kyllä, miksen saa tehtyä niitä asioita mitä haluan. Haluaisin remontoida ja kunnostaa huonekaluja, mutten pysty, koska lapset pyörivät jaloissa koko ajan. Muilla on joko isommat lapset, jotka voi laittaa pihalle tai kavereille keskenään, tai sitten mummoja, kummeja ja muita sukulaisia ja ystäviä, jotka auttavat lastenhoidossa. Mulla ei ole ketään. Haluaisin harrastaa uintia monta päivää viikossa, mutta jälleen kerran se lastenhoito. Haluaisin matkustella, ihan vaikka kotimaassa, mutta sekin on kallista, kun kaikki tulot menee mitä tuleekin ihan laskuihin ja elämiseen, säästöön ei jää mitään. Samasta syystä on mahdotonta ostaa lastenhoitopalveluitakaan.



En kadehdi, mutta ärsyttää, kun samat ihmiset sössöttää, miten heilläkin on ollut tiukkaa silloin ja silloin. Just joo.

Itsekin olen hyvin energinen ja touhukas, mutta taas aivan erilaisissa asioissa, minulle ruoka ei ole ollenkaan tärkeää, välttämätön paha, ja lihomisen aihe=D Tietty esim. nyt vappuna on kiva kokkailla ystävien kanssa. Myöskään siivoominen ja kodinlaittaminen ei kuulu harrastuksiini, tosin siistiä on ja tavarat ym. mietitty, mutta sekin on vaan "välttämättöntä" ja sisustus tehty kerran, ja se saa riittää=D Mutta minä taas käytän aikaani lapseni kanssa tekemällä kaikkea mahdollista hauskaa! Ja tietenkin myös yksin ja muiden kanssa. Rakastan liikuntaa, erilaisissa tapahtumissa käyntiä, shoppailua, bilettämistä, leffoissa käytiä, kyläilyä, ulkoilua, rannalla oloa ymym. Ja yksinhuoltaja sitä on pakko valita töiden jälkeen, esim. siivoanko pikaisesti pahimmat, ja sitten kerkeemme kirjastoon ja hiihtämään, vai kulutanko illan siistimällä kotia... vaikea ei ole valita;) ps. olen itse siivoushullun lapsi, jonka kanssa ei tehty "kivoja" juttuja, joten käytän rahani ym. kaikkee ihanaan, esim. käymme katsomassa jääkiekkoa ja matkustelemma ympäri suomen =D

energiaa riittää. Rakastan remontoimista, sisustamista, matkustelua, kotona lasten kanssa oleilua, leipomista, käsitöitä, siivoamista, lukemista, syvällisten keskustelemista, luonnossa samoamista, retkeilyä, mökillä puuhastelua.

Inspiroidun, ja saatan verhota vanhan kulahtaneen lepotuolin ihanalla kankaalla. Tai kehystän jonkun ihanan kuvan lapsesta kivalla tavalla seinälle. Tai luen jotakin ihanaa kirjaa ja nautin siitä suunnattomasti.

Muutama kaverini on tunnustanut, että kahdehtivat taitojani mitä olen hankkinut (remontti, käsityö, ruoanlaitto jne) ja miten osaan laittaa kotia, ja saada aikaiseksi tässä elämässä.

Haluan vain sanoa, että kaikille on mahdollista toteuttaa edes osa unelmistaan. Toisaalta mitään ei tässä elämässä saa, jos jää sinne sohvanpohjalle makaamaan. Pitää olla sinnikäs, periksiantamaton, innokas ja utelias elämässä. Suosittelen tätä kaikille!

Mistä vetoa, että olet Kotivinkin tilaaja?

Ko. lehti tuli mulle aikanaan, ja se oli täynnä juuri tuollaista meininkiä. Syksyn tullen se kehotti säilömään syksyn maut, aina. Ja minä onneton kokki en tehnyt muuta kun raahauduin kaupan säilykehyllylle. Näin esimerkkinä.

Lopetin tilauksen, koska tajusin miten vähän teen tuollaisia asioita, vaikka ehkä enemmän haluaisinkin. En vain jaksa NIIN paljon innostua. Huomasin että lehti alkoi enemmän masentaa kuin tuottaa iloa.

Me ihmiset vain ollaan erilaisia. Pääasia on että tekee juuri oman tyylinsä mukaisesti, eikä mitään vain siksi että muutkin. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi epäolennaisiin asioihin, jotka itseä eivät kiinnosta.

huono vaatemaku? Tunnen yhden sellaisen rouvan, joka kyllä laittaa ja touhuaa kotonaan, mutta näyttää kamalalta. Kiloja on lähes sata, mutta liikkuu julkisesti legginseissä ja liian pienissä yläosissa. Maalla kun ei kuulemma ole väliä, miltä näyttää.

Lapsena haaveilin, että minusta tulee taidemaalari tai kirjailija. Luin lehdistä juttuja nuorista, jotka olivat saaneet julkaistua jotakin omaa ja olin varma, että omat tekstini voisivat olla vähintään yhtä hyviä. En vain saanut niitä koskaan kirjoitettua loppuun. Myöhemmin niitä lukiessani nolotti, että tämmöistä...Nuorena aikuisena yritin saada jotakin valmista julkaistuakin, mutta se ei mennyt läpi.



Olen myös haaveillut tilavasta asunnosta luonnon helmassa jossakin rauhallisessa paikassa, missä voisi rentoutua työpäivän jälkeen. Haaveeksi sekin on jäänyt. Lehdissä toiset vain hankkivat niitä unelma-asuntojaan.



Samalla tavalla menee töissäkin. Muut vain jaksavat kiinnostua niistä järkyttävän kuivista ja monimutkaisista lainopillisista kysymyksistä ja saavat intoa tutkia niitä yhä syvemmin. Minä, joka olen periaatteessa yhtä fiksu, en saa itseäni innostumaan niistä kirveelläkään, joten urapolkuni on sitä mitä on.



Muilla on myös niitä lapsia enemmän. Muilla on myös ollut kirkkohäät. Muut eivät väsyneet sen ensimmäisen lapsen kanssa niin, ettei toista voinut vakavasti ajatellakaan. Jne.



No, ainoa, mitä olen jotenkin saanut toteutettua haaveideni mukaan, on matkustaminen. Ainakin se on tällä hetkellä se ensimmäinen juttu, joka tulee mieleen. Ja onhan muitakin asioita, kun oikein alan miettiä...



Mutta hirveän tylsä tyyppi olen. En meinaa saada mitään kunnolla aikaan. Väsyn helposti kesken toiminnan ja silloin on pakko luovuttaa. En ole hyvä edes kasvimaan kitkemisessä.

Päinvastoin, olen kiitollinen ja onnellinen siitä, että tavallinen arki pienine iloineen on kaikki, mitä tarvitsen. Käyn töissä, teen välttämättömät kotihommat, menen kaupungille kävelylle, lainaan ison kasan kirjoja kirjastosta, syön nälkään jotakin hyvää ja terveellistä, liikun, kuuntelen musiikkia, kirjoittelen itsekseni, katselen leffoja kotiteatterissa, makoilen, olen, mietiskelen.



Jos joutuisin joka ilta käymään leffoissa, kutsuilla, jumpissa, näyttelyissä, aargh. Puhumattakaan jostakin matkustelusta tyyliin Lonely Planet, eikä. Arvostan liikaa sisäviemäröintiä.



Exän oli vaikea ymmärtää minua tässä suhteessa. Kipitin kiltlsti hänen kanssaan museoissa ja teattereissa, koska se oli hänelle tärkeää. Toisaalta hän ei ymmärtänyt, että saatoin viettää sunnuntain nenä kirjassa. Tuli aina kysymään, että oonko kipeä :-)

Muut voivat sitten toteuttaa suunnitelmia, kun heillä on enemmän virtaa tai kärsivällisyyttä.

olla puuhakkaita :) Minä koen olevani ihan yhtä pätevä ja arvokas ihminen, vaikka maalaankin vain taivaanrantoja :)

ja ne, joilla on isompia lapsia, tekevät kaikkea sitä mitä minäkin haluaisin, mut en lastenhoidolta voi.



Esimerkiksi; ollaan oltu vappua mökillä tekemässä pientä remonttia ja puutarhahommia. Tykkään puuhastella puutarhassa, mut se osoittautui taas kerran ihan mahdottomaksi. Lapsille vaarallinen rantatontti+työkalut+pienet lapset vaan on sellainen yhdistelmä, ettei siinä voi keskittyä mihinkään. Aina on joku juoksemassa rantaan, pistämässä poskeensa jotain myrkyllistä tai vaarallista jne.



Todellisuudessa siis mies on tehnyt ne pienet remontit ja puutarhahommat, koska vauva on nyt niin mun perään että on tyytymätön koko ajan jos ei näe mua. Minä olen tehnyt ruokaa, tiskannut, huolehtinut lapsista jne. Mua turhauttaa. Mä haluaisin niin kovasti tehdä noita asioita, ja nimenomaan yhdessä mieheni kanssa. Oppisin samalla kovasti just remontoinnista jne. Ärsyttää olla aina vaan lapsia hoitamassa. Onneksi lapset kasvaa joka päivä vähän vanhemmiksi. :)

Päinvastoin, olen kiitollinen ja onnellinen siitä, että tavallinen arki pienine iloineen on kaikki, mitä tarvitsen. Käyn töissä, teen välttämättömät kotihommat, menen kaupungille kävelylle, lainaan ison kasan kirjoja kirjastosta, syön nälkään jotakin hyvää ja terveellistä, liikun, kuuntelen musiikkia, kirjoittelen itsekseni, katselen leffoja kotiteatterissa, makoilen, olen, mietiskelen.

Jos joutuisin joka ilta käymään leffoissa, kutsuilla, jumpissa, näyttelyissä, aargh. Puhumattakaan jostakin matkustelusta tyyliin Lonely Planet, eikä. Arvostan liikaa sisäviemäröintiä.

Olen joutunut viime aikoina miettimään liikaakin elämän rajallisuutta kahden ystävän ikävän tilanteen vuoksi. Olen miettinyt oikein urakalla mitä tekisin jos minulle annettaisiin esim. 12kk elinaikaa tai mikä harmittaisi että on jäänyt tekemättä jos sitä elinaikaa yhtäkkiä olisi vain 2kk.

Minua ei harmittaisi että en ole kiivennyt Kilimanjaron huipulle tmv matkailuun liittyvä. Minua ei harmittaisi etten rymsteerannut kotia aina keväisin ja syksyisin uuteen kuosiin. Minua ei harmittaisi se että teatterissa ei tullut käytyä edes vuosittain. Minua ei harmittaisi ettei minusta koskaan tullut johtajaa vaikka akateeminen olenkin (olen ihan perus asiantuntijatason tehtävissä enkä muualle ole siirtymässä).

Mikä minua harmittaisi olisi se jos en olisi saanut pysähtyä elämään ihan tavallista elämää perheeni kanssa. Viettää rentoa aikaa miehen ja lapsien kanssa. Ehkä lukea silloin tällöin kirjan tai katsoa leffan. Ihan vaan olla möllöttää.

Olen ehkä vähemmistössä (varmasti ;)) mutta koen että olen saavuttanut elämässäni sen mitä haluan kun ei ole jatkuvasti juoksemassa sinne tänne ja tonne vaan saan ihan vaan olla. Laiskaako? Ehkä mutta sellaista elämää jota oikeasti haluan elää. :)