Onko saksanpaimenkoira oikeasti niin hirveä koira?

No ei todellakaan ole. Kaikki tietämäni sefut on kilttejä perhekoiria.

Musta tuntuu että tiettyjä rotuja haukkuvilla ei ole kauheasti kokemusta ko rodusta.. Joo jotkut rodut ovat hankalampia kuin toiset, mutta en silti ala tiettyjä rotuja mollaamaan. Koirat on kuitenkin kaikki yksilöitä ja kasvatuksella on mielettömän iso rooli siinä millainen koirasta lopulta tulee. 

Omat kokemukseni saksanpaimenkoirista on että kovin energisiä ja lojaaleja tuntuu olevan. Itselleni en ottaisi suuren koon vuoksi, mutta ei mitään ko rotua vastaan ole.

Eihän koirarodussa sinänsä ole muuta vikaa kuin liiallisesta näyttelyjalostuksesta johtuvat selkä- ja lonkkaongelmat ja allergiat. Saku on kuitenkin työkoira eikä sitä kuulu ottaa sohvakoiraksi tai pihalle häkkiin louskuttamaan. Sakulle tai muillekaan työkoirille ei riitä se aamun ja illan vartin pissalenkki ja puolen tunnin -tunnin kävelylenkki illansuussa vaikka ne ehkä seurakoiratyyppisille roduille riittävätkin. Työkoiran kanssa on tehtävä töitä: tokoa, jäljestämistä tms. päivittäin tai ainakin useita kertoja viikossa, lisäksi paljon fyysistä toimintaa. 

Saksanpaimenkoirathan on ihania!

Nuo selkälinjat ovat pilanneet rodun. Lisäksi minua henkilökohtaisesti vaivaa se, että spk on niin kiinnittynyt siihen, mitä siltä odotetaan (eli hyvin toimiva paimen/palveluskoira). Ihmiset pilaavat koirat, rodussa ei sinällään ole vikaa. 

Mun paras kaveri lapsena oli meidän perheen sakemaani. Se oli vuoden vanha kun mä ilmestyin perheeseen ja ensimmäisenä se nuoli onnessaan mun varpaat kun äiti antoi sen nuuskia mua.

Me oltiin kun paita ja peppu, yhdessä sen koirankopissa, mun leikkimökissä, leikittiin piilosta, pallolla ja mä pystyin jo tosi pienenä lähteä sen kanssa lenkille kun ei se vetänyt ikinä mulle.

Mä olin 12v kun koirastamme aika jätti. Se vaistosi sen ja tuli viimeisenä yönä ennenkuin isä oli viemässä sitä piikille, mun sängyn viereen nukkumaan vaikka aina nukkui omalla paikallaan öisin. Ikävä on välillä vieläkin näin yli 20 vuoden jälkeen.

Ja en ole tavannut ikinä vihaista sakemannia, se on miten ne kouluttaa.. Ja tottakai koirissa voi olla niitäkin yksilöitä jotka eivät ole mieleltään terveitä. ihan joka rodussa. 

Ihanan kirjotusvirheenkin tein.. Eli siis sakemanni, saksanpaimenkoira :) 

Kaikki sakut eivät ole käyttölinjaisia, eikä kaikilla voi esim. jäljestää. Olisin halunnut masta sakustani jäljestyskoiran, mutta sen mielenkiinto ei siihen riittänyt (ekaa kertaa omalla saku-urallani näin kävi). Se olikin sellainen koirapuistossa paimentava yksilö, joka siis keräsi aitauksessa olevia koiria yhteen nippuun, ei pahemmin leikkinyt tai telminyt, vaan toteutti sitä paimennusta. 

Sitten maalla pääsi ihan oikeasti lampaita kaitsemaan, aina kesäisin :) Vaikka siitä ei käyttökoiraa tullut, niin ainakin pääsi luonteenomaisia piirteitään toteuttamaan ilman ihmisen ohjausta. 

Tämä narttu eli n. 14-vuotiaaksi, ja oli elämäni ihanin koira. Erilailla jäänyt mieleen ja sydämeen, vaikka kuolemasta on jo vuosia aikaa, niin vieläkin muistelen sitä todella paljon ja välillä itken ja ikävöin. 

Mulla ollut elämän aikana 5 sakua, 3 oli käytössä, tuo mistä selitin ei koskaan oikein edes yrittänyt, ja yksi ei menestynyt muuten. Hienoja koiria kaikki, ei voi muuta sanoa. 

Yhden urossakemannin tiedän ja on hyvin kiltti ja tottekevainen. Tulee kaikkien kanssa toimeen eikä rähise.

Mulla on huonoja kokemuksia kyseisestä rodusta. Miehellä oli sakemanni uros. Jatkuva piippaaminen, levoton pyöriminen. Melkein koko ajan piti komentaa maate että rauhottuis. Sitten se alko jossain vaiheessa murisemaan mulle ja jopa miehelleni. Ihan hampaat irvessä ja puri mua sormesta ja rääpäsi kulmasta. Rasittava koira. En tiedä mikä sille tuli, oisko ollu kipuja, johtajuusongelmia tms. Mut ei sopinu mun miehelle muutenkaan koko koira, kun ei se koskaan sen kans touhunnu mitään. Ei tuollanen koira sovi sohvaperunan kaveriksi. Tarttee liikuntaa ja paljon aktivointia jotta siitä ei tulis tollanen seko. Ikävä kyllä monet ihmiset hankkii tollasen hevosen kokosen koiran ku on niin siistii omistaa iso koira. Huoh.

Hevosen kokoisen? Sakemannit on pääasiassa ihan keskikokoisia. Mitenkäs doggi, onkos ne sitten mammutteja?

Totta on, ettei sakua kannata ottaa seurakoiraksi, AINAKAAN työlinjaista.

Tuo vaan on sellanen sanonta "hevosen kokonen" "lehmän kokonen". Tarkoittaa siis aika isoa koiraa.

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 15:13"]

Mulla on huonoja kokemuksia kyseisestä rodusta. Miehellä oli sakemanni uros. Jatkuva piippaaminen, levoton pyöriminen. Melkein koko ajan piti komentaa maate että rauhottuis. Sitten se alko jossain vaiheessa murisemaan mulle ja jopa miehelleni. Ihan hampaat irvessä ja puri mua sormesta ja rääpäsi kulmasta. Rasittava koira. En tiedä mikä sille tuli, oisko ollu kipuja, johtajuusongelmia tms. Mut ei sopinu mun miehelle muutenkaan koko koira, kun ei se koskaan sen kans touhunnu mitään. Ei tuollanen koira sovi sohvaperunan kaveriksi. Tarttee liikuntaa ja paljon aktivointia jotta siitä ei tulis tollanen seko. Ikävä kyllä monet ihmiset hankkii tollasen hevosen kokosen koiran ku on niin siistii omistaa iso koira. Huoh.

[/quote]

Siis miten tämä oli ko. rodun vika? Otitte ihan väärän rodun tai ehkä lajin. Luuletko, että ko. koira olisi piipannut, ollut rasittava ja turhautunut, jos sitä olisi käytetty johonkin, koulutettu ja liikutettu?

Ei ole, jos se on opetettu käyttäytymään. 

Sakut oli kauniita ja ihania koiria. Niitä on kuitenkin otettu aivan väärinlaisiin koteihin ja perheisiin ja jalostustoiminta on pilannut koiran selän aivan kokonaan.

Meidän taloyhtiössä on kolme sakua, ja ne ei ole kertaakaan rähissyt mun koiralle joka taasen aina rähisee niille.

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 16:12"]

Meidän taloyhtiössä on kolme sakua, ja ne ei ole kertaakaan rähissyt mun koiralle joka taasen aina rähisee niille.

[/quote]

Munkin koira reagoi aina sakuihin. Yleensä on tosi lunki. Sillä on ehkä ollut joku huono kokemus tai sitten vaan pelkää kun ovat sen verran isoja. 

Levotonta pyörimistä, murisemista. Ton koko tekstin perusteella saa aika selkeän kuvan, että tuskin oli mitään kipuja, turhautu vaan siihen kun sen kanssa ei tehä mitään. Esimerkkinä vois kuvitella, että itse makaa kotona neljän seinän sisällä kokoajan, mitä nyt välillä käy esim kaupassa. Kyllä musta ainakin tulee semmonen hyörijäpyörijä enkä oikeen tiiä mitä tekisin ja kiukuttelen vaan kaikille.

Myöhässä tää vastaus on täällä, mutta kyllä tätä varmaan luetaan kun itsekin tänne eksyin.

Kilttejä mutta tyhjäpäisiä.Ja yleensä liika energisiä ja vauhkoja.Myös ihmeellisiä tapoja ja pakkomielteitä..

Sille ei pelkkä lenkitys riitä...ei todellakaan!!!Ei perhekoira eikä lemmikki!

Anteeksi nyt vaan mutta meillä on ollut kaksi upeaa sakenmannia kun olin pieni toinen olikomea uros ja toine. Äitimäinen naaras naaras oli ainakin mulle tosi lähenen ja kiltti se oli mun paras ystävä ja tuki lohdutti aina olemalla vieressä kun oli paha mieli ja kun olin kipeä nukkui se mun vieressä eikä laskenut hetkeksikään irti. Olen valtavan onnellinen että sain jakaa elämäni juuri kyseisen koiran kanssa kolmetoista upeaa vuotta parempaa rotua saa hakea