Kun puhuttelun toista (tuttua) ihmisä, käytän melkein aina hänen

Kihisen raivosta sisälläni

Mä ehkä yhdistän sen siihen, kun lapsena aina ihmiset puhui että "no mitäs Saara". Sitten sen jatkuavan nimellä puhuttelun yhdistää jotenkin sellaiseen alentavaan suhtautumiseen (tämä ongelma lienee siis ihan omassa päässäni).



Osittain se häiritsee ehkä siksikin, että mä oon niin estynyt että se nimellä puhuttelu tuntuu jotenkin kovin intiimiltä enkä siksi jotenkin sitä itse osaa.

Suomessa nimeä käytetään liina harvoin. Minusta ainakin tuntuu hyvältä kuulla oma nimi toisen susta. Nyt kun mietin, niin mies ei ole tainnut ikinä kutsua mua mun etunimellä, olen kuullut nimeni sen suusta vain, kun se puhuu minusta jollekin kolmannelle!



Töissä tuntuu erityisen kivalta, jostain syystä. Siellä kun ei ole aina niin selvää, ollaanko ihmisiä vai työntekijöitä ;-)

ei jostain syystä myöskään käytä nimenäni juuri koskaan kun hän puhuttelee minua. Lapset eivät välillä tunnu edes muistavan minun nimeä! Kun taas minä käytän mieheni nimeä jatkuvasti. Olen tätä usein ihmetellyt mielessäni.

Silloin toki ymmärrettävää jos on iso joukko ja puhuja haluaa juuri minun huomioni.

Suomessa nimeä käytetään liina harvoin. Minusta ainakin tuntuu hyvältä kuulla oma nimi toisen susta. Nyt kun mietin, niin mies ei ole tainnut ikinä kutsua mua mun etunimellä, olen kuullut nimeni sen suusta vain, kun se puhuu minusta jollekin kolmannelle! Töissä tuntuu erityisen kivalta, jostain syystä. Siellä kun ei ole aina niin selvää, ollaanko ihmisiä vai työntekijöitä ;-)

hänelle. Ikään kuin sille on vaikeaa lausua nimeni. Olen kuvitellut, että vain mun mies tällainen, mutta ilmeisesti muillakin sama =), ap

Silloin toki ymmärrettävää jos on iso joukko ja puhuja haluaa juuri minun huomioni.

Jos sanoo neutraalilla äänellä ja iloisesti, niin miten kukaan voi kokea alentavana? Itsetunnossa pikemminkin vikaa silloin sanoisin. Itsestä on kivaa jos saan sähköpostia, jossa sanotaan Hei XXXXX ei nimeni perään. On ikään kuin henkilökohtaisempaa. ap

eli mitäpä Sanna sitä teille sinne Poriin kuuluu...



Inhoan tuota tapaa, minusta se tuntuu siltä kuin puhujan pitäisi erikseen muistella, kenen kanssa on keskustelemassa.

varsinkin kun joku vieraampi ihminen käyttää sitä esim. työelämässä saadakseen keskusteluun "henkilökohtaisen" sävyn.



Oikein kihisin raivosta vähän aikaa sitten, kun yhdessä kahdenkeskisessä neuvottelussa sellainen hieman vanhempi mies viljeli koko ajan mun nimeäni. Vielä kun se tuli vähän siihen tyyliin että "älä sinä Leena vaivaa sievää päätäsi tällä asialla..."



AARRGH!

Siisi todella vihaan ihmisiä, jotka aloittavat mailit, tekstarit ja puheen "Hei Tiina....." Karvani nousevat pystyyn, vihaan tuota ylikaiken.



Mielestäni olisi vielä tyhmempää, että mieheni puhuttelisi minua kotona tuolla tavoin; osoitus tarpeesta päteä.

Jos on ilmiselvää kenelle puhutaan niin miksi sitä nimeä pitäisi hokea?



Tuo tapa on tullut englanninkielestä ja kuulostaa jotenkin teennäiseltä täällä kotimaassa.

Ulkomailla opiskellessani huomasin, että skandinaaveja lukuunottamatta ihmisillä oli tapana puhutella nimeä käyttämällä. Esim. tervehtiminen tehtiin aina mainitsemalla toisen nimi, itse olen aina ajatellut että pelkkä katsekontakti tervehtimisen lisäksi riittää.

suomen kieleen tunkea tuota nimien toistelua. Ihan puistattaa!

"sinä, Pekka, olet valittu" "Tiina, sinun tiesi vie kadotukseen, ellet muuta elämääsi, Tiina".



Jotenkin sellainen amerikkalaisille sopiva tyyli, tai sitten muuten hurmoksellisille :)

kun nimellä puhuttelustakin tulee alentunut olo. Mun siskon mies, joka englanninkielisestä maasta, tervehtii aina hello ...... ja nimeni. Enpä ole koskaan ajatellut, että tekisi sen alentavasti =).

Tulee mieleen että tuollainen puhuja on joko lastenhoitaja tai sitten se on katsonut liikaa hömppäsarjoja tv:stä, ominut Kauniit ja rohkeat -tyylisen keskustelutavan.

kun nimellä puhuttelustakin tulee alentunut olo. Mun siskon mies, joka englanninkielisestä maasta, tervehtii aina hello ...... ja nimeni. Enpä ole koskaan ajatellut, että tekisi sen alentavasti =).

Kuule Liisa, mitäs jos mä sulle Liisa tekisin tästä ihanan tarjouksen, pitäisitkö sä Liisa siitä?



No, ehkä vähän ääriesimerkki.

Musta etunimen käyttö luo intiimin tunnelman. Jos joku joskus megaharvoin käyttää mun etunimeäni, se tuntuu hyvältä. Eri asia sitten, jos mua nimeltä puhuttelee joku vieras, mutta läheisten odottaisin puhuttelevan mua nimeltä enemmän.



Eikä ole tavatonta käyttää ilmaisua "Nimi hei, jotain jotain..." (Esim. "Pekka hei, älä nyt viitti!")