Voi ei.... :(
Kävin tänää gynellä normi tarkastuksessa, gyne tutki alapäätä vähän aikaan ja kysyi sitten, että olenko raskaan?? Vastasin että en, käytän nuvaring rengassa kuten huomaat. No gyne kuitenkin sano, että ultrataa varuiksi, sillä hänen mielestään kohtuni on kasvanut.
Ultrasi ja selvisi, että olen todellakin raskaana, viikkoja on kuulemma 13.
Nyt tihrustan täällä itkua, yrittimme mieheni kanssa lasta 2 vuotta ja sitten päätimme sen lopettaa ja aloin käyttää ehkäisyä, päätin keskittyä uraani. Nyt urani on hyvässä nousu kiidossa. Ja nyt olen raskaana. ;(
En tidedä miten käsittelisin tämän asian, vauvan haluan, mutta en nyt, nyt haluan keskittyä uraani.
Onko muilla ollut vastaavia tilanteita? Ja ikää minulla on 29v eli vauvan voisin saada vielä myöhemminkin.
Kommentit (12)
Ura urkenee myöhemminkin. Raskautumista ei välttämättä enää tapahdu.
Alkujärkytys on tietenkin iso, mutta pidä nyt ihmeessä se lapsi! Jos olette 2 vuotta yrittäneet niin ei ole mikään itsestäänselvyys että raskautuminen onnistuu uudelleen. Ehdit kyllä luoda uraa myöhemminkin.
kaksi vuotta yrittäneet lasta tuloksetta, ja nyt olet raskaana ja harkitset aborttia(?), niin mitäs jos käykin niin ettet enää tulekaan uudestaan raskaaksi kun haluaisit. En usko että urasi siihen päättyy jos vauvan nyt saisitkin.
Sun täytyy nyt miettiä kumpi on tärkeämpi, ura vai oma lapsi?
sinuna olisin ennemminkin hyvin iloinen raskaudesta. Jos sinulla on ollut vaikeuksia tulla raskaaksi, niin viivytteleminen tuskin parantaisi mahdollisuuksia tulla raskaaksi myöhemmin. Uraa ehdit tehdä vielä pitkään mutta tämä voi olla ainoa mahdollisuutesi saada lapsi. Lapsia saadaan, ei tehdä; kuten varmaan jo tiedätkin...
kaksi vuotta yrittäneet lasta tuloksetta, ja nyt olet raskaana ja harkitset aborttia(?), niin mitäs jos käykin niin ettet enää tulekaan uudestaan raskaaksi kun haluaisit. En usko että urasi siihen päättyy jos vauvan nyt saisitkin.
Sun täytyy nyt miettiä kumpi on tärkeämpi, ura vai oma lapsi?
Tämähän on provo. Sun pitäs itkee onnesta että tärppäsi. 29 vuotias ei ole ollenkaan liian nuori ensisynnyttäjäksi. Sinähän saat äitiyslomat sieltä töistä.
voi tosissasi olla surullinen asiasta? Eikö edes lapsettomuus saanut sua ymmärtämään elämän lainalaisuuksia? Lapsia ei tilata silloin kuin halutaan. Jos sellainen ihme on tulossa, niin kuulostaa uskomattomalta kiittämättömyydeltä, että itket, ei nyt..
Sinä taidat olla vain järkyttynyt yllättävästä uutisesta. Vauvahan on maailman paras asia!
Älä pilaa omaa ja miehesi elämää lapsella hyvä ihminen!
ja anna se adoptioon jollekin pariskunnalle joka ei voi itse saada lasta niin teet hyvän teon.
mutta syystä tai toisesta vauva on valinnut nyt syntyä, ja siitä kasvaa sinulle maailman rakkain ihminen. Eihän se vauva vielä vähään aikaan synny, ehdit hyvin keskittyä vielä hetken uraasi, ja vaikka siihen pieni tauko vauvan vuoksi tuleekin, niin ei ura yhteen lapseen kaadu, eikä välttämättä kahteenkaan. Jos jää moneksi vuodeksi kotiin, niin sitten joutuu kyllä aloittamaan aika alusta uudelleen, mutta eihän sitä ole pakko jäädä moneksi vuodeksi kotiin. Se on kuitenkin asia, mitä kannattaa miettiä vasta kun vauva on syntynyt, etukäteen on niin vaikea tietää, millainen vauva on ja miten sen hoidon saa järjestettyä haluammallaan tavalla.
Onnea tulevalle äidille (ja isille)!
Mun isopomo nimettiin pomoksi äitiyslomalla ollessaan.