Lue keskustelun säännöt.
Minusta on rikos, että perheillä ei ole ystäviä
25.04.2012 |
Tänäänkin on valitettu, että ei ole ketään varahakijaa tarhaan ja ei ole ystäviä vappuna. On edesvastuutonta, että edes lasten takia ei pyritä ylläpitämään ihmisiin välejä. Olen lukenut useita ketjuja siitäkin, että ei pääse ikinä miehen kanssa minnekään, kun ei tunne yhtään ihmistä, joka voisi ottaa lapset muutamaksi tunniksi.
Lasten etu on useita välittäviä aikuisia ja turvaverkko!
Kommentit (40)
kaikilla muilla tuttavaperheillä on elämässään isovanhemmat, jotka hoitavat heidän lapsiaan. Ei heillä ole tarvetta mihinkään apuun meidän taholtamme ja näinollen mitään vastavuoroisuutta ei pääse syntymään.
Nykymaailmassa niitä vain on vaikea luoda/ylläpitää. Meilläkin esim. sukulaiset on poissa laskuista kun ei asuta kummankaan kotipaikkakunnalla. Ystävät saavat olla tosi hyviä/pitkäaikaisia, että heitä viitsisi vaivata koko ajan omilla lastenhoito tai muilla ongelmilla, samojen ongelmien kanssa kun samanikäiset tuttavat painivat itsekin.
"Samojen ongelmien kanssa kun samanikäiset tuttavat painivat itsekin"! Eikö juuri tähän ole paras täsmäapu kun samassa jamassa olevat perheet auttavat vuoroin toisiaan!
Nykymaailmassa niitä vain on vaikea luoda/ylläpitää. Meilläkin esim. sukulaiset on poissa laskuista kun ei asuta kummankaan kotipaikkakunnalla. Ystävät saavat olla tosi hyviä/pitkäaikaisia, että heitä viitsisi vaivata koko ajan omilla lastenhoito tai muilla ongelmilla, samojen ongelmien kanssa kun samanikäiset tuttavat painivat itsekin.
"Samojen ongelmien kanssa kun samanikäiset tuttavat painivat itsekin"! Eikö juuri tähän ole paras täsmäapu kun samassa jamassa olevat perheet auttavat vuoroin toisiaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
apua mummulasta? Höpö löpö.
Ettekste kutsu ikinä ketään kylään? Leikkimään tai kahville?
apua mummulasta? Höpö löpö.
Ettekste kutsu ikinä ketään kylään? Leikkimään tai kahville?
hoidosta ja hoitamaan muutamaa tuntia silloin tällöin.
Anteeksi vain, mutta kannattaisi yrittää suunnitella se elämä sillä tavalla, että itse pärjää. En tykkää luusereista, jotka suunnittelee elämän siten, että muut hoitaa sen heidän puolestaan.
Ostakaa maksullista apua. Ilmainen ystäväapu on perseestä. Itse en enää ala hyväksikäytettäväksi ja kenenkään turvaverkoksi.
Tänäänkin on valitettu, että ei ole ketään varahakijaa tarhaan ja ei ole ystäviä vappuna. On edesvastuutonta, että edes lasten takia ei pyritä ylläpitämään ihmisiin välejä. Olen lukenut useita ketjuja siitäkin, että ei pääse ikinä miehen kanssa minnekään, kun ei tunne yhtään ihmistä, joka voisi ottaa lapset muutamaksi tunniksi.
Lasten etu on useita välittäviä aikuisia ja turvaverkko!
Ettekste kutsu ikinä ketään kylään? Leikkimään tai kahville?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alussa kai sitä kaikki vähän sääli ja lupas vaikka mitä. Mutta nyt on jo niin pahaa hyväksikäytön makua, että mieluummin vältellään sitä. Milloin pitäis olla turvaverkkona siinä asiassa ja tässä ja tuossa ja auttaa ja viedä ja tuoda ja hoitaa. Kiikuttaisi kakaransa näppärästi niille turvaverkoille.
Turvaverkon haalijat ovat pahimpia hyväksikäyttäjiä. Ovat keksineet nyt tämän turvaverkko-sanan ilmaiselle avulle, mitä voivat vaatia muka ihmisiltä.
Osalla kyse voi olla tyhmyydestä, osalla liiallisesta älykkyydestä. Pitäisi olla sellainen keskiverto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hoidosta ja hoitamaan muutamaa tuntia silloin tällöin. Anteeksi vain, mutta kannattaisi yrittää suunnitella se elämä sillä tavalla, että itse pärjää. En tykkää luusereista, jotka suunnittelee elämän siten, että muut hoitaa sen heidän puolestaan. Ostakaa maksullista apua. Ilmainen ystäväapu on perseestä. Itse en enää ala hyväksikäytettäväksi ja kenenkään turvaverkoksi.
Tänäänkin on valitettu, että ei ole ketään varahakijaa tarhaan ja ei ole ystäviä vappuna. On edesvastuutonta, että edes lasten takia ei pyritä ylläpitämään ihmisiin välejä. Olen lukenut useita ketjuja siitäkin, että ei pääse ikinä miehen kanssa minnekään, kun ei tunne yhtään ihmistä, joka voisi ottaa lapset muutamaksi tunniksi. Lasten etu on useita välittäviä aikuisia ja turvaverkko!
ha auttavat meitä: täysin vastavuoroisesti. Kummit pyytävät kummilapsiaan kylään, vievät elokuviin jne. Miksi pitäisi päästää kotiin joku uppo-outo ihminen hoitamaan lapsiani, jotka eivät itsekään halua kenenkään oudon seuraan jäädä?
Meillä sukulaiset ja ystävät asuvat suurimmaksi osaksi muilla paikkakunnilla. Ollaan itsekin muutettu esikoisen ja toisen lapsen välissä.
Koko vuoden olen perhekerhossa yrittänyt osallistua keskusteluun, kysellä missä puistoissa käytte jne. Ihan mukavasti on keskustelu siellä sujunutkin, mutta koskaan ei ole päästy sen pidemmälle kuin 'ehkä joku kerta törmätään puistossa kun kelit paranee' -asteelle. Kaikilla muilla näyttää jo olevan se hyvä ystäväperhe jonka kanssa tavataan kerhon ulkopuolellakin ja lapsetkin tuttuja jo pidemmältä aikaa. No, sitten tänne muutti uusi perhe ja heti tämän äidin kanssa juttu luisti kerhossa ja samoin samanikäiset ujohkot lapset alkoivat heti viihtyä yhteisissä leikeissä ja nyt ollaan nähty monta kertaa viikossa ja jo suunniteltu että voitaisiin vuoroin katsoa toisten lapsia jne. Sitten ei mennyt kaukaakaan kun meidän tielle muutti uusi perhe jonka kanssa myös olemme nyt alkaneet ystävystyä. Kaikki muut kun tällä tiellä ovat paljon vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ystävien kanssa aika tasan nämä jutut tai oikeastaan mä olen se joka hoitaa ehkä eniten ja olen töissäkin koulun vieressä, joten olen juossut apuun tämän vuoden puolella jo viidelle eri lapselle. Viime viikonloppuna oli kaksi lasta yökylässä ja yksi sunnuntaina hoidossa/leikkimässä, kun äidillä oli menoa. Mä lähden viikonloppuna taas puolestani miesystäväni kanssa Pariisiin. Ja ennenkuin joku syyttää lapsen hylkäämisestä, mä voin kertoa, että vapaita viikonloppuja on noin 1 vuodessa, yökylää kerran kuussa ja koska lapsi on jo kuudennella, se ehkä kestää sen.
Alussa kai sitä kaikki vähän sääli ja lupas vaikka mitä. Mutta nyt on jo niin pahaa hyväksikäytön makua, että mieluummin vältellään sitä. Milloin pitäis olla turvaverkkona siinä asiassa ja tässä ja tuossa ja auttaa ja viedä ja tuoda ja hoitaa. Kiikuttaisi kakaransa näppärästi niille turvaverkoille.
Turvaverkon haalijat ovat pahimpia hyväksikäyttäjiä. Ovat keksineet nyt tämän turvaverkko-sanan ilmaiselle avulle, mitä voivat vaatia muka ihmisiltä.
ap
meillä on venäläinen tuttavaperhe, jonka äiti vaan toi poikansa yhtenä iltana hoitoon (soitti päivällä ja kysyi kävisikö) että pääsisi vanhempainiltaan ilman poikaa. Hakiessa käski minun viedä omani hänelle heti kun keksin jonkun tekosyyn vapaa-ajan tarpeelleni. Sittemmin ollaan hoidettu toistemme lapsia silloin tällöin eikä tuosta mitään vaivaa ole. Ehkä me suomalaiset pelkäämme kiitollisuudenvelkaa tms. vähän liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osalla kyse voi olla tyhmyydestä, osalla liiallisesta älykkyydestä. Pitäisi olla sellainen keskiverto.
Sitä tuntuu tässäkin ketjussa olevan yllin kyllin.
Mä uskon myös, että lapsi voi paremmin jos sillä on ympärillään useita turvallisia ja välittäviä aikuisia.
Meillä on isovanhemmat, meidän sisaruksemme, ystäväperheitä, puistossa äitirinki ja ihanat naapurit. En voisi olla iloisempi ja kiitollisempi.
Meillä äitirinki puistossa toimii niin hyvin, että pääsee kauppaan, kampaajalle, lääkäriin pariksi tunniksi vuorotellen. Suosittelen!
Jälleen kerran joku sukulaisverkoston omaava hehkuttaa paremmuuttaan. Tilanteesi olsi todella eri jos omat vanhempasi olisivat väkivaltaisia juoppoja, sisaruksesi karun lapsuuden rusentamia ja kykenemättömiä normaaliin elämään, anoppi ja appi tunnevammaisia ja itsekkäitä, ja muuta sukua ei edes olisi.
Miten ette voi käsittää että kyse on TUURISTA ja SATTUMASTA. Joku saa hyvät vanhemmat, jollain taas psykopaatti, pedofiili tai juoppo vanhempana. Itse ei voi vaikuttaa mihin kotiin ja sukuun syntyy!!!
Meillä molemmat mummolat pois pelistä, omat vanhemmat eivät ole lapsia edes ikinä nähneet, toiset nähneet kerran tai kaksi. Tään tilanteeseen ei voi vaikuttaa vaikka miten yrittäisi!!
Ainoa mihin voi itse vaikuttaa on äitipiiri, puistotutut jne. Sitä olen kovasti yrittänyt mutta vielä en ole saanut niin hyviä tuttuja että voisi auttaa vastavuoroisesti. Eli tukverkottomana mennään, luuletteko että tämä on jotenkin helppoa ja kivaa, kun on varaa ylimielisesti nokkia niitä joilla arpa ei ole antanut hyviä lähtökohtia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jälleen kerran joku sukulaisverkoston omaava hehkuttaa paremmuuttaan. Tilanteesi olsi todella eri jos omat vanhempasi olisivat väkivaltaisia juoppoja, sisaruksesi karun lapsuuden rusentamia ja kykenemättömiä normaaliin elämään, anoppi ja appi tunnevammaisia ja itsekkäitä, ja muuta sukua ei edes olisi. Miten ette voi käsittää että kyse on TUURISTA ja SATTUMASTA. Joku saa hyvät vanhemmat, jollain taas psykopaatti, pedofiili tai juoppo vanhempana. Itse ei voi vaikuttaa mihin kotiin ja sukuun syntyy!!! Meillä molemmat mummolat pois pelistä, omat vanhemmat eivät ole lapsia edes ikinä nähneet, toiset nähneet kerran tai kaksi. Tään tilanteeseen ei voi vaikuttaa vaikka miten yrittäisi!! Ainoa mihin voi itse vaikuttaa on äitipiiri, puistotutut jne. Sitä olen kovasti yrittänyt mutta vielä en ole saanut niin hyviä tuttuja että voisi auttaa vastavuoroisesti. Eli tukverkottomana mennään, luuletteko että tämä on jotenkin helppoa ja kivaa, kun on varaa ylimielisesti nokkia niitä joilla arpa ei ole antanut hyviä lähtökohtia!
ei mistään löydä istelleen ystäviä: ei opiskelujen/harratusten/työn/lasten kavereiden vanhempien/kerhojen/naapuruston tms parista! Ja meilä asuu isovanhemmat 900km päässä, silti meilläon runsaasti ystäväperheitä ja kavereita ja muutettukin ollaan jokusen kerran paikkakunnalta toiselle. Tietysti niiden ystävyyssuhteiden vaalimisessa pitää nähdä vaivaa, ilmeisesti ei luonnistu monelta, ainakin kun tätä palstaa lukee.
Tuttavista, ystävistä, naapureista ja lapsen kavereiden vanhemmista suurin osa meidän tukiverkoista on tehty. Ei suvusta.
Kummit ovat hyvin tärkeitä molemmille lapsille.
Meillä ei ole ketään, joka hoitaisi lastamme silloin, kun haluamme käydä jossain. Paitsi MLLn hoitajat, joita käytämme ahkerasti. Lapsi on edelleen kotihoidossa.'
On meillä silti sukulaisia ja ystäviä, joide kanssa ollaan paljon tekemisissä vastavuoroisesti. Silti ei kukaan hoida lasta.
Tässä syitä:
oma äitini on kuollut
isäni asuu kaukana JA on sairas, ei pysty nostamaan lasta lainkaan. Kyläillään kerran kuussa.
mieheni vanhemmat: isä ei uskalla jäädä hetkeksikään lapsen kanssa kaksin, on epävarma. Äiti taas ei pysty nostamaan lainkaan, ei myöskään enää jaksa keskittyä lapsen hoitamiseen. Asuvat eri paikkakunnalla. Kyläillään noin kaksi kertaa kuussa.
Minun siskoni asuu Australiassa. Kun tulee käymään Suomessa, on ymmärrettävästi kiireinen kun tapaa kaikkia tuttaviaan.
Minun veljeni: hoidin todella paljon hänen lapsiaan ehidän ollessaan pieniä. Nyt veljeni asuu eri paikkakunnalla perheensä kanssa. Kaikilla lapsilla on paljon harrastuksia, joka ilta harjoitukset ja viikonloppuisin pelejä. Kyläillään harvakseltaan. Soitellaan enemmän, viikottain.
Miehen veli 1: asuu Tanskassa, ollaan yhteydessä vain skypellä.
Miehen veli 2: kaksikymppinen poika, jota ei todellakaan lastenhoito kiinnosta. Käy meillä välillä.
Miehen veli 3: lapseton ihminen, asuu samassa kaupungissa kuin me. Ei uskalleta jättää lasta hänelle sillä hän ei muista vahtia heitä kun uppoutuu tietokonepeleihinsä. Kerran oli viisi minuuttia lapsen kanssa, kun kävin suihkussa, ja jo lapsi oli nielaisemassa patteria :/ .
Miehen sisko: lapseton nelikymmpinen, matkustaa kaiken vapaa-aikansa, ei voisi vähempää lasten hoito kiinnostaa. Käy meillä kylässä kyllä noin kerran kuussa.
Kummiperhe 1: asuvat 1000 km päsässä. Käydään välillä kylässä puolin ja toisin.
Kummiperhe 2: asuvat samassa kaupungissa. Heidän vanhin lapsensa on pitkäaikaissairas, heillä ei ymmärrettävästi voimia auttaa. e hoidamme usein heidän lapsiaan.
ystäväperhe 1: neljä villiä omaa lasta, heille en uskalla jättää koska lapsilta usein käsi poikki/ kuhmu päässä jne.
ystäväperhe 2: lapsilla paljon harrastuksia, joka ilta jotain. Ei tunnu oikealta pyytää vielä hoitoapuakin.
ystäväperhe 3: ovat tehneet eroa kolme vuotta, elävät stressaavassa tilanteessa. Ei voi pyytää apua. Me hoidamme heidänkin lapsiaan usein.
ystäväperhe 4: asuvat 500km päässä, kyläillään.
ystäväperhe 5: asuvat 300km päässä. Heillä isot omat lapset, kyläillään. Heitä ei kiinnosta hoitaa toisten lapsia.
ystäväperhe 6: olen hoitanut paljon heidän lapsiaan. Äidillä paljon luottamustehtäviä nyt, kun lapset ovat isoja. On kiireinen.
ystäväperhe 7: asuvat 800km päässä, kyläillään.
ystäväperhe 8: Heillä on kahdet pienet kaksoset, ei siis hoitopaua kuin yheten suuntaan ;) .
ei mistään löydä istelleen ystäviä: ei opiskelujen/harratusten/työn/lasten kavereiden vanhempien/kerhojen/naapuruston tms parista! Ja meilä asuu isovanhemmat 900km päässä, silti meilläon runsaasti ystäväperheitä ja kavereita ja muutettukin ollaan jokusen kerran paikkakunnalta toiselle. Tietysti niiden ystävyyssuhteiden vaalimisessa pitää nähdä vaivaa, ilmeisesti ei luonnistu monelta, ainakin kun tätä palstaa lukee.
A) kaikki ihmiset eivät asu kaupungeissa joissa olisi noin paljon paikkoja joista hankkia kavereita.
B) Kaikki ihmiset joihin tutustuu, eivät ole ns. hyviä ihmisiä, tai ne ihmiset voivat olla sellaisessa elämäntilanteessa etteivät voi olla "tukiverkkona" kenellekään. (inhoan sanaa tukiverkko)
C) Monesti se apu on todella yksipuolista. Itse olin joskus tuttavalle apuna. Kävin jopa siivoamassa hänen luonaan, mutta mitä minä sain vastineeksi? En yhtään mitään. Ehkä juuri ja juuri ääneen mutistun kiitoksen.
D) Kaikille se ihmiseen tutustuminen ei ole helppoa ja joihinkin ihmisiin tutustuminen on vaikeaa.
Itse mieluumin palkkaan apua kuin vaadin sitä ystäviltä/tuttavilta/työkavereilta. Kun ostan sen lapsenvahdin, niin tiedän että minun vastapalvelukseni hänen palvelulleen on raha.
Mielestäni ystävät/tuttavat jne. eivät ole sitä varten että he olisivat ilmaista lastenhoitoapua.
Niin ja minulla ei ole sukulaisia, tai no, käytännössä on, mutta kukaan meistä ei halua olla keskenään tekemisissä. Mies on kuollut ja hänen vanhempansa eivät minua tai lapsia halua tavata.
Joo, kyllä minulla on ystäviä, mutta en voisi pyytää heitä vahtimaan lastani. Lapset leikkivät keskenään kyllä, mutta ystäväni ovat minulle jotain aivan muuta kuin "lapsenhoidon tukiverkkoa".
ei mistään löydä istelleen ystäviä: ei opiskelujen/harratusten/työn/lasten kavereiden vanhempien/kerhojen/naapuruston tms parista! Ja meilä asuu isovanhemmat 900km päässä, silti meilläon runsaasti ystäväperheitä ja kavereita ja muutettukin ollaan jokusen kerran paikkakunnalta toiselle. Tietysti niiden ystävyyssuhteiden vaalimisessa pitää nähdä vaivaa, ilmeisesti ei luonnistu monelta, ainakin kun tätä palstaa lukee.
A) kaikki ihmiset eivät asu kaupungeissa joissa olisi noin paljon paikkoja joista hankkia kavereita. B) Kaikki ihmiset joihin tutustuu, eivät ole ns. hyviä ihmisiä, tai ne ihmiset voivat olla sellaisessa elämäntilanteessa etteivät voi olla "tukiverkkona" kenellekään. (inhoan sanaa tukiverkko) C) Monesti se apu on todella yksipuolista. Itse olin joskus tuttavalle apuna. Kävin jopa siivoamassa hänen luonaan, mutta mitä minä sain vastineeksi? En yhtään mitään. Ehkä juuri ja juuri ääneen mutistun kiitoksen. D) Kaikille se ihmiseen tutustuminen ei ole helppoa ja joihinkin ihmisiin tutustuminen on vaikeaa. Itse mieluumin palkkaan apua kuin vaadin sitä ystäviltä/tuttavilta/työkavereilta. Kun ostan sen lapsenvahdin, niin tiedän että minun vastapalvelukseni hänen palvelulleen on raha. Mielestäni ystävät/tuttavat jne. eivät ole sitä varten että he olisivat ilmaista lastenhoitoapua. Niin ja minulla ei ole sukulaisia, tai no, käytännössä on, mutta kukaan meistä ei halua olla keskenään tekemisissä. Mies on kuollut ja hänen vanhempansa eivät minua tai lapsia halua tavata. Joo, kyllä minulla on ystäviä, mutta en voisi pyytää heitä vahtimaan lastani. Lapset leikkivät keskenään kyllä, mutta ystäväni ovat minulle jotain aivan muuta kuin "lapsenhoidon tukiverkkoa".
jätä MLL:n hoitajalle lapsiani. Onneksi ei ole tarviskaan, kun vastavuoroisuus pelaa. Ihmettelen vaan, että on niin ongelmallista monelle noiden ystävyyssuhteiden luominen ja ylläpito. Olenkin kyllä erittäin onnellinen, että meillä ystävät ovat mukana elämässä, eikä kukaan koe avun pyytämistä/antamista riistona, vaan osana normaalia kanssakäymistä.
tämä oli hyvä esimerkki siitä kuinka lastenhoitoapua ei välttämättä ole vaikka läheisiä ystäviä ja sukulaisia ja niitä sosiaalisia taitoja onkin. Tällaisessa tilanteessa ei myöskään välttämättä koe tarpeelliseksi alkaa kasata sitä lastenhoitotukiverkkoa puistotutuista, naapureista tai vastaavista, kun kuitenkin soittelu- ja kyläily-ystäviä on ja lapsille voi hoitajan palkatakin rahalla.
"Samojen ongelmien kanssa kun samanikäiset tuttavat painivat itsekin"! Eikö juuri tähän ole paras täsmäapu kun samassa jamassa olevat perheet auttavat vuoroin toisiaan!