Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mikä persoonallisuushäiriö kyseessä? (piiitkä sepustus)
01.05.2012 |
Mieheni siskolla on takuulla joku mielenterveydellinen ongelma, luulisin, että persoonallisuushäiriö. Hänen koko perheensä kärsii naisen touhusta ja tätä on on jo lähes sietämätöntä seurata sivusta. Nainen itse ei tietenkään myönnä, että hänessä on mitään vikaa, kaikissa muissa sen sijaan on vikaa vaikka muille jakaa.. Hoitoon ei halua, koska ei näe mitän ongelmaa olevan.
Eli tässä muutama esimerkki miehen siskon käytöksestä, tehkää diagnoosi.
On hiljainen ja ujokin, vuorempana oli sairaalloisen ujo, seurasi miestään kuin hai laivaa, katseli lattialle, jos joutui jotain jollekin vastaamaan. Ei ikinä aloittanut itse keskustelua, vältteli keskipisteeksi joutumista kuin ruttoa. Vanhemmiten on avautunut hieman, mutta vain ihan lähimmille, sellaisille joiden kanssa on paljon tekemisissä.
Ei vastaa puhelimeen miltei ikinä. Menee parikin tuntia ja saattaa sitten lähettää viestiä, että mitä asiaa oli tms. Välttelee siis puhelimessa puhumista. Aniharvoin olen hänen kanssaan puhelimessa puhunut lyhyesti jostain asiasta.
On hyväntuulinen, mutta mieliala saattaa vaihtua sekunnissa huonoksi aivan mitättömäst syystä, sellaisesta syystä jota kukaan ei edes tiedä. Siitä alkaa sitten yhden tai useamman päivän mykkäkoulu. Siis tätä tapahtuu hänen ja miehensä välillä miltei joka viikko. Ei suostu sanomaan, mikä mättää, mitä mies sanoi tai teki väärin. Koskaan mikään ei ole hänen, siis naisen, vikaa, vika on aina muissa.
Saattaa yhtäkkiä keksiä, ettei voikaan lähteä esim. synttärijuhliin, vaikka asiasta on puhuttu viikko tolkulla, kaikilla on juhlavaatteet päällä ja rouvaa odotetaan eteisessä. Sitten keksii, ettei aiokaan lähteä. Seuraa miehen puolelta rukoilua ja aneulua ym ym. Sitten mies yleensdä lähtee lasten kanssa, rouva jää kotiin. Kun auto on lähtenyt pihasta, tulee rouvalta tulikivenkatkuinen viesti tai puhelu, että jo on törkeää, että lähtivät sitten ilman häntä juhliin. Tätä tapahtuu usein ja ihan kaikissa lähtötilanteissa, siis jos ovat vaikka tulossa meille illalla kylään, asia on sovittu vaikkapa pari paivaa aikaisemmin. Odotellaan täällä perhetta saapuvaksi ja sitten tulee mieheltä viesti, että rouva taas arpoo lähtöhetkellä ja veti herneet nenään, kun muu perhe lähtikin lopulta ilman häntä.
Naisella ei ole yhtään ystävää, eikä mitään omia harrastuksia. Töissä ei käy, pienin lapsi on alle vuoden ikäinen. Miehelläkään ei siis saa ola omia menoja ollenkaan, harrastukset on täytynyt unohtaa ja kun käy 1-2 kertaa vuodessa vanhalla kaveriporukalla vaikka mökillä, rouva vetää aivan tajuttomat raivarit, uhkaa itsemurhalla ja huutaa lasten edessä, että isä lähtee panemaan vieraita naisia ja iskä ei rakasta omaa perhettään, koska haluaa olla mielummin kavereiden kanssa. Ja naista miehen kahdesta naurettavasta vuosittaisesta menosta on sovittu aina viikkoja ellei kuukausia etukäteen. Naiselle kaikki on ok, kunnes koittaase päivä, kun miehen on tarkoitus lähteä kavereiden kanssa. Ja miehen palattua kotiin seuraa jopa kahden viikon mykkäkoulu.
Mies on yrittänyt vaimonsa parhaina hetkinä varovasti puhua asiasta ja on ehdottanut terapiaa, parisuhdeterapiaa, neuvolapsykologille juttelemista ym. Mutta näistä seuraa aina se, että rouva menee totaalisen lukkoon ja loukkaantuu silmittömästi. Vetäytyy kuoreensa ja on asenteella, että koko maailma on häntä vastaan. Kaikissa muissa on vikaa, hän on aivan normaali. Mies on myös toki ymmärrettävästi raivostunutkin välillä ja yrittänyt takoa järkeä vaimonsa päähän kertomalla faktoja siitä, että hän ei jaksa miehenä tällaista elämää, elämää jatkuvassa jännitystilassa, kun ei tiedä koskaan millä tuulella vaimo on sekunnin päästä. Mihinkään sovittuihin menoihin ei voi luottaa, mitään ei voi suunnitella.
Jatkuvasti syyllistää miestään vaikka mistä. Kääntää kaikki omat temppunsa miehen syyksi ja tilanne raukeaa aina vain niin, että mies anelee anteeksi. Jos ei anele, sietämätön tilanne mykkäkouluineen ja ovien paiskomisineen voi hyvinkin jatkua viikkoja. Lopulta mies vain luovuttaa, koska ei jaksa sellaista perhe-elämää.
Olisihan noita juttuja lisääkin, mutta tuossa niitä yleisimopiä. Joku persoonallisuushäiriöhän tuolla naisella on varmasti oltava. Mutta mikä? Ja miten ihmeessä saisimme hänet hoitoon, kun ketään ei hoitoon voi pakottaakaan?
Juu ja nyt ei kenenkään ole tarvis analysoida sitä, että mitäs meni tuollaisen kanssa naimisiin ja perusti perheen. Tilanne on huomattavasti pahentunut siitä, kun olivat nuorempia.
Kiitos jos jaksoitte lukea ja joku keksisi mikä persoonallisuushäiriö tms tuolla mieheni veljen vaimolla voisi olla. En tiedä mitä tiedolla voisi tehdä, mutta saisi nyt jotain perspektiiviä tiulanteeseen ja miten asiassa voisi edetä. Onko muuten kenelläkään kokemusta vastaavasta?
Kommentit (32)
ja ongelma on peräisin siitä että kiintymyssuhde on ollut todella satuttava. Myös terapia on tavallaan kiintymyssuhde, ja siksi epävakaata on usein vaikea saada terapiaan. Ja tavallaanhan siinä on kovasti järkeä epävakaan kokemusmaailmasta lähtien. Kukapa sitä halaisi mennä mihinkään, jossa "tietää" tulevansa hirvittävästi satutetuksi, jälleen kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vetoamalla omaan, siis miehen vikoihin (joita ei siis ole). Mies voisi vaikka ehdottaa, että vaimo tulisi tukemaan häntä terapiaan tms, jotta mies oppisi ymmärtämään omat virheensä ja saisi apua niihin. Koska vaimon mielestä vika on aina miehessä, voisi hänet saada houkuteltua hoitoon, sillä varjolla,ett haetaan apua miehen huonommuuteen. Voisi vedota vaikka lasten hvinvointiin, kuinka kauheaa heillä on, kun mies on niin kamala.
Mies voisi petailla terapeuttia etukäteen tilanteeseen. Muutenkin mies voisi hakea ammattiapua käymällä jossain kertomassa vaimon käytöksestä ja saamalla neuvoja, miten menetellä.
Aina ei ole pakko lähteä liikkeelle siitä, että potilas on mukana. Joku sukulainen voisi tietysti lähteä miehen mukaan
Kuulostaa vähän tältä: tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tunne-el%C3%A4m%C3%A4lt%C3%A4%C3%A4n_ep%C3…
Omat ajatukseni hänestä ovat pirstaleiset joten koita kestää:
Ensimmäisenä paistaa jonkinasteinen kaksisuuntainen mielialahäiriö, eli sellaista lajia jossa mieliala saattaa heitellä useita kertoja päivässä, ja voimakkaasti. Vain potilas itse tietää mitkä aiheet tai asiat nuo reaktiot laukaisevat.
Sitten on voimakasta sosiaalista ahdistusta, eli hän ei viihdy ihmisjoukoissa, tai saattaa suorastaan jopa kammota niitä. Uskon että hän taistelee parhaansa mukaan tuota ahdistusta vastaan, ja yrittää olla sosiaalinen mutta voimat loppuvat eikä hän jaksa pakottaa itseään sitten enää mihinkään. Siitä nuo viime hetken peruuntumiset. Hän luultavasti kokee olonsa turvallisimmaksi kun hän on yksin.
Hän on selvästi sisäänpäin kääntynyt eli introvertti persoona. Onko hänellä vaikeuksia aloittaa ja ylläpitää keskustelua tuntemattomien ihmisten kanssa? Tuon takia hän ei ehkä halua asettaa itseään alttiiksi sosiaalisiin tilanteisiin.
Uskon että hänen älynsä toimii aika sähköisesti eli rivakammin kuin mitä hän hallitsee. Hänen koko huomiokykynsä saattaa keskittyä vain yhteen kohtaan kerrallaan, toisinaan siihen asian negatiiviseen puoleen, eikä hän peloiltaan erota kokonaisuuksia tai näe niitä hyviä puolia tai syitä siihen miksi alkoi tekemään mitäkin, tai ei voi sitten käyttäytyä rationaalisesti. Hän saattaa jälkeenpäin tajuta tämän, ja vetäytyy omiin oloihinsa häpeältä.
Se, miksi hän tulistui kun "eivät ottaneet häntä mukaan", pistäisin melkein kokonaan naiseuden piikkiin. Uskon että hänen mielessään miehen tehtävänä oli rauhoitella häntä ja puhua hänet ympäri, ja saada hänet lähtemään. Kun mies ei onnistunut tässä, onkin se sitten miehen vika. Tai ehkä tässä on kourallinen narsismiakin sitten?
Uskon että hän myös antautuu omille impulseilleen helposti, ja hän yrittää piilottaa sen muilta.
Voisin vielä arvailla että hänellä on paranoiaa sen suhteen mitä ihmiset hänestä puhuvat selkänsä takana. Hän saattaa ylianalysoida muiden sanomisia ja eleitä ja tekee niistä liiankin pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
Hänen keskittymiskykynsä on pirstaleinen. Uskon että häneltä puuttuu itsekuri lähes täysin, eli voimat ylläpitää ennaltasuunniteltuja ajatuksia ja aikomuksia. Tämä sitten johtaa aika ennalta-arvaamattomiin seurauksiin. Hän sitten sortuu improvisoimaan senhetkisten tunnetilojen mukaan.
Minkälainen hänen puhetyylinsä on? Onko hänen puheensa selkeää ja sujuvaa vai lievästi änkyttävä?
Se, miksi hän on sellainen kuin on, voidaan vain arvailla. Puhun tässä hänen taustastaan ja menneistä kriittisistä elämänkohdista. Onko häntä pahoinpidelty lapsena, onko hän koulukiusattu, jne.
Yksi syy siihen, miksi hän käyttäytyy miehelleen siten kuin käyttäytyy, on se että hän yksinkertaisesti voi. Hänen miehensä on selvästi kärsivällinen ja mies kestää vaimonsa oikkuja. Uskon että jos mies uhkaisi tosissaan lähteä, hän hätääntyisi ja panikoituisi. Hän lyyhistyisi paineen ja raskaan epäonnistumisen tunteen alla. Silloin hän altistuisi masennukselle. Sen miehen pitäisi ottaa ohjat siitä naisesta, sanella hänelle mitä milloinkin tehdä, tiukkaan ja tinkimättömään sävyyn. Nainen tulisi sitten palkitakin tämän ponnisteluista, sillä sille naiselle moni normaali asia vaatii ponnisteluja. Se nainen on selvästi hankala tapaus, ja hän tarvitsee vahvan määrätietoisen lempeän ja hallitsevan isännän itselleen.
Tämä voi kuulostaa erikoiselta mutta parasta hoitoa hänelle olisi lukita hänet samaan huoneeseen vankan ja hillityn persoonan omaavan karateopettajan tms. kanssa, eikä häntä pitäisi päästää pois ennenkuin hän on saanut mustan vyön. Tuota kautta hän saisi henkisen pohjan itselleen jonka päälle rakentaa uudelleen oma itsensä. Itse asiassa, armeijan suorittaminen saattaisi ajaa saman asian. Hän on kuin rikkinäinen talo jota voi olla mahdoton korjata. Sen sijaan hänet pitäisi purkaa ja rakentaa uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen erään samanlaisen tapauksen, kuvaus sopii lähes täydellisesti. Olemme sukulaisina seuranneet perheen toimintaa sivusta, miehen kertomana, ja todistaneet mitä kummallisempia perheenäidin temppuja. Olemme olleet lähinnä huolissaan kyseisestä perheestä, ja miettineet miten ihmeessä voisimme auttaa. Tämä nainen on myös niin kuoreensa vetäytynyt muiden ihmisten seurassa, ettei asiasta hänelle puhuminen tule kysymykseenkään. Jos keksit jonkin keinon auttaa, kerro ihmeessä tänne!
Vai onko se niin, että muutoksen on vain lähdettävä ihmisestä itsestään? Mutta ymmärtääkö noin käyttäytyvä kenties ikinä hakeutua hoitoon?
heillä on tavattoman epävakaa ja turvaton lapsuus noin käyttäytyvän äidin luona. Äiti katoaa kauppareissulla ja sitten etsitään pitkin? Äiti suuttuu jostain jne? Minkä ikäisiä lapset on? Minusta isän pitäisi nyt toimia lasten vuoksi, hakea apua vaikka perheneuvolasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haistella ilmapiiriä, millä tuulella kuningatar milloinkin sattui olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en oikeasti tajua ihmisiä jotka saa jotain kiksejä tämänkaltaisista provoista. Siis koetteko te olevanne jotenkin poikkeuksellisen fiksuja tai jotain, kun "osaatte" huijata ihmisiä?
Tämäkin aloitus voisi ihan hyvin olla totta. Joten ei ole mitenkään ihmeellistä, että ihmiset vastaavat siihen tosissaan.
Se on ihan eri juttu, jos on ihan selkeä huumoriprovo kyseessä, tyyliin tuo moottorilehtiketju yms. Niissä se "huijaamisen" pointti on huumori.
Mutta tällaisissa? Ihanko joku aikuinen nainen noita provoja tehtailee? Miksi? Mitä siitä saa? Kun se nyt vaan näin ulkopuolisen silmin vaikuttaa hirveän lapselliselta, keskenkasvuiselta ja nolifelta.
Taitaa nyt hävettää, kun nokkela provo paljastui alkeellisen mokan vuoksi :D Tuleeko siitä ehkä katkeruus? Täytyy myöhemmin kirjoittaa vielä parempi provo, että saa ylpeytensä takaisin?:D (Koska provoistahan jos jostain voi olla ylpeä :D)
Alue: Aihe vapaa
on kyse mieheni veljestä ja ei ole halunnut lähteä, koska rakastaa kuitenkin vaimoaan edelleen ja haluaa niin kovasti hänelle apua. Uskoo jotenkin, että vielä koittaa se päivä, kun heillä on tasapainoinen ja onnellinen perhe. Säälittää miehen kohtalo jotenkin ja toki myös naisenkin kohtalo, koska ei hän tuollinen omasta halustaan ole.
Ap