Miten te pystytte yhdistää työn ja perhe-elämän?
Olen tällä hetkellä hoitovapaalla, mutta ahdistaa jo ihan pirusti työhönpaluu. Yhden lapsen kanssa se oli vielä jotenkin ok, mutta nyt kun pitäis kaksi lasta viedä tarhaan, kuljetella vanhempaa erityislasta terapioihin (nämä saattaa tosin jäädä hyvässä lykyssä pois siinä vaiheessa, kun palaan töihin) ja yrittää vielä työnsä tehdä kunnolla, niin pelkään, miten oikein selviän. Työnantajakin vaatii koko ajan enemmän, pitäisi antaa siellä kaikkensa, mikään ei tunnu riittävän (olen töissä pankissa) ja ylitöitäkin pitäis tehdä aina välillä... aargh.
Niin että miten te muut olette pärjänneet? Tottuuko siihen kiireeseen vaan ja ikäänkuin turtuu? Ja kai se helpottaa vuosien kuluessa, vai helpottaako? Onko kouluikäisten vanhemmilla jo helpompaa?
Kommentit (61)
Kiinnostaisi kysyä tältä yrittäjältä että paljon olet joutunut panostamaan vuosien varrella rahallisesti että olet päässyt noin hyviin tuloihin?Itsellä ei ole mahdollisuutta laittaa rahaa yritystoimintaani (mainostaminen,aine/väline kustannuksiin yms)joten tuloni yrittämisestä ovat ihan naurettavat,n.80-250e/vk.
Teen palkkaduunia tämän lisäksi mutta rahat menee ihan asumiseen ja lasten hyvinvointiin (vaatetus,ruoat,laskut yms). Yksin elätän perhettäni koska mies työtön ja työttömyyskorvaus ihan naurettava.
Lapsia ehdin näkemään 1-2h päivässä ja vapaa päivät palkkaduunista menee omiin hommiin.
Viimeksi kunnon vapaata viettänyt viikko sitten sunnuntaina ja seuraava on sitten vappuna.
No tulipa vuodatusta sitten kyssärin lisäksi mutta ap:n kysymykseen vastaten niin kyllä tätä jotenkuten kestää kun on pakko,ei ole muuta vaihtoehtoa.
Mielestäni olet onnellisessa asemassa kun työsi loppuvat JO viiden aikoihin,ehdit illan olemaan läsnä lastesi kanssa ja en sinänsä ymmärrä narinaasi töihin paluusta.
Tekisin itse mitä tahansa että saisin työn missä työajat olisi noin inhimmilliset mutta tällä hetkellä mulla ei ole vaihtoehtoa.
En ole mainostanut oikeastaan koskaan, vaan tieto on mennyt viidakkorummulla, hyvä työ poikinut lisää hyviä töitä.
t. fiksu yrittäjä
miksi yrittäjän kannattaa käyttää siivoojaa. Etkä tajua sinäkään. Mietipä kuule miksi olet köyhä ja tienaat kehnosti - yleensä tulot ja äly liittyy yhteen. Hmm..
miten se eroaa, saako palkkana saman määrän rahaa kuin yrittäjänä?
PS mulla on hyvät palkkatulot, kiitos vaan. Sulta taas näkyy äly loistavan poissaolollaan.
Mä ainakin kerroin omista valinnoistani. Jos ap ei kertonut nkaan puolison osallistumisesta arkeen, niin kyllä siinä tulee väkisin mielikuva, että on kyseessä yksinhuoltaja tai ainakin verrattavissa sellainen, jos puoliso ei syystä tai toisesta osallistu arkeen ollenkaann
Leasing-auto ei tietenkään ole taloudellinen valinta, mutta arkea helpottava se on.
Halvemmalla tietenkin pääsee jos siivoaa itse, mutta meillä on helpottanut kun ei tarvitse isoja siivouksia tehdä itse. Esim. kolme kertaa vuodessa suursiivous sis.ikkunoiden pesu helpottaa paljon.
Palkka on palkka on palkka. Saat sen niistä tunneista, jotka sovit tekeväsi.
Yrittäjä taas määrää ne tuntinsa itse eli hänen kannattaa siis käyttää ne tuntinsa tietenkin niin, että tienaa sillä omalla työllään eikä kuuraa kotona ilmaiseksi.
Miten tyhmiä ihmisiä sitä voi olla!
Oli siis helppoa, koska ei ollut vakityöpaikkaa. Kokopäiväpätkän loputtua etsin osapäivätyön.
Palkka on palkka on palkka. Saat sen niistä tunneista, jotka sovit tekeväsi.
Yrittäjä taas määrää ne tuntinsa itse eli hänen kannattaa siis käyttää ne tuntinsa tietenkin niin, että tienaa sillä omalla työllään eikä kuuraa kotona ilmaiseksi.
Miten tyhmiä ihmisiä sitä voi olla!
Aika useasti palkkatyöläinenkin voi vaikuttaa työmääräänsä. En ole siinä poikkeus. Voin olla ylitöissä aina, kun haluan. Kaikilta tuo ei onnistu, mutta monelta onnistuu.
Lisäksi on moniakin yrittäjiä, joiden tulo ei kasva hemmettiäkään siitä, ovatko he töissä 16 vai 20 tuntia vuorokaudessa. Liike tai vaikkapa toimisto on auki tietyn aikaa vuorokaudessa, ja valmistelut vievät suht saman ajan. Joten yrittäjistäkin vain osalla on täysin liukuva työaika.
Tuskinpa kukaan pienten lasten äiti sitä paitsi voi ajatella, että olenpa illat yhdeksään duunissa ja lapset päivähoidossa (jaa missä?) tappiin asti, siivoaja hoitaa kotona hommat. Sullakin on varmaan tietty kellonaika, jolloin sun on haettava ipanat tarhasta, yleensä klo 17.30 viimeistään, joten edelleen: miten se yrittäjyys vaikuttikaan siivoajan käyttöön?
vaikka työnantaja joustaa tarvittaessa.
Minulla on mahdollisuus tehdä etätyötä ja palkatonta vapaata voi ottaa niin paljon kuin haluaa. Lomatkin saa pitää haluamanaan ajankohtana.
Samat oikeudet ovat kaikilla työntekijöillä, eivät siis ole mitään lapsiperhe-etuja.
Silti koen ongelmaksi sen, että perheelle jää kovin vähän aikaa.
Meillä on yksi lapsista koulussa, ja hänen kohdallaan voi sanoa asioiden jo helpottuneen. Siinä vaiheessa kun lasta ei tarvitse kuskata hoitoon eikä enää ole tarvetta ip- tai ap-hoidolle, ovat töihin lähtemiset ja kotiin tulemiset helpompia ja nopeampia. Se vähän helpottaa kiireen tuntua.
Olet ääliö ja jos sulla on pienet tulot, niiden syy on siellä peilikuvassa.
Toistan kysymyksen: Miten tyhmiä ihmisiä oikein voi olla?
et nyt edes tiedä, mistä tässä on kyse.
Minulla on nelihenkinen perhe, pyykit, ruoat, siivoamiset sen mukaan. Minulla on vaativa työ, pitkähkö (45-50minsaa suunta) matka töihin (espoo-hki), ison pörssiyhtiön pääpaikka nyt sattuu sijaitsemaan Aleksilla, eikä sitä niin vain vaihdeta.
Eli enkähän minä nyt jtn kuitenkin tiedä.
En vain "tehnyt" lapsia ihan peräkkäin...
Elämää se vaan on
Meillä on 3 muksua ja neljäs tulossa toukokuussa. Kaksi vanhinta harrastaa paljon ja kuskauksia ja turnauksia riittää miltei jokaiselle päivälle. Molemmat vanhemmat pääosin töissä ja toki siellä vaaditaan, mutta mitäs tässä valittamaan. Nää on omia valintoja ja ratkaisuja, joiden kanssa täytyy tulla toimeen. Niin, on tässä vielä toki raksahommatkin jälleen suunnitelmissa. Puuhaa piisaa, mutta mitä sitten. Olisiko totaalisen joutilaanakaan kovin onnellinen. Lainaisin tässä Dave Lindholmia..."joku vinkuu, et pitää tehdä liikaa, ne ei tajuu et jokaisel on hommaa"...annetaan siis kitaran laulaa vaan. No worries ja ilon kautta eteenpäin.
Olen itse yrittänyt opetella ajattelumallia että elämä on NYT, tässä arjessa. Eikä vaan elä elämäänsä odotellen sitä viikonloppua tai lomaa joka hujahtaa hetkessä ohi. Oma aika on kortilla, mutta yritän nauttia pienistä hetkistä arjessa enkä stressaa liikaa. Ja muistakaa että suuri osa maapallon ihmisistä elää paljon paljon stressavammissa olosuhteissa.
Käytännössä yritän myös tehdä arkea helpottavia ratkaisuja:
-kotona olen jo pidemmän aikaa suorittanut tavaroiden karsintaa, on niin paljon helpompaa ja nopeampaa siivota kun nurkat ei ole täynnä ylimääräistä rojua
-käytän työmatkat hyväkseni: luen jotain sivistävää jos menen bussilla, kesäkaudet pyöräilen - kuntoilu hoituu siinä sivussa
-isä hoitaa lasten harrastuksiin viennnit, minä vastaan sillä aikaa ruokahuollosta ja pääosin siivouksesta
itselle ainakin sopi, tuntui jotenkin heti aivan eriltä, kun töitä 3-4pv viikossa. :) Muuten nautin viikonlopusta perheen kanssa täysillä, kun tuntui ett illat jäivät niin lyhyiksi.´Meillä lapaset työunille klo 20, joten ehti vähän jotain itsekki vielä touhuta illalla.
lapaset ja työnille? Ehkä minä tarvitsen unta :) enemmän kuin töitä :) T. Ed.kirjoittaja
kuuluu niska limassa raataminen. Siivojan käyttäminen mielletään luksukseksi, vaikka se ei kotilausvähennyksen jälkeen edes ole kovin kallista. Esim. Hollannissa monella kotiäidilläkin käy siivooja eikä sitä pidetään minään eliitti-juttuna.
Mutta suomalaisen naisen on luotava uraa, hoidettava koti ja lapset mielellään ilman apua, pidetättävä itsestään huolta jne. Tämä on ihan mielettömän raskas yhtälö koko perheelle. Parisuhteet natisee ja kitisee, lapset voivat huonosti, esiteinit ja teinit kulkevat kaljat repussa viikonloput ja kesäillat pitkin kaupunkia...
kuuluu niska limassa raataminen. Siivojan käyttäminen mielletään luksukseksi, vaikka se ei kotilausvähennyksen jälkeen edes ole kovin kallista. Esim. Hollannissa monella kotiäidilläkin käy siivooja eikä sitä pidetään minään eliitti-juttuna. Mutta suomalaisen naisen on luotava uraa, hoidettava koti ja lapset mielellään ilman apua, pidetättävä itsestään huolta jne. Tämä on ihan mielettömän raskas yhtälö koko perheelle. Parisuhteet natisee ja kitisee, lapset voivat huonosti, esiteinit ja teinit kulkevat kaljat repussa viikonloput ja kesäillat pitkin kaupunkia...
on rakennettu naisten työpanokselle.... Meillä elämä on tehty taloudellisesti niin niukaksi että naisten on pakko olla töissä - tahtoi tai ei.
Monissa muissa maissa mahdollistetaan naisten (osittainenkin ) kotonaolo, edulliset palvelut helpottamaan perheen elämää ja kohtuuhintainen asuminen. Ei meillä.
- hyvä esimies ja hyvä työpaikka, jossa henkilöstöstä oikeasti huolehditaan ja joustoa on puolin ja toisin ja osittainen hoitovapaa onnistuu oikeasti ja esimies pitää huolen, että työmäärä ei muodostu kohtuuttomaksi, lisäksi itse huolehdin, että ylimääräisiä tunteja ei kerry liikaa
- osallistuva mies, joka tekee kotitöitä
- isovanhemmat lähellä, joskus saa nopeasti apua tarvittaessa tai lapsi voi mennä sinne esim. tunniksi tms.
- vähän harrastuksia, ei menoja joka ilta
- perheen talous tasapainossa, ei liikaa velkaa, jolloin rahaa jää elämiseenkin mukavasti
- lyhyet työmatkat ja päiväkoti ja koulu lähellä, jolloin arki on sujuvaa
- työhön ei liity liikaa matkaustamista
- voin itse suunnitella ja päättää työhöni liittyvistä ratkaisuista
Työtä ja perhe-elämää ei pidäkkään yhdistää.
Yrittäjänä inhoan ihmisiä jotka olettavat että työnantajan pitäisi joustaa koska jollakin on perhe. Mitä helkuttia se minulle kuuluu?
Palkka maksetaan tehdystä työstä eikä mistään muusta. Työtä tehdään kun töitä on tai sitten voi etsiä toisen työaikan.
Lapsia tekevät voivat lopettaa tunkemasta muille heidän omia ongelmiaan.
Vierailija kirjoitti:
kuuluu niska limassa raataminen. Siivojan käyttäminen mielletään luksukseksi, vaikka se ei kotilausvähennyksen jälkeen edes ole kovin kallista. Esim. Hollannissa monella kotiäidilläkin käy siivooja eikä sitä pidetään minään eliitti-juttuna. Mutta suomalaisen naisen on luotava uraa, hoidettava koti ja lapset mielellään ilman apua, pidetättävä itsestään huolta jne. Tämä on ihan mielettömän raskas yhtälö koko perheelle. Parisuhteet natisee ja kitisee, lapset voivat huonosti, esiteinit ja teinit kulkevat kaljat repussa viikonloput ja kesäillat pitkin kaupunkia...
on rakennettu naisten työpanokselle.... Meillä elämä on tehty taloudellisesti niin niukaksi että naisten on pakko olla töissä - tahtoi tai ei.
Monissa muissa maissa mahdollistetaan naisten (osittainenkin ) kotonaolo, edulliset palvelut helpottamaan perheen elämää ja kohtuuhintainen asuminen. Ei meillä.
Missään ei ole helpompaa tehdä lapsia kuin Suomessa.
Asumisen kalleus on täysin omaa syytä. Miksi muutat sitten keskustaan tai edes kaupunkiin?
Suomessa ei todellakaan ole taloudellisesti niukkaa. Köyhäkin Suomessa elää kuin ruhtinas. Mene kysymään omilta isovanhemmiltasi mitä tarkoittaa niukalla eläminen.
miksi yrittäjän kannattaa käyttää siivoojaa. Etkä tajua sinäkään. Mietipä kuule miksi olet köyhä ja tienaat kehnosti - yleensä tulot ja äly liittyy yhteen. Hmm..