Perhe-elämä ei ole sitä mitä odotin
Lapsuudenkodissani ei tehty mitään asioita koko perhe yhdessä. Olin niin kade naapurissa asuville serkuille, jotka siivosi, matkusti, laittoi ruokaa, grillasi, laittoi pihaa yhdessä koko perhe. Mun veljeä ja isää ei olis vähempää voinut kiinnostaa sellainen.
Nyt oman perheen kanssa sama juttu =( Yksin teen ruokaa, laitan pihaa jne. 'Tee sinä jos se on sulle tärkeetä'. Tulevat sentään valmiiseen pöytään syömään, vaikkakin nurisevat, että olis ollut kivempi hakea vaikka pizzaa..
Kommentit (11)
jos kävellään ostoskeskukseen, monta metriä puoliso edellä, yksin eläminen olis ollut mun juttu, voi piankin siksi muuttua.
ehkä teidän pitäisi porukalla miettiä, että mitä voisitte yhdessä tehdä. En yhtään ihmettele, jos lapsia ei kiinnosta siivous, ruuanlaitto, pihanlaitto. Nehän on ihan aikuislähtöisiä hommia! Antakaa lapsillekin tilaa ja antakaa niiden ehdottaa tekemistä. Sitten pikku hiljaa voit ujuttaa noita sun juttujakin mukaan. Vaikka vuorotteluperiaatteella?
ehkä teidän pitäisi porukalla miettiä, että mitä voisitte yhdessä tehdä. En yhtään ihmettele, jos lapsia ei kiinnosta siivous, ruuanlaitto, pihanlaitto. Nehän on ihan aikuislähtöisiä hommia! Antakaa lapsillekin tilaa ja antakaa niiden ehdottaa tekemistä. Sitten pikku hiljaa voit ujuttaa noita sun juttujakin mukaan. Vaikka vuorotteluperiaatteella?
JA tehdä siis niin noita juttuja, että ensin tehdään esim. tietyt pihahommat yhdessä NURISEMATTA, ja sen jälkeen tehdään yhdessä jotain mistä lapset todella tykkää.
Ja kas kummaa, kaikilla on kiva päivä.
Me ollaan semmoinen naapurissa asuva serkun perhe. Minusta tuo on seurausa parisuhdeongelmista, jotka tietenkin vaikuttavat myös lapsiin. Voisko sille tehdä jotain? Ei varmaan koskaan ole myöhäistä.
mutta hirvee nurina ja valitus ja kaikki luistaa omiin juttuihinsa heti kun silmä välttää ja sitten kaikilla on paha mieli. Joskus saan miehen pakotettua pihatalkoisiin, mutta lapsia ei tahdo saada tekemään mitään mistä ne ei tykkää. En minäkään kotihommista niin kovin nauti, mutta olis paljon kivempaa tehdä nekin hommat nopsasti pois alta yhdessä.
ap.
kaikki yhteinen tekeminen on aina jollekulle pakkopullaa.
Tiedätkö, luultavasti se on ihan samanlaista muillakin, sitä vaan ei mainosteta perheen ulkopuolelle.
Ei ketään kiinnosta pöytäkeskustelut tms., ja siihen on vaan sopeuduttava.
että on perheitä, joissa ei tehdä asioita yhdessä. Siis ihan tavallisia ydinperheitä. Olen pitänyt itsestäänselvyytenä, että perheessä halutaan touhuta jotain yhdessä päivittäin. Meillä se ainakin on ollut tapana aina. Ennen lapsia harrastimme miehen kanssa yhdessä kaikenlaista ja viihdyimme toistemme seurassa. Oikeastaan olemme olleet toistemme parhaimmat ja lähimmät ystävät siitä lähtien, kun aloimme seurustella. Kun lapsia syntyi, he ikäänkuin lupsahtivat tähän meidän yhdessätekemis-kulttuuriin. Totta kai syömme joka päivä yhdessä ja yhtäaikaa, iltaisin touhuilemme pihalla, sisällä, pyöräilemässä tms yhdessä koko perhe. Viikonloppuisin saatamme lähteä johonkin kauemmas esim. päivän patikointiretkelle. Lapset oikein odottavat, että mitä kivaa tehdään kaikki yhdessä. He osallistuvat esim pihatöihin ihan oma-aloitteisesti, tulevat kysymään, että mitä voisivat tehdä, jos eivät itse keksi. Jos taas on päiviä, jolloin haluavat leikkiä mieluummin niin sekin on ok.
kävelty alttarilta yhdessä kävelyn jälkeen, muutama kerta seksiä, siinä, muista tekemisistä puhumattakaan.
Mies on täysi pässi, ihan sanan varsinaisessa merkityksessä!
ei pidetä samoista ruuista, musiikista, toistemme ystävistä, mutta silti meillä menee ihan kivasti kun hyväksymme toistemme erilaisuuden ja annamme tilaa.
Ok, olet ehkä ottanut tiedostamattasi miehen, joka toistaa tuota lapsuudenperheesi kuviota, mutta lasten kasvatuksesta olet vastuussa ihan itse.