Jos kerran puhut masennuksesta oot siellä järjestelmässä aina :(
Kommentit (19)
ja diagnoosin masennus on tehnyt psykiatri, näkyykö se tk:ssa/ työterveydessä/neuvolassa? kiitos.
masennuksesta toipunut
Mulla oli synnytyksen jälkeinen masennus, kävin jopa neuvolapsykologilla juttelemassa, eikä multa ole sen jälkeen asiasta kysytty kertaakaan vaikka jo toista odotan.
Vuosien yrittäminen, lapsettomuushoidot ja kauhea työtilanne -> vedin ihan masikseen raskauden alun hormonimyrskyissä. Kävin yksityisellä, työterveydessä, ja en ikinä sanonut mitään neuvolaan. Siellä psykiatri oli aivan mahtava. Sanoi, että tämä pitää nyt ehdottomasti hoitaa pois, koska muuten kulminoituu synnytyksen jälkeiseksi. Ei määrännyt lääkitystä vaan saikkua samantein viisi kuukautta eli äitiyslomaan asti. Kelakin hyväksyi sairasloman, koska olin raskaana ja hyväksyi myös sen, että en saanut lääkitystä vaan yritettiin levolla hoitaa. Pääsin irti töistä ja sain lepäillä, lueskella jne. Ja kappas, vauvan synnyttyä olin mahdottoman hyvällä tuulella. Esikoisesta tuli enemmän baby bluesia, kun painoin töitä loppuun asti. Nyt tuo nuorempi on jo 6 ja olen ihan kunnossa ollut koko ajan.
Neuvolassa en sanonut mitään. Kysyi loppuvaiheessa, miten olen jaksanut töissä ja sanoin epämääräistä, että sain työterveydestä sairaslomaa. Ei edes kysynyt, kuinka kauan vaan sanoi, että hekin voivat kirjoittaa, jos työterveyden kanssa vaikeuksia.
Neuvolassa varmaan seurataankin tarkkaan mutta mitä sitten? Omaksi parhaaksihan se vaan on
yksityisellä ja muut asiat hoidan muualla.
Olen itse bipo ja ollut ihan psykiatrisessa sairaalassa eikä mua kukaan kyttää!
Mitä ihmettä te ihmiset saatte näistä kauhisteluista? Ja jos joku hoitoalan henkilö, jolla on vaitiolovelvollisuus, kysyy miten menee niin se on vain ja ainoastaan hyvä asia.
Niin ja meillä kävi sairaalajaksoni jälkeen jopa sossu (aatelkaa!) katsomassa miten meidän perhe voi. Se ei ollut kyttäämistä vaan huolenpitoa, hyvä että kävivät!! Tervehdyttyäni ollaan saatu olla ihan rauhassa.
Hae vaan apua jos sitä tarvitset. Se on jokaisen aikuisen velvollisuus.
olen kahden pienen lapsen äiti. En minä koe olevani mitenkään kytättävänä vaan pikemminkin minulla on olo, että apua ja tukea ei saa tarpeeksi. Minulle annettiin lääkeresepti ja psyk.sairaanhoitajan numero, jolla olen käynyt juttelemassa pari kertaa. Uusi lääkärikäynti n. vuoden kuluttua (Saan ilm. uuden reseptin).
Hakekaa ihmeessä apua masennukseen, on lasten kannalta tärkeää, että heillä on hyvinvoiva äiti. Ei kannata salailla minkään leimautumisen pelossa. Minulla masennus on uusiutunut (tämä on jo kolmas pahempi masennusjakso). Onneksi ekalla kerralla sain avun yths:ltä, jossa pääsin psykiatrille n. kuukauden odotusajalla ja sitä kautta Kelan tukemaan terapiaan kolmeksi vuodeksi.
tiedot eivät näy yksityisten (työ)terveysasemien potilastiedoissa. Yksittäiset käyntitiedot psykan polilla eivät ymmärtääkseni myöskään näy terveysasemien potilastiedoissa, mutta jos olet saanut lähetteen polille terveyskeskuksesta, niin nähtävästi hoidon päättyessä terkkariin menee jonkinlainen hyvin lyhyt yhteenveto (en ole tästä varma).
Minulle ei ole koskaan tullut terkkarissa mitään ongelmaa siitä, että olen sairastanut toistuvaa masennusta ja saanut siihen lääkitystä. Hain terveyskeskuksen omalääkäriltä mielialalääkityksen, kun lapseni oli noin vuoden ikäinen. Tieto tästä ei todellakaan mennyt esimerkiksi neuvolaan.
Jos kerran puhut masennuksesta oot siellä järjestelmässä aina :( Ikävä kyllä.
Olen sairastanut pitkäaikaisen masennuksen, ollut siitä saikulla ja hoidettavana, toipunut, ja kukaan ei missään "järjestelmässä" siihen viittaakaan ellen itse asiaa puheeksi ota.
Älkää viitsikö höpöttää aivan potaskaa. Tuolla tapaa niitä perhemurhiakin saadaan aikaan kun ihmiset ei uskalla puhua ongelmistaan lääkärissä!
Julkisen puolen, kuten psykiatrian poliklinikan, tiedot eivät näy yksityisten (työ)terveysasemien potilastiedoissa. Yksittäiset käyntitiedot psykan polilla eivät ymmärtääkseni myöskään näy terveysasemien potilastiedoissa, mutta jos olet saanut lähetteen polille terveyskeskuksesta, niin nähtävästi hoidon päättyessä terkkariin menee jonkinlainen hyvin lyhyt yhteenveto (en ole tästä varma).
Minulle ei ole koskaan tullut terkkarissa mitään ongelmaa siitä, että olen sairastanut toistuvaa masennusta ja saanut siihen lääkitystä. Hain terveyskeskuksen omalääkäriltä mielialalääkityksen, kun lapseni oli noin vuoden ikäinen. Tieto tästä ei todellakaan mennyt esimerkiksi neuvolaan.
Juu ei ne mihinkään siirry jos et itse anna lupaa. Minä annoin itse luvan välittää epikriisin psykpolilta työterveyshuoltoon, terveyskeskukseen taas en. Ja alunperin lähete psykpolille lähti juuri terveyskeskuksesta.
Nykyään tarkkaa tuo tietojen siirto ja sen voi kieltää kokonaan. Halutessaan tietoja muista toimipisteistä, pyytävät allekirjoittamaan lupalapun. Jossakin ehkäpä saattaa näkyä kyllä, et sulla on käyntejä siellä, mut tarkempaa tietoa eivät ainakaan ilman lupaasi saa. Ja välttämättä nuo käynnitkään eivät näy.
Jos kerran puhut masennuksesta oot siellä järjestelmässä aina :( Ikävä kyllä.
Olen sairastanut pitkäaikaisen masennuksen, ollut siitä saikulla ja hoidettavana, toipunut, ja kukaan ei missään "järjestelmässä" siihen viittaakaan ellen itse asiaa puheeksi ota.
Älkää viitsikö höpöttää aivan potaskaa. Tuolla tapaa niitä perhemurhiakin saadaan aikaan kun ihmiset ei uskalla puhua ongelmistaan lääkärissä!
Ei mitään ongelmia asian suhteen silloin, eikä sen jälkeen omilla käynneillä (muista syistä) tai lapsen neuvolakäynneillä.
Näin on. Eräs lääkäri tyrkytti mulle väkisin mukaan masisreseptin ja JOKA kerta kun käyn uudella lääkärillä siitä kysytään. Erityisesti raskauden aikana olin ihan erityistarkkailussa..
Näin on. Eräs lääkäri tyrkytti mulle väkisin mukaan masisreseptin ja JOKA kerta kun käyn uudella lääkärillä siitä kysytään. Erityisesti raskauden aikana olin ihan erityistarkkailussa..
myös kaikki säryt, joita menee lääkärille näyttämään, laitetaan masennuksen syyksi, vaikka minulla ei moneen vuoteen ole ollut mitään masennuksen oireita.
Paitsi ilmeisesti särky, jota haluaisi edes pintapuolisesti tutkittavan, on sitten masennusoire jo yksinäänkin...
Tällä hetkellä ei sellaita ole, mutta kun esikoinen oli vauva, olin todella masentunut. En uskaltanut puhua asiasta neuvolassa (valehtelin aina, että hyvin menee) ja näin jälkikäteen voin vain kiitellä itseäni. Varmaan olisin tosiaan erikoistarkkailussa edelleen, nyt kun toinen lapsikin jo on.
Tällä hetkellä ei sellaita ole, mutta kun esikoinen oli vauva, olin todella masentunut. En uskaltanut puhua asiasta neuvolassa (valehtelin aina, että hyvin menee) ja näin jälkikäteen voin vain kiitellä itseäni. Varmaan olisin tosiaan erikoistarkkailussa edelleen, nyt kun toinen lapsikin jo on.
Odotan esikoista ja haluaisin mennä johonkin juttelemaan, mutta en uskalla sanoa yhtään mitään. Luultavasti vain saisin sossut perääni ja ikuisen kyyläyksen ristikseni.
sen, siksi en itsekään mene puhumaan mahdollisesta masennuksesta. Myöskään vakuutuksia ei enää sen jälkeen saa...
Suomalaiset syö niin hurjasti masislääkkeitä,että sitä ei hoitajat ja lääkärit pidä enää minään.Tarkoitan tällä sitä,että asiaan on jo ihan totuttu.Sen takia sitä kysellään,että jos potilas alkaa uudelleen voida huonosti,niin hän saa nopeasti apua.Ja masis ei ole mikään luulosairaus.