Lue keskustelun säännöt.
En halua muuttaa lähiöön ja ajatus siitä ahdistaa!
30.04.2012 |
Mä haluan asua Helsingin keskustassa, missä oon elänyt koko aikuisikäni. Mies katselee asuntoja lähiöistä ja kauempaa. Lapsi täyttää kohta vuoden ja pitäis kuulemma muuttaa lasten takia. Mua ahdistaa jo valmiiksi niin kuin iholla-Saaraa.
Kommentit (5)
mutta äkkiä palasimme keskustaan heti kun sai asunnon myydä ilman myyntivoiton verotusta. Onneksi olemme mieheni kanssa samanlaisia, kaipaamme molemma elämää ja vilinää ja sitä että kaikki on kävelymatkan päässä. Kyllä se lähiö sellainen sielun hautausmaa oli, brrrr.
Hehee. Mun sielu nauttii täysin lähikoulusta, uimahallista, tanssitunneista tuossa vieressä, vaihtuvista vapaaehtoishommista, lasten harrastuksista, leikkipaikoista. Fillarilla töihin 6 minuuttia. Keskustaan ja lentokentälle 10 minuuttia joten ei se sielu ehdi mädäntyä siinä ajassa jos tarkoitat oopperaa, teatteria, matkailua ja klubikeikkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta äkkiä palasimme keskustaan heti kun sai asunnon myydä ilman myyntivoiton verotusta. Onneksi olemme mieheni kanssa samanlaisia, kaipaamme molemma elämää ja vilinää ja sitä että kaikki on kävelymatkan päässä. Kyllä se lähiö sellainen sielun hautausmaa oli, brrrr.
Hehee. Mun sielu nauttii täysin lähikoulusta, uimahallista, tanssitunneista tuossa vieressä, vaihtuvista vapaaehtoishommista, lasten harrastuksista, leikkipaikoista. Fillarilla töihin 6 minuuttia. Keskustaan ja lentokentälle 10 minuuttia joten ei se sielu ehdi mädäntyä siinä ajassa jos tarkoitat oopperaa, teatteria, matkailua ja klubikeikkoja.
Mutta en ymmärrä, miksi sinun piti tähän tulla julistamaan oman elämäsi ilosanomaa? Etkö ymmärrä, ettei meille kaikille se lähiö ole oikea ratkaisu? Jos ihminen kaipaa ihmisvilinää ja elämää ympärilleen, ei se riitä että sitä löytyy 10 minuutin metromatkan päästä.
Itse en asu Helsingissä (enkä Suomessakaan) mutta jos Helsinkiin muuttaisin, on asunnolle se kriteeri että haluan kuulla raitiovaunun äänet.
Olen ite ehdottomasti keskusta-asuja. Nyt nuorimman lapsen myötä muutimme Itä-Helsingin lähiöön ja kyllä hirvitti. Pidin kuitenkin itsekin sopivan asunnon saamista välttämättömänä tässä vaiheessa, ja kiirekin meillä oli.
Tuttavapiiristä tiedän muitakin. Jotkut ovat palanneet Kallioon tai edes Munkkiniemeen tai Pikku-Huopalahteen jossa on enemmän kapungin tuntua (vaikka lähiöitähän nekin ovat) ja pitävät lähiövuosiaan hirveänä erehdyksenä. Toiset taas ovat yllättyneet ettei se nyt niin kauheaa ollutkaan.
En ole varma kumpaan ryhmään kuulun! Toistaiseksi (lähiöasumista takana 2 vuotta) sopivan asunnon ja ihan miellyttävän ympäristön (kesällä nämä Itä-Helsingin merenrannat ovat mahtavia) yhdistelmä on miellyttänyt niin ettei kaipuu keskustaan ole yltynyt liialliseksi. Mutta ihmisvilinää kyllä ikävöin. Kun on asiaa keskustaan, tuntuu niin mahtavalta kun joka puolella on ihmisiä tekemässä jotain, menossa johonkin. Elämän tuntua.
Ehkä sinäkin voit kokeilla. Toivottavasti sinunkin miehesi ymmärtää, että jos asuinympäristö käy sinulle sietämättömäksi, jotain on pakko tulevaisuudessa sille tehdä - ihminen voi uhrautua perheen vuoksi joksikin aikaa mutta ei loppuelämäksi ilman että koko elämä myrkyttyy.
Viiden vuoden päästä on taas erilainen tilanne ja vaihtoehdot.
Ei ole. Anna ukon muuttaa jos haluaa, mutta sano sille, että sinä et tule mukana.
mutta äkkiä palasimme keskustaan heti kun sai asunnon myydä ilman myyntivoiton verotusta. Onneksi olemme mieheni kanssa samanlaisia, kaipaamme molemma elämää ja vilinää ja sitä että kaikki on kävelymatkan päässä. Kyllä se lähiö sellainen sielun hautausmaa oli, brrrr.