Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Meidän 2v4kk uhmis kaupassa...apua!

Vierailija
25.04.2012 |

Meillä on siis 2v4kk vanha poika, jolla alkanut uhma viimeisen parin kuukauden aikana nostaa päätään toden teolla.



Kotona on otettu jäähypenkki käyttöön, joskus joutuu omaan huoneeseen jos esim imetän kuopusta enkä voi vahtia penkillä pysymistä.



Suurin ongelma onkin kauppareissut. Olemme yleensä toimineet niin, että poika saa pitää kärryissä istuessaan jotain tuotetta kädessään, niin että kokee pääsevänsä osallistumaan. Tai jos ei ole kärryssä, on saanut äidin apuna hakea tavaraa hylyystä ja viedä isälle kärryyn.



Nyt hän on alkanut heitellä tavarat lattialle ja kiekumaan että haluaa sitä ja tätä ja tuotakin. Mies hermostuu tästä herkästi ja on sitä mieltä että annan pojalle kaiken periksi kun annan hänen pitää tavaroita käsissään ja kiukuttelu on minun aiheuttamaani. Hän on myös monesti alkanut sitten kaupassa kinaamaan ja inttämään pojan kanssa ja pari kertaa huutanutkin että ole hiljaa. Minua hävettää tuo käytös kamalasti, mielestäni uhmaikäisen kiukuttelu on ihan tarpeeksi. Miehen mielestä pojalle pitää huutaa, muu on periksi antamista. Minä taas olen yrittänyt ensin kieltää huutamisen ja sitten harhauttaa poikaa katsomaan jotain uutta tai jutustellut puuta heinää että unohtaisi kiukkunsa aiheen.



Kumpikaan keino ei tietenkään toimi kun molemmat vanhemmat tekevät täysin päin vastoin. Mitä meidän pitäisi tehdä? Inhottavaa edes ajaetella tulevaa kauppareissua kun tietää mikä tappelu siitä loppujen lopuksi muodostuu kun kaikki osapuolet hermostuvat toisiinsa. :(



Kumpikaan

Kommentit (13)

Vierailija
1/13 |
25.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä en ymmärrä näitä koko perheen kauppareissuja.

Vierailija
2/13 |
25.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

paljon helpompaa käydä yksin kaupassa. Vaikkei mun mies kyllä huuda..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/13 |
25.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kauppa on niin kaukana että sinne on mentävä autolla...minulla ei ole ajokorttia joten tämä tarkottaisi että mies kävisi aina yksin kaupassa. Emme me aina käy yhdessä, ei se ole mikään koko perheen riitti, mutta miten tuo uhmis sitten oppii olemaan kaupassa ja ettei kaikkea näkyvilla olevaa tavaraa yksinkertaisesti saa jos hän jää aina kauppareissuilta kotiin?

Vierailija
4/13 |
25.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei mekään juuri koskaan käydä koko perheen voimin kaupassa, minusta se olisi ihan kauheaa. Yleensä mies käy työmatkallaan. Ja kyllä meidän lapset silti osaa käyttäytyä, sen kerran kun sinne pääsevät.

Vierailija
5/13 |
25.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiukkukohtaus aiheuttaa sen, että uhmis ja toinen aikuisista lähtee välittömästi pois kaupasta. Niska-perseottella, kainalossa, sylissä, ihan miten vaan, mutta sinne ei jäädä kiukkuilemaan.

Toinen vaihtoehto, joka vaatii melkoisesti munaa, on istahtaa kiukuttelevan muksun viereen ja sanoa, että sitten kun oot lopettanu, voidaan lähteä.

Juoksentelu eliminoidaan istumalla kärryssä, huuto aiheuttaa kaupasta poiston. Oppii aikanaan kun älli kasvaa.

Kauppa on niin kaukana että sinne on mentävä autolla...minulla ei ole ajokorttia joten tämä tarkottaisi että mies kävisi aina yksin kaupassa. Emme me aina käy yhdessä, ei se ole mikään koko perheen riitti, mutta miten tuo uhmis sitten oppii olemaan kaupassa ja ettei kaikkea näkyvilla olevaa tavaraa yksinkertaisesti saa jos hän jää aina kauppareissuilta kotiin?

Vierailija
6/13 |
25.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja ostokset hoidetaan loppuun



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/13 |
25.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tai sitten eihän sinne kauppaan pakko ole silti kaikkien mennä.

Oisko lähistöllä puistoa tms. jossa vois kuluttaa aikaa?



Vierailija
8/13 |
25.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos lapsi oppii, että huutamalla/huonosti käyttäytymällä pääsee pois kaupsta, niin tekee samat temput sitten uudestaankin. Kyllähän se olisi varmasti monesta aikuisestakin mukavaa, että ruoka vain tulisi kotiin ja pöytään ilman mitään vaivaa :).



Meillä poika piti siitä, että sai työntää osaa ostoksista pienissä ostoskärryissä - niissä mitä ainakin joissain pienemmissä kaupoissa on. Jos niitä ei ollut, niin sai kantaa koria sen aikaa, kunnes tuli liian painavaksi hänelle.



Kyllä meillä kiukuteltiin moneen kertaan vaate- ja kenkäostoksillakin, mutta silti ostettiin se mitä piti. Ei ostoksilla käymisestä tarvitse hirveästi pitää, mutta sitä on välillä pakko kuitenkin käydä kaupoissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/13 |
25.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä hävetti kaupassa kun jo "iso" 4v. alkoi kiukutella ja raivota!

Kotona sitten keskusteltiin pariin kertaa asiasta ja välillä vietiin autoon rauhoittumaan kaupasta. Mutta periksi ei annettu...oli sekin näky kun yritin prismassa kiskoa neitiä irti jäätelö-pakastearkusta ;) kun oli sovittu jo kotona, että viikolla ei jätskiä osteta.(keksejä oli jo kärryssä)Kun mikään ei auttanut niin sanoimme tytölle, että hän ei saa tulla mukaan kauppaan vaan saa mennä mummilaan hoitoon. Pari kertaa hoidossa ja minä+isi kahden kaupassa ja jo loppui kiukuttelut!

Vierailija
10/13 |
25.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minua ei edes kiinnosta kuinka paljon ihmiset tuijottaa tuota kiukkupussia, ja yleensä nekin katseet ovat olleet tsemppaavia.



Pari kertaa poika on lähtenyt isän kanssa istumaan autoon, mutta mielestäni uhmis saa nimenomaan silloin periksi kun ei tarvitse istua siellä tylsissä kärryissä tyhmässä kaupassa ja sai häirittyä ostosten tekoa.



Mutta onko se sitten oikeasti toimiva keino tuon ikäiselle? Ehkä sitä on sitten kokeiltava pidemmin kuin nuo pari satunnaista kertaa.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/13 |
25.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja ollaan käyty kaupassa eriinlaisilla kokoonpanoilla.

Joskus voi käydä toinen yksinkin mutta sitten voi lapselle sanoa että ensi kerralla et pääse kauppaan jos et nyt ole nätisti.

Ja sitten se toteutetaan ensi kerralla.



Mutta minusta se lapsi saa vaikka maata lattialla ja kiljua minkä kurkusta pääsee. Matkaa jatketaan. Lapsi voidaan nostaa kärryihin ja jättää noteeraamattakin.



Ihan vihin viimeinen asia mitä te kaksi AIKUISTA teette on että te kiukustutte tilanteesta ja solvaatte toisianne!



Mies saa olla herkkä lapsille ja sinä saat olla jämptimpi natsi, missään ei sanota millainen vanhemman pitää olla. Lapsi kasvaa silti ja noi vaiheet menee ohi ja palaa taas uudestaan.

Te ETTE VOI elää yhdessä niin että toinen kasvattaa näin ja toinen noin ja te ette voi solvata toisinne vaan teidän pitää päättää sopiva keskitie.



Saako lapselle huutaa? Huudatteko toisillenne? Tahdotteko että teidän lapsi puhuu myös huutamalla? Huutaa voi, ääntä saa korottaa mutta siinä pitää olla kontrolli ja sen pitää olla se viimenen keino niin lapsi tajuaa että isä/äiti on nyt tosissaan.

Aikuselle eli toisillenne ette tietenkään huuda -se tarkoittaa vaan että joko teillä on kuulovamma tai ette kuuntele toisianne. Te ette silloin osaa riidellä ja asiat menee muutenkin huonosti.



Nurkkakaan ei ole autuaksi tekevä. Lapselle voi ja saa puhua ja perustella enempi.

Jos lapsi tekee tuhmaa niin lapsen voi opettaa pyytämään anteeksi tai halaamaan kuin laitetaan ensimmäisenä nurkkaan.



Omasta kokemuksesta voin sanoa että kannattaa tutkia itseäänkin äitinä/isänä ja miettiä vaatiiko liikaa ja laittaako liikaa nurkkaan.

Olen joskus hermostunut kun lapsi kaataa maidon pöydälle, vahinko se oli puhtaasti ja se herätti.

Saatko itse tehdä virheitä vai kuuluuko sinua siitä rangaista? Mitä lapset oppii tälläsestä?



Sinä et voi sanoa miehelle että älä huuda -mikä sääntöjen latelija sinä olet? Te olette tasavertainen pari ja ilmeisen stressaantunut, nyt se alkaa säteilemään lapsiin ja jo julkisesti?



Se on periksiantamista että lapselle ostetaan mitä lapsi haluaa.

Lapsi voi kyllä vaikka päättää kahdesta leivästä kumpi otetaan jne. Se teidän lapsikin on ihan oikea ihminen jolla on tunteet ja opettelee niitä käyttämään. Nyt te opetatte omaa ristiriitaista suhtautumista ja räjähtelyänne sille esimerkkinä.



Kaikkea taas ei tarvitse lapselle perustella ja lässyttää. Lapselle voi sanoa syyksi että äiti tai isä kieltää.



Itse vanhempana voi olla lapsilleen liiankin ankara ja vaatia taaperolta käytöstapoja mutta oikeasti; harvempi aikuinen sitä lasta syyttää mistään vaan teitä aikuisia saatetaan katsoa vinoon jos lapsen normaali toiminta noin ahdistaa.

Vierailija
12/13 |
25.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei ole aina helppoa, mutta minusta on mukava käydä koko porukalla kaupassa, koska muuten yhteinen aika jää siltä päivältä kokonaan väliin. Meille kauppareissut sijoittuu arkeen, koska vkl harrastuksia.



Tee uhmaikäisen kanssa näin. Voit hyvin antaa jonkin tavaran käteen. Jos lapsi heittää sen pois, kerrot ettei niin tehdä, koska ette ole maksaneet, se ei vielä ole teidän ja että jos vielä heitellään niin enää ei saa mitään käteen. Tietenkin lapsi heittää, jolloin sinä otat sen pois etkä anna mitään. Lapsi alkaa huutamaan, jolloin kerrot, että ymmärrät että harmittaa kun meni itse heittämään ja nyt ei enää saa. Voit tässä välissä yrittää harhauttaa huomio johonkin muualle. Jos lapsi jatkaa huutamista, kerro ymmärtäväsi miksi on kiukkuinen, mutta että kauppa ei ole oikea paikka koska huutaminen häiritsee muita asiakkaita, kotona saa huutaa ja kaupasta joutuu lähtemään pois jos siellä huutaa. Jos huutaminen ei lakkaa, otat kainaloon ja menette autoon odottamaan kun mies tekee ostokset loppuun. Joku päivä sitten ymmärtää, että todella joutuu lähtemään kaupasta jos ei osaa käyttäytyä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/13 |
25.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja ollaan käyty kaupassa eriinlaisilla kokoonpanoilla.

Joskus voi käydä toinen yksinkin mutta sitten voi lapselle sanoa että ensi kerralla et pääse kauppaan jos et nyt ole nätisti.

Ja sitten se toteutetaan ensi kerralla.

Mutta minusta se lapsi saa vaikka maata lattialla ja kiljua minkä kurkusta pääsee. Matkaa jatketaan. Lapsi voidaan nostaa kärryihin ja jättää noteeraamattakin.

Ihan vihin viimeinen asia mitä te kaksi AIKUISTA teette on että te kiukustutte tilanteesta ja solvaatte toisianne!

Mies saa olla herkkä lapsille ja sinä saat olla jämptimpi natsi, missään ei sanota millainen vanhemman pitää olla. Lapsi kasvaa silti ja noi vaiheet menee ohi ja palaa taas uudestaan.

Te ETTE VOI elää yhdessä niin että toinen kasvattaa näin ja toinen noin ja te ette voi solvata toisinne vaan teidän pitää päättää sopiva keskitie.

Saako lapselle huutaa? Huudatteko toisillenne? Tahdotteko että teidän lapsi puhuu myös huutamalla? Huutaa voi, ääntä saa korottaa mutta siinä pitää olla kontrolli ja sen pitää olla se viimenen keino niin lapsi tajuaa että isä/äiti on nyt tosissaan.

Aikuselle eli toisillenne ette tietenkään huuda -se tarkoittaa vaan että joko teillä on kuulovamma tai ette kuuntele toisianne. Te ette silloin osaa riidellä ja asiat menee muutenkin huonosti.

Nurkkakaan ei ole autuaksi tekevä. Lapselle voi ja saa puhua ja perustella enempi.

Jos lapsi tekee tuhmaa niin lapsen voi opettaa pyytämään anteeksi tai halaamaan kuin laitetaan ensimmäisenä nurkkaan.

Omasta kokemuksesta voin sanoa että kannattaa tutkia itseäänkin äitinä/isänä ja miettiä vaatiiko liikaa ja laittaako liikaa nurkkaan.

Olen joskus hermostunut kun lapsi kaataa maidon pöydälle, vahinko se oli puhtaasti ja se herätti.

Saatko itse tehdä virheitä vai kuuluuko sinua siitä rangaista? Mitä lapset oppii tälläsestä?

Sinä et voi sanoa miehelle että älä huuda -mikä sääntöjen latelija sinä olet? Te olette tasavertainen pari ja ilmeisen stressaantunut, nyt se alkaa säteilemään lapsiin ja jo julkisesti?

Se on periksiantamista että lapselle ostetaan mitä lapsi haluaa.

Lapsi voi kyllä vaikka päättää kahdesta leivästä kumpi otetaan jne. Se teidän lapsikin on ihan oikea ihminen jolla on tunteet ja opettelee niitä käyttämään. Nyt te opetatte omaa ristiriitaista suhtautumista ja räjähtelyänne sille esimerkkinä.

Kaikkea taas ei tarvitse lapselle perustella ja lässyttää. Lapselle voi sanoa syyksi että äiti tai isä kieltää.

Itse vanhempana voi olla lapsilleen liiankin ankara ja vaatia taaperolta käytöstapoja mutta oikeasti; harvempi aikuinen sitä lasta syyttää mistään vaan teitä aikuisia saatetaan katsoa vinoon jos lapsen normaali toiminta noin ahdistaa.

En tiedä ymmärsitkö viestini jotenkin väärin, mutta emme ole kyllä mieheni kanssa tapelleet. Huutamisen olen kieltänyt lapselta,ja tämän jälkeen yrittänyt harhauttaa...kasvatuskeskustelut käydään sitten ihan muualla kuin kaupassa ja lasten edessä. :)

Tätäpä olen yrittänyt miehellekin sanoa, että yhteiset pelisäännöt täytyy sopia. Ei voi olla niin että isän kanssa tehdään näin ja äidin kanssa noin. Olen myös kanssasi samaa mieltä huutamisesta. Poika hermostuu isänsä raivoamisesta entistä enemmän ja sitten edessäni onkin kaksi pikkulasta huutamassa kilpaa. Itse toimin niin, että muutaman kerran sanon, sitten poistan lapsen tilanteesta (näin siis kotona). Mitä tekevät esim. ihmiset jotka ovat ilman toista vanhempaa kaupassa ja uhmis alkaa temppuilla? Ei kai tuon ikäistä voi yksin autoon viedä, jo olisi ls oven takana. Joskus huudankin ja poika tähän heti reagoi koska se on viimeinen keinoni. Sillä on vielä tehoa kun en ole joka asiasta ääntäni korottamassa.

Lapselle ei ole koskaan ostettu asioita mentaliteetilla "ai haluat tuon, no otetaan", vaan isä ja äiti voivat sanoa että tänään saat jotain kivaa, haluatko tuollaisen jne. Poika on siis saanut pidellä käsissään tavaroita jotka ovat menossa kärryyn. Hienosti hän tajuaa uhmastaan huolimatta että mitään ei voi avata yms. ennen kuin ne on kassalla maksettu. Hän osaa pyytää anteeksi ja halata ja mitä muuta nyt tuolla peräänkuulutit, ongelma on nimenomaan kauppakäyttäytymisessä. Muissa vieraissa paikoissa on kyllä kiltisti ja siksi pyydän täällä apua kun en itse tiedä mitä teen juuri kaupassa väärin kun siellä käynti aiheuttaa lähes joka kerta jonkunlaisen taistelun. Kiitos kuitenkin että jaksoit noin pitkästi vastata. :)

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi kolme kuusi