Sossun luukulta menestykseen.

Kotoa tukea ei saanut mihinkään. Opiskelujen aikana jouduin turvautumaan useaan otteeseen sossun luukkuun. Hyvä että sellainen oli, olen nimittäin maksanut sen valtiolle takaisin 1000x.



Perustin oman yrityksen opintojen jälkeen, ja menestyin erittäin hyvin kaikin tavoin. Olen korkeakoulutettu perheellinen miljonääri. Sillä rahalla ei tosin ole tässä yhteydessä niin hirveästi merkitystä, kunhan on kontrastia siihen sossun luukkuun.



Olen myös erittäin iloinen veronmaksaja, ja totean, että veronmaksajien keskusliiton (joka btw on yksityinen yritys, ei mikään virallistaho) kannat eivät edusta minun positiotani lainkaan.

Kun ei koulu maistu ja elämällä ei ole suuntaa, niin pökätään lapsi. Tästä syystä teiniäitien maine on juuri sellainen kuin on. MUTTA: ap, on hienoa, että olet ryhdistäytymässä. En tiedä, mitä tarkoitat menestyksellä, mutta haet nyt vaan haluamasi koulupaikan tai käyt sen lukion loppuun. Siitä se alkaa. Mieti, mitä haluat ja mihin sinulla riittää rahkeet. Sitten menet vaikka työkkäriin ottamaan neuvontaa asiassa vastaan. Hiukan on ongelma, että ensi syksyn yhteishaku meni jo, mutta ei se silti poissulje, ettet voi ensi syksynä olla koulussa taas. Varaa aika työkkäriin, siitä se lähtee.

asenttestasi! Se on oikeasti oikea. Itse sain kanssa nuorena lapseni, lähdin opiskelemaan lapsen ollessa hieman yli 1 vuotias. Nyt lapseni on jo "iso" ja olen ollut työelämässä monen monta vuotta. Vuosituloni on huomattavasti keskinmääräistä suuremmat.



Käy koulua niin pitkään kuin vain mahdollista. Kyllä lapsen kanssa pärjää opiskelijana. Tsemppiä, toivottavasti sinulla on hyviä tukiverkkoja?

sain esikoisen myös hyvin nuorena...



Koulut kävin vasta jälkijunassa, mutta ammatti ja työ on :)



Opiskelujen ohessa ei yh:na kovin keikkatöitä / iltatöitä painettu, mutta valmistumisen jälkeen mielekäs työ, ok palkka (parempikin voisi olla :D ) mutta riittää meille

jos et ole, niin myöhästyit siitä tällä kertaa, MUTTA jos tosissasi haluat opiskelemaan, niin syksymmällä voit alkaa soitella oppilaitoksiin ja tiedustella täyttämättä jääneitä paikkoja.



Et ole vielä niin vanha, että työnantajien suhteen peli olisi täysin menetetty, mutta mahdollisimman pian sinun pitäisi alkaa edetä elämässä. Jos saat koulutuspaikan, niin seuraavana vuonna voi hakeutua jo alaa liippaaviin kesätöihin, ja toisaalta ylipäätään opiskelijoita palkataan mieluummin kuin kotiäitejä. Jos mahdollista, niin voisit jo nyt hakea jotain työtä, jota olisi vaikka edes kerran viikossa, jotta saat itsellesi työhistoriaa kerättyä. Työhistoria on se, jonka avulla on mahdollista nousta eteenpäin.



Yrittäisin myös ottaa selvää, että paljonko vaatisi, että suorittaisit lukiosi vaikkapa iltalukiossa loppuun. Kahdessa vuodessa pitäisi olla jo aika pajon opintoja kertyneenä.

samassa tilanteessa, tosin sillä erotuksella, että mulla oli pienen pojan lisäksi melko ok ylioppilastutkinto.



Laitoin lapsen tarhaan ja aloin opiskelemaan. Miehenkin löysin jossain välissä ja saimme vielä kaksi lasta lisää.



Nykyään olen ollut viisi vuotta työssä, opiskelut opiskeltu, lapset tehty. En mitenkään ole enää yhteiskunnan pohjasakka tai elätti, maksan 30% tuloistani veroa. Palkansaajana maksoin alle vuodessa yhteiskunnalle "takaisin" sen, minkä olin opiskellessani yksinhuoltajana kuluttanut enemmän, kuin mitä olisin "tavallisena opiskelijana" kuluttanut.

Saisit palkkaa samalla. Voisi olla ihan paras vaihtoehto yh-tilanteessa.

olen hakenut opiskelupaikkaa ja ensi kuussa menen pääsykokeisiin. Parhaani yritän että sen paikan saan! ap

Kyynistyt pian.

Vain vanhemmille ihmisille on hommia. Niille jotka äänesti aikoinaan SDP:tä ja nykyään kokkareita.



Pitää odotella ainakin 20-40 vuotta että päästään töihin ellei olla ennen sitä pahasti syrjäydytty.



Kannattaa varautua opiskeluun. Voi olla että opiskelet seuraavat 10-25vuotta erilaisia tutkintoja. Töitä ei ole olemassakaan.

minäkin sinua asenteestasi.

Maksan mielihyvin veroja jotta kaltaisesi saavat mahdollisuuden pärjätä omillaan.

Menestystä Sinulle!

Tulevaisuus näyttää tosi hyvältä. T. 23 vuotias ammatikorkean opiskelija

Kyllä aktiiviselle aina pitkässä juoksussa mielekkäitä töitä löytyy. Hoida koulut kuntoon ja eikun duunia hakemaan ;)



Ongelmana on rahan ja ajan niukkuus, onnea matkaan

kirjoitustyylisi vaikuttaa tutulta...omituista. Mutta: Olen ollut samantyyppisessä tilanteessa, lasta minulla tosin ei ollut eikä ole, enkä saanut yhteiskunnan tukia, mutta olin huonosti palkatussa työssä eli köyhä. Lähdin yliopistoon opiskelemaan ja tein ohessa töitä. Nyt kun valmistumiseni lähestyy ei opiskelemallani alalla (sattuneista syistä) enää juurikaan ole töitä. Sen sijaan alalta, jolta lähdin töitä saattaisi olla. Eli todennäköisesti palaan alkuperäisiin työtehtäviini (ainakin aluksi). En koe siis välttämättä "päässeeni eteenpäin", mutta olen kyllä saanut opiskelustani valtavasti henkistä pääomaa, jota en koskaan antaisi pois!

Hienoa, että lähdet opiskelemaan. Ethän valinnut alaa, josta et saa palkkaa kunnolla????? Sinun tulee elättää kaksi, joten toivottavasti valitsit alan, josta saat riittävästi rahaa.