Sukulaistädin lahja, seinävaate, johon kirjailtu hääpäivä

yhden heistä tekemät lyijykynäpiirrokset: toinen esitti meikäläistä ja siippaa, toisessa olin tämän tyttöporukan kanssa. Oli tehty valokuvien pohjalta ja kauniisti kehystetty. Vahinko vain, että taiteilijan lahjat olivat hänen omasta mielestään jonniinverran suuremmat kuin meistä: mieheni näyttää kuvassa sammakolta, mun posket ovat eripaksuiset ja toisessa kuvassa olen kierosilmäinen. Takelleltuani jonkinmoisen kiitoksen kuvat ovat asuneet nyt neljä vuotta vinttikomerossa, josta ne otetaan esiin aina joskus, kun elämä on ankeaa ja pitää päästä nauramaan vedet silmissä. ;) Enkä ole siis uskaltanut häitten jälkeen kutsua eks-työkavereita meille kylään, vaan nähdään aina kaupungilla...



Joskus olen jopa harkinnut, teettääkö samoista valokuvista jollakulla vähän pätevämmällä piirtäjällä samanlaiset teokset (ml. ap-"taiteilijan" nimmarit), mutta se olisi nyt jo vähän liioittelua... Ehkäpä siis nämäkin riemastuttavat meitä joskus vielä kesämökin puuceen seinällä? :D

häälahjaksi metri kertaa metri ristipistotyö. Sellainen violetti, ruskea, sinapinkeltainen auringon laskusta merenrannalla. Rannalla käveli vielä pariskunta. Tämä komeus kammottavissa kultaisissa kehyksissä. Oli meillä 5 vuotta kaapissa, sittemmin laitettu mun vanhempien mökille.

Miksi viettelee mökillenne kaikkea kummallista. Itselleni mökki on paikka jonka pidän harkitummalla roinamäärällä kuin kotini, koska se on niin helppoa.

Osa ryijyistä on sikakalliita ja nostavat hintaa vanhetessaan, joten ei kannata hätäillä näiden kanssa. (Siis osa myös niistä hirveistä maksaa hunajaa) Jonnekkin jemmaan, silkkipaperiin rullattuna ettei tule taitoksia ja uudelleen arviointi kymmenen vuoden kuluttua.

ensimmäisenä rituaalinanne esiin ja riemuitkaa :-)

Oli kivan ruskea ,mutta oli ne laput reunustanu hempeen vaalean punaisella. Jäi käyttämättä, mietin onnistuisiko värjäys oli muuten puuvilla langasta virkattu. Samoin liinoissa oli yksi lappu ihan erivärinen, ehken lanka loppunut.

mielellään suomalaista käsityötä. Malli vois olla jotain perisuomalaista.

Joo ja ikinä ei seinälle laiteta. Olen haudannut sen vinttikomeroon kun ei sitä hirvitystä kukaan huoli edes ilmaiseksi.

Me saimme häälahjaksi minun tädiltäni ristipistotyönä valmistetun Herran siunaus-rukouksen kultakehyksissä. Valtavan iso ja äitinikin mielestä niin hieno taulu... Mutta me kun emme miehen kanssa ole uskonnollisia ihmisiä, niin eihän se meillä esille päätynyt. Meillä on yläkerrassa yksi "ylimääräinen" huone, joka toimii kaiken ylimääräisen romman varastona ja siellä asuu myös lasten lemmikkimarsut. Tähän taloon muutettuamme ripustin siunauksen tuohon huoneeseen seinässä valmiiksi olevaan naulaan ja siihen se on ikään kuin unohtunut. Taulun alla on nykyään marsujen häkki... Ja arvaatteko loput..? Tätini tuli yhdessä äitini kanssa meille jokin aika sitten kylään ja lapset halusivat tietenkin esitellä heille lemmikkinsä... Ou shit! Olisin halunnut vajota maan rakoon niiden katseiden edessä...

Ja vaivaa on tosiaan nähty, huoh. Olisiko jotain paikkaa, mihin voisi laittaa.. takkahuone tms?

ripustaa se jonnekin esille tätisti vierailun ajaksi, niin ei pahoita mieltään. Saattaisi olla jopa niin että hän itsekin ymmärtää, ettei se ihan sovi teidän sisustukseen..

Se on yks sukupolvi sukulaistätejä jotka väsää ja ostaa noita seinävaatteita. Meillä kans yks joka on täpissyt jostain ryijystä tai raanusta mikä v...u se lieneekään että saatte sen häälahjaksi kun hänestä aika jättää (!!!!) me on oltu aviossa kohta 15 vuotta ja tätikin on seitsenkymppinen enkä HALUA MITÄÄN SEINÄVAATETTA, ei sellainen sovi meille enkä tajua miksi seinälle pitäisi joku rätti laittaa...

Mun äiti on ihan samanlainen mut sillä on onneks järkeä olla tunkematta meille seinävaatteita.

Huoh....

...ja aloin jo pelätä, että mihin mä tuppaan kaikki isoäidinpeitot, joita olen nopeimmillani tehtaillut kahdessa viikossa (sisustusmakuni on kúitenkin aika simppeli, en halua mitään tyyny- ja peittoröykkiöitä joka puolelle).



Tarkoitus on siis sanoa, että tätisi voi tosiaan tykätä tuollaisten seinävaatteiden teosta ja tekee niitä ihan ilokseen. Voi siis olla ihan toisarvoista tuleeko vaate esille vai ei, täti on saanut sen tehdä ja hoitanut vielä lahja-asiankin siinä samalla.



Pistä siis vaate talteen, ehkä myöhemmin löydät sille paikan vaikka kesämökiltä (mulla ainakin kesämökillä on ihna eri tyyli kuin kotona, sinne kelpaisi just joku tuollainen...)



Itse en ripustaisi tuollaista väkisin esille kun täti tulee käymään, sehän voi vaikka tekaista teille toisen kun luulee, että tykkäätte ihan tosissaan siitä :))

Saatiin spektroliitti-seinäkello. IHAN HIRVEÄ! Ei laitettu esille, vaikka ko. lahjan antajat kävivätkin kylässä. Ehkä sisustuksesta huomasivat, ettei ihan ole meidän juttumme.



Mummoni on taitava tekemään käsitöitä ja kysyi, mitä haluaisimme häälahjaksi. Pyysin häntä kutomaan musta-valkoraitaisen maton ja sen hän teki. Sai tehdä lahjan itse ja me saimme oikeasti mieleisen maton :)



Ymmärrän kyllä, että vanhoilla ihmisillä on jotain tuollaisia vanhanaikaisia seinävaatevillityksiä ja säälittää, jos heidän vaivansa noin menevät hukkaan, mutta itse olen ainakin sen verran esteettinen ihminen, etten voisi kuvitellakaan pitäväni jatkuvasti esillä kodissani jotakin mielestäni rumaa vain siksi, ettei lahjan antaja loukkaannu..

mekin saatiin häälahjaksi sellainen iso ruma Rakkaus on pitkämielinen... jne.-ristipistataulu. Ensi alkuun "sille ei millään löytynyt sopivaa paikkaa" ja sitten jatkossa se on löytänyt paikkansa, mutta vain silloin harvoin, kun lahjan antajat vierailevat meillä. Normaalisti siis siinä naulassa roikkuu jotain ihan muuta, mutta sitten aina vaihdetaan tilalle tarpeen mukaan.

Joo ja ikinä ei seinälle laiteta. Olen haudannut sen vinttikomeroon kun ei sitä hirvitystä kukaan huoli edes ilmaiseksi.

olis ollut jotain hyötyä.



heitä roskiin, paskaako tuollaisella krääsällä tekee. nuo lankarahatkin olis ollut eteen päin matkakassassa.



tämän takia pitää laittaa tilinumero kutsuun

Ehkä jossain vaiheessa löytyy joku paikka, jonne sopii, vaikka se paikka ei koskaan olisikaan teidän koti.

että onko teillä kamalia lahjoja saaneilla ollut lahjalista?

ja katsele sitä uusin silmin vaikka kymmenen vuoden päästä. Ei sitä tiedä vaikka se silloin näyttäisikin kivalta!