Kuka hitto jaksaa mennä aamu kello 9-10 aikaa puistoon lapsen/lasten kanssa?

Minä menin puistoon silloin kun muut läksivät syömään

koska 3v herää joka aamu 6-7 välillä ja kiljunnallaan herättää 1v:n. Yksivuotias väsähtää aikaisin ja lounaan on oltava jo yhdentoista maissa, että 1v pääsee heti sen jälkeen päiväunille. Puistossa on siis oltava aikaisin, jos aikoo päästä ulkoilemaan ennen kuin kuopus herää päiväuniltaan kolmen maissa. Jos esikoinen on kolmeen asti sisällä, homma on aikamoista riehuntaa joten oman jaksamisen kannalta on parempi raahautua puistoon jo yhdeksäksi.

Ollaan kaikki aamu-unisia joten saatetaan herätä helposti vasta kymmeneltä (lapset 2v. ja 6v.). Mä nautin ihan rauhassa aamukahvin, laitan itseni kuntoon (meikkaan ja laitan hiukset). Sitten vasta aletaan harkitsemaan ulos menoa.

Minä jaksoin. Oli niiiin raskasta olla sisällä edes tuohon asti. Lapsi heräsi aina puoli kuudelta. Onneksi oppi nukkumaan vähän pitempään.

ovat jo niin isoja, ettei aamuriehumista enää tapahdu :) Kyllä taaperot ovat melko touhukkaita ja helposti pahanteossa tekemisen puutteen takia aamuisin herättyään kuudelta. Sulla taitaa aika kullata muistot tai sitten olet laittanut lapsesi tarhaan juuri otollisessa iässä... Tai sitten epänormaalin apaattiset pojat.

Meillä ainakin sisällä menee riehumiseks ja kiukutteluks, siksi jok päivä ollaan ulkona säällä kun säällä ja lapset tykkää. Mulla hajoo pää jos ollaan koko päivä sisällä.

ja moni muukin tuntemani pienen lapsen äiti..

sairasta olisi olla menemättä..lapset tarvii raistista ilmaa ja se rauhoittaa niitä kummasti..22

ne ei osaa sisällä käyttäytyä? Jotain erityslapsia? Vai vapaan kasvatuksen tuotteita?

Mulla on kolme poikaa eikä sisällä olo aamuisin mene koskaan helvetilliseksi, kuten joku oli asiaa luonnehtinut.

Korkeintaan illalla saataa olla vähän hippaa ja räkättämistä ennen iltapalaa.

Meillä lapset onneksi alkaa olla siinä iässä että tulevat ja menevät pihalle omaan tahtiinsa kavereiden kanssa.

Ei kuitenkaan ihan noin aikaisin silti.

olen perhetyöntekijä

Herätään ennen seitsämää. Yhdeksän aikoihin tai päästään kyllä ulos, mutta ollaan vaan omalla pihalla. Mä istun nytkin pihalla ja välillä juoksen lapsen perässä kun meinaa karkaa. Kun mennään sisään ja lapsi rupeaa nukkumaan, niin sitten mä menen suihkuuun, pistän itseni kuntoon ja vasta sen jälkeen sitä kehtaa lähteä ihmistenilmoille.



Mä en jaksa pitää mitään kiirettä. Elämä on ihanaa kun se on leppoisaa.