Lue keskustelun säännöt.
Miksi koulussa teetetään kuperkeikkoja?
26.04.2012 |
Joskus aikoinaan kun minä kävin koulua, niitä teetettiin myös ja voin nyt paljastaa etten ikinä oppinut tekemään sitä! muutenkin olin kauhean huono tuollaisessa telinevoimistelussa ja notkeutta vaativissa jutuissa, pelkäsin niitä niin kamalasti että joskus jopa lintsasin sen takia. En halunnut sitä häpeää siitä etten minä osaa tehdä mitään tuollaista ja jos yritin olin aivan helvetin kömpelö....
Kuperkeikan teko tuntui minusta pahalta siksi, koska aina kun menin siihen asentoon että se olisi pitänyt vääntää niin mua pelotti et katkasen niskani ja halvaannun!
Miksi tälläistä apinointia pitää ylipäätään opettaa koulussa?? mitä he tekevät tälläisellä taidolla?? Musta ei ainakaan ole omalle lapselle opettamaan sitten kun se aika tulis, toivompahan vaan et tää tämmönen apinointi on tajuttu sit lopettaa kouluissa siihen mennessä mut pelkäämpä vaan että sitä tulee lisää joten jo pelottaa tunne siitä kuinka lapseni joutuisi ehkä häpeämään itseään!
- Maria
Kommentit (32)
Motoriset taidot ja monipuolinen liikkuminen kehittävät lapsen aistijärjestelmiä ja havainnointikykyä mikä on kaiken oppimisen perusta. Ne joilla on liikkumisessa vaikeuksia, on usein myös muilla kehityksen osa-alueilla ongelmia: kielellisissä taidoissa, oppimisessa, sosiaalisissa taidoissa ja tunne-elämässä.
Lapsen itsetunto on pitkälti kiinni siitä mitä hän kokee osaavansa ja miten pystyy tekemään erilaisia asioita. Kaikki tekeminen edellyttyy liikkumista ja siihen liittyviä taitoja: tasapainoa, koordinaatiota, lihasvoimaa, notkeutta, oman kehon hahmotusta jne. Jos lapsella on heikot kyvyt liikkumiseen, ei hänen minäkuvakaan ja itsetunto ole yleensä kovin hyvä.
Kuperkeikka vaatii oman kehon ohjaus- ja säätelyjärjestelmien hallintaa ja se myös kehittää niitä.
Liikunnan merkitys on siis tärkeä oppimisessa, esim. jos lapsella on kielen kehityksen viive, monipuolinen liikunta on yksi menetelmä vaikuttaa kielen oppimiseen. Liikuntaa käytetään kuntoutusmenetelmänä monissa oppimisen ongelmissa muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse oon 26-vuotias ja tuota, niin kun tuossa sanoin et tollasia vois harrastaa sit vapaa-ajalla harrastepiireissä noita puukäsitöitäkin jos haluaa!
Itsestäni ei sekään ollut mielyttävää. Ärsyttävää vaan kun meni sitä sahanpurkua silmiin ja hengitykseen :S
Mä oisin vaan halunnut tehdä ne päivän aineet ja sit lähteä kotia. Esim. meillä joskus ylä-asteella oli niin et 8-14 koulua ja kaksi ensimmäistä tuntia liikuntaa. SIIS AIVAN KAMALAA RUVETA UNENPÖPPERÖSSÄ AAMULLA VAIKKA JUOKSEMAAN JOTAIN 1500M TAI PELAAMAAN FUTISTA! Ei kiitos...
Tuossakin ois ollu niin mukava jos koulu ois alkanu vasta klo 10:00 , neljä tuntia oltas opiskeltu niitä aineita mitä piti ja sit kotia!
- Maria
Vaikken liikunnallisesti tuota osa-aluetta osannutkaan.
Ja muissa aineissa pärjäsin ihan hyvin. Joten en usko, että niissä on yhtäläisyyksiä
- Maria
käyttö auttoi siinä, että sinusta kasvoi kuitenkin ihan pärjäävä ja aktiivinen ihminen?
Taito- ja taideaineiden yksi tehtävä on kasvattaa lasta ja nuorta autonomisuuteen ja aktiivisuuteen, kykyyn tehdä päätöksiä ja valintoja toimintaprosessin aikana, opettaa sosiaalisia taitoja ja yhteistoimintataitoja jne.
Nuo taidot eivät kehity itsestään eikä pelkästään lukuaineiden kautta.
Kaikkia oppiaineita kyllä tarvitaan, vaikka niitä voitaiisinkin integroida nykyistä intensiivisemmin toisiinsa. Monipuolinen tekeminen kehittää ihmisestä monipuolisen.
Mistä se lapsi löytää ne harrastepiirit, jos ei jossain ensin tutustu? Näin siis jos kotonakaan ei kokeilla kaikkea, koska vanhemmat ei halua (ja jokaisessa kodissa jää jotain kokeilematta).
En kiellä, etteikö koulun opetusta voisi kaikkiaankin uudistaa rajulla kädellä ja esim. liikuntatunteja voisi korvata vastaavilla kotitehtävillä, kuin kirjapolku. Mutta niin kauan kuin tätä uudistusta ei olla tehty ja aineet opetetaan "aine kerrallaan" olen tyytyväinen, että muana on myös niitä aineita, joita itse en lapsilleni "opeta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuperkeikka vaatii oman kehon ohjaus- ja säätelyjärjestelmien hallintaa ja se myös kehittää niitä.
Ei kehitä, siksi että kuperkeikan joko osaa tehdä tai sitten ei.
Kuperkeikoista on hyötyä vain siinä tapauksessa, että on tarkoitus isompana lähettää lapsi sirkukseen apinaksi.
Ei ole mitään "joko osaa tai ei", suurin osa joutuu harjoittelemaan, ainakin vähäsen. Monilla este on pelkästään korvien välissä eli pelkäävät mennä ympäri. Riemu on sitten sitä suurempi, kun huomaa että uskaltaakin, että osaakin.
Ja miksi kaikesta pitäisi olla jotain hyötyä? Suurin osa pikkulapsista nauttii kaikemaailman liikunnan ihmemaailmoista sun muista. Esim. kuperkeikka ja moni muukin perus"sirkus"taito opitaan helposti jo tuolloin, jos vain vanhemmat hieman kannustavat ja antavat kokeilla.
On ilo osata eri asioita, olivatpa ne sitten sukan kutomista, kuperkeikkojen tekemistä tai vaikkapa piirtämistä.
Tuolla asenteella ei varmaan mikään olekaan mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on kiva ja helppo juttu!
Kuperkeikka, takaperin juokseminen, hyppynarun hyppääminen, pallon pompottaminen ja esim. ristikkäisliike vastakkainen kyynärpää-polvi kertovan paljon lapsen oppimiskyvyistä. Jos nämä liikunnalliset perustaidot ovat kunnossa, niin yleenäs oppiminenkin sujuu kivasti.
terv. luokanopettaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki akrobaattiset liikkeet on kiellettävä!!!!!!
Vierailija kirjoitti:
Veikkaampa että lapsilla on tuhat kertaa hauskempaa leikkiessä esim. välitunnilla, kuin tehdessä vaan jotain kuperkeikkoja
Ja minäkin inhosin aina sitä pakko osallistumista! KUKAAN VOI KETÄÄN MIHINKÄÄN PAKOTTAA ...
Ja se että mua vielä pakotettiin vääntämään kaikkien edessä, nii arvatkaa vaan et tuntuko hyvältä!
Ja mä en todellakaan oo opettamassa mun lapselle, sillä musta ei oo opettajaks koska en osaa itsekään. Ei se niillä taidoilla elämässä mitään tee. Itse alkakoon harrastamaan telinevoimistelua, jos sitten tykkää.
- Maria
Minä inhosin koululiikuntaa ja muuta liikuntaa. Mielummin olisin vaan istunut nenä kiinni kirjassa kaikki vapaa-ajat.
Siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi vein lapsiani pienestä pitäen kaikkiin mahdollisiin liikuntajuttuihin ja myöhemmin saivat kokeilla kaikkia harrastuksia, joita halusivat. Ja kaikki myös löysivät sen oman liikuntalajinsa, joka jatkuu edelleen aikuisena.
Minusta vanhempien ei pidä siirtää omia ennakkoluulojaan ja traumojaan lapsilleen, vaan rohkaista heitä kokeilemaan myös niitä asioita, jotka eivät vanhempaa itseään kiinnosta.
samoin kuin kärrynpyörä vaikken musta voimistelijaa koskaan tullutkaan.
Eikö kuperkeikka kuulu ihan perusliikuntataitoihin? Ei se tosiaan erikoista notkeutta vaadi...
t. 45 v