poikien nahisteluleikeistä..
meidän 5-v poika on aina tykännyt nuohous- ja nahisteluleikeistä ja harrastaa niitä mielellään heti kun tilaisuus sen sallii. tämä tarkoittaa sitä, että joka kerran kun menemme puistoon tai kerhoon, on siellä tietyt pojat joiden kanssa leikki alkaa eikä siihen oikein kukaan muu rauhallisempi lapsi halua mennä mukaan.
minua stressaa katsella tätä nahistelua. minun on vaikeaa nähdä, missä kohtaa menee raja, milloin tuohon nahisteluun pitäisi jo puuttua. usein painituokiot päättyvät jopa nyrkkien heilutteluun ja siinä vaiheessa viimeistään vihellän pelin poikki. näin tapahtuu lähes joka kerta ja, lähes poikkeuksetta, alimmaiseksi jää minun poikani. ei enää oikein huvita lähteä ihmisten ilmoille kun saan aina toimia erotuomarina poikien välisissä painileikeissä.
mitä inun pitäisi tehdä? onko muilla samanlaista fyysistä kontaktia kaipaavaa poikaa (tai tyttöä!) ja miten tämän kanssa eletään? pitäiskö aloittaa painiharrastus tai jtn?!
Kommentit (14)
Taitaa olla liikaa energiaa ja kilpailuviettiä.
Kesällä vois olla jo jalkapallokerhoa tai yleisurheilua? Katso paikkakuntasi seuroista oisko 5-vuotiaille tarjontaa.
löytyyhän noita vaikka kuinka. toivottavasti apu löytyy sieltä!
Ja moni tyttökin, eikä siinä ole mitään vikaa jos kerran lapset keskenään leikkii ja siinä kaikki pelaa samoilla säännöillä. Kaikkien ei tarvitsekaan osallistua siihen! Eikä leikki ole kielletty koska joku rauhallinen ei tahdo sitä.
Kannattaa lukea pelastakaa pojat niminen kirja. Siinä on myös lapsien leikeistä määritelmää ja milloin leikki on kiusaa.
Karkeasti: silloin kun ollaan ilkeitä tieten tahtoen ja silloin kun joku ei enää koe sitä leikiksi.
Meillä on 3 poikaa ja jos aletaan lyömään tai potkimaan toista niin lopetetaan. Ainoastaan kehässä saa toista lyödä ja silloinkin tiedetään tasan mitä tehdään. Meillä lapset harrastaa painia.
Fyysiset leikit on OK mutta jos nyrkit heiluu niin äkkiä sattuu. Paljaat nyrkitkin on kielletty nyrkkeilyssä..
Lapselle kannattaa myös muistuttaa että kaikki ei ole tottuneet leikkimään rajummin ja jotain voi pelottaa.
Ajattele niin että jos lapsesi kerran jää alimmaiseksi mutta tykkää silti tiettyjen kanssa painia niin anna mennä. On hyvä että katselet leikkiä vieressä ja ohjaat sitä!
Kyllä sille vieraalle lapselle voi myös sanoa että kukaan ei lyö tai potki tai TE lähdette ja jää kokonaan leikkimättä tai leikkimiset loppuu heiltä jos aletaan lyömään tai potkimaan ja te teette keskenään puistossa kaksin jotain muuta.
11
"Ajattele niin että jos lapsesi kerran jää alimmaiseksi mutta tykkää silti tiettyjen kanssa painia niin anna mennä. On hyvä että katselet leikkiä vieressä ja ohjaat sitä!"
joo, näin minä ajattelenkin mutta välillä syyllisyys nostaa päätään: katson vieressä kun poika saa köniin. ajattelen, että jos hän nyt kokee alakynteen jäämisen ISOMPAANSA vastaan, niin oppii puolustautumaan ennen pitkää itsekin. totta kai kiellän nyrkkien käytön, mutta se ei paljoa auta siinä kun nyrkit alkavat viuhua. komennan muitakin, mutta kielto ei mene perille..
laitan pojan varmaankin painiin tai judoon, sillä olisi hyvä oppia myös oman kropan mahdollisuudet. kilpailuvietti näyttäisi olevan olemassa joten turha kait sitä olisi yrittää tukahduttaakaan. minkä ikäisiä poikasi ovat? missä iässä he ovat alkaneet ymmärtää ja kunnioittaa sääntöjä painissa (tai leikeissä)?
sulassa sovussa naapurien kesken :) Lyöminen ja potkiminen on kielletty, samoin sormien vääntäminen. Minä olen toiminut pihapainien erotuomarina useamman kesän ja siihen tulee kyllä aika nopeasti sellainen perstuntuma, että tietää milloin kannattaa mennä väliin ja milloin ei. Yleensä ei kannata. Toki vahinkoja sattuu, ja 5-vuotiailla on hampaiden lähtö herkässä.
Meillä esikoinen painii kisoissa ja ensimmäisen vuoden otti joka matsissa selkäänsä. Ja sai sanoa että se eka voitto tulee kyllä joskus ja tärkeää on että on hauskaa.
Kaveriporukassa niitä selätyksiä ei lasketa eikä meilläkään veljesten kesken väännetä silloin kun tahtoo antaa selkään toiselle vaan leikissä. mMtta mies kehuu lapselle ettei painijan kuuluisi hävitä kavereille jotka ei paini. ;)
Minusta taas leikkiminen on leikkimistä jos kaikki siinä viihtyy eikä leikki vaikka lopu siihen että lapsesi itkee tai huutaa tosille.
Nuorin lopettaa painimisen jos sanoo että lopettaa.
Noissa pienien liikuntalajeissa on oleellista justiin se että siellä se valventaja sanoo että nyt tehdään näin ja niin tehdään ei siellä voi kukkua miten tahtoo koska silloin kaikki lapset voi sen tunnin aikana vääntää miten tahtoo eikä se ole ideana.
Pienien ryhmässä harjoitellaan paljon kuperkeikkoja, kärrynpyöriä yms eikä niinkään sitä vääntöä se voi olla yllätys mutta ei matsata ennenkö osaa vähän jotain lajista.
Noissa pienien liikuntalajeissa on oleellista justiin se että siellä se valventaja sanoo että nyt tehdään näin ja niin tehdään ei siellä voi kukkua miten tahtoo koska silloin kaikki lapset voi sen tunnin aikana vääntää miten tahtoo eikä se ole ideana. Pienien ryhmässä harjoitellaan paljon kuperkeikkoja, kärrynpyöriä yms eikä niinkään sitä vääntöä se voi olla yllätys mutta ei matsata ennenkö osaa vähän jotain lajista.
Meillä 8-vuotias on nyt kolmatta vuotta judossa ja muksujudo kaksi edellistä vuotta oli juuri tuota leikin avulla liikkeiden pohjien harjoittamista. Kuperkeikkoja, ukemeita jne. Joskus harvoin jotain karhunpainia, mutta ei varsinaista kamppailua. Vasta nyt judokoulussa harjoittelevat sidontoja, heittoja jne ja ottavat välillä vapaata matsia pareittain.
Leikeistä sen verran, että minä olen antanut mennä rajustikin, kunhan homma pysyy kaikkien mieleisenä eikä ketään satuteta tahallaan. Eikä tietysti tehdän mitään tolkuttoman vaarallista (terävillä kepeillä naamaan tms). Touhun pitää loppua heti, jos joku niin pyytää ja mukaan otetaan vain ne, jotka haluavat.
mä olen aika kontrolloiva, mutta poikani koettelee näitä rajoja jatkuvasti. olen kyllä saanut höllättyä ohjaksia hieman.
olisi kiva saada joku muukin näkökulma asiaan..
vieraiden lasten kanssa on vaikeampi sopia säännöistä.
Das ein aus öster asien jaa wolle.
Bozing und weider lifting jaa jaa.
Alles klar.
säännöt pitää vain sopia ETUKÄTEEN! ja kummankin vanhemmat paikalla valvomassa.
vaan valvominen on yksipuolista. en voi jättää poikia pihalle yksin, koska minun on se kaikkein nuorin. jonkun täytyy olla katsomassa etetei leikki mene liian vakavaksi.
mutta ehdotuksia otetaan vastaan: etukäteen sovitaan tietenkin, ettei ketään lyödä tai potkita mutta leikit päättyvät lähes aina siihen. ei vieras lapsi tottele minua vaikka komentaisinkin lopettamaan!
en haluaisi vältellä näitä poikia, koska pojan täytyy oppia myös selviämään itse tilanteista. en vaan myöskään halua, että häntä sattuu!