Lue keskustelun säännöt.
Avaruus- ja ufohullu lapsi tänään open puhuttelussa
23.04.2012 |
ja minä mukana. Ope hönkäilee raivoissaan kun lapsi ei kuulemma pysty tekemään mitään sotkematta siihen avaruus- ja ufojuttuja. Kirjoittaa kaikki aineetkin ko. aiheesta, samoin kaikki kuvis-, käsityö jne. tekeleet on jotain avaruus- ja ufojuttuja ja kuulemma piirtää vihot ja kirjanreunat täyteen avaruusukkoja. Halusi minulta valtuuksen että voi ottaa yhteyttä koulupsykologiin.
En tajunnut että toi voi olla noin karmea juttu open mielestä, mun mielestä lapsen avaruusinnostus on ollut lähinnä lapsen tyypillistä innostusta jostakin asiasta joka ei kestä hirveän kauan.
Lapsella on tajuton määrä nippelitietoa avaruusjutuista ja osaa esim. luetella kaikki tehdyt avaruuslennot ulkoa miehistön nimiä myöten. Opettajasta se ei kuitenkaan ollut hyvä juttu vaan sairasta, minkä nyyhki mulle päin naamaa. Sitten löi eteen jonkun essun jota olivat nyhertäneet ja lapsi oli tehnyt siihen jollain painokuviolla raketin. Sitten sekin oli nyt huono juttu, että oli kirjoittanut 6-sivuisen avaruusaiheisen aineen jossa oli kyllä pilkut paikallaan ja yhdyssanat oikein.
Kyse siis 11-v lapsesta jonka koulu menee ihan ok, numerot 7 ja 9:n välillä. "Avaruusvaihe" kestänyt tämän kevään eli ei kyllä lapsen mittapuulla kovin kauan.
Mielestäni ope ylireagoi, kun lapsi on kuitenkin tehnyt koulussa kaikki mitä on pitänytkin. Mistä ja miten paljon lapsi sitten SAA olla kiinnostunut?????
Jos joku treenaa esim. viulunsoittoa tuntikaupalla viikossa niin ehdotetaanko sille vierailua koulupsykologin luona? Tuskinpa. Ärsyynnyin aika kovaa ja kysyin osaakos ope luetella kaikki Voyager-luotaimet ja niiden kohteet. Ei osannut, ei enkä osaa minäkään, enkä kyllä rupea lasta ahdistamaan sen vuoksi että se on nyt asiasta innostunut.
Kommentit (49)
Vanhemman on AINA vaikea tunnustaa että omassa lapsessa on vikaatai että oma lapsi ei ole terve.
Mutta sinulle näyttää sen sijaan ottavan koville myöntää, että kyökkidiagnosoit.
Kannattaa nyt kuitenkin lähteä siitä, että a) ap tuntee oman lapsensa parhaiten, eikä hänellä varmaan ole mitään syytä täällä anonyymissä keskustelussa kaunistella asioita.
ja b) opettajahan piti AINOANA sairauden merkkinä tuota avaruus-intoilua. Opettaja EI puhunut esim. sosiaalisista ongelmista mitään, joten miten sinä nyt muka yhtäkkiä sitten nettikeskustelun perusteella tiedät, että ap harrastaa itsepetosta ja lapsellaan on kuin onkin asperger tms....?
-se oikeasti as-diagnoosin saaneen lapsen äiti -
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vertauskohta on normaali massa, niin lapsesi erottuu.
Suurin osa nykyajan lapsista on valitettavasti tyhmiä, yksinkertaisia, ja massanmukana menijöitä.
Jos lapsi on piiruakaan erilainen,saati paljon fiksumpi kuin muut, TOTTAKAI hänessä on vikaa, ainakin tyhmien lapsen vanhempin mielestä.
Se että lapsi on kiinnostunut kovasti avaruusasioista, hänestä voi tulla jopa isonakin ihminen, joka toimii siellä saralla.
Oma lapseni on kiinnostunut lääketieteestä, hän osaa nimeä sisäelimiä ja niiden toimintoja, luita, verisolujen toimintoja, eri sairauksien oireita ja parannuskeinoja ym... onko hänkin sairas??
Mieti ap.... lapsesi on hiukan älyykkäämpi kuin muu pullomössöjen kasvattama sakki, ole ylpeä ja jätä omaan arvoonsa näiden tyhmien lähiömammojen sairauskuvittelut! =)))
..jota olen välillä kertonut. Lapset usein keräilevät kiviä. Mitä kauheaa tapahtuu lapsille, jotka eivät osaa lopettaa sitä kivien keruuta?
Heistä tulee - geologeja!
(selvyyden vuoksi: se on hyvä ja mielenkiintoinen ammatti)
sovit lapsesi kanssa, että joskus jostain muustakin kirjoittaa/piirtää/askartelee. Minusta tämä on täysin yksinkertainen ratkaisu.
Oma lapseni on hevoshullu. Hänellä on hevosia siellä ja täällä, juoksu on laukkaamista tai ravia. Olen hänelle sanonut, että kaikki ihmiset eivät jaksa hevosintoilua, joten parempi yrittää välissä jotain muutakin keskustelua. Lapseni on fiksu ja älyää tämän. Hän ymmärtää hyvin, että aina ei voi kirjoittaa hevosista, tai piirtää hevosia. Toki hevoset ovat puheissa ja usein. Mutta viimeksikni teki koulussa esitelmän ilveksestä (eihän Suomen luonnossa ole vapaina hevosia ;)
Siis jos lapsi ei ole asperger tai autisti, hänen kanssaan voi sopia näin. Ilmoita myös opettajalle, että tälle keväälle et vie lasta psykologille, mutta jos meno jatkuu, mietit asiaa syksyllä uudestaan. Piste.
Itsekkin olin pienenä, ja olen vieläkin, kiinnostunut avaruusaiheista. Suksikoot se ope suolle. Jouduin itsekkin koulupsykologille ja terveeksi siellä todettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekkin olin pienenä, ja olen vieläkin, kiinnostunut avaruusaiheista. Suksikoot se ope suolle.
Hyvin sanottu. Varsinkaan aikuinen ihminen ei saisi olla mistään tuollaisista asioista kiinnostunut, koska eihän siitä ole mitään HYÖTYÄ normaalissa suorituskeskeisessä elämässä, missä päätavoitteena on olla samaa harmaata massaa kuin muut (eli tasapainoinen ja mahdollisimman paljon tuottava yhteiskunnan jäsen, jonka kiinnostuksen kohteet ovat suurinpiirtein samanlaisia muiden kanssa = verkostoituminen tehokkaampaa).
Leimataan siis heti kahjoksi, jos tähtitaivasta erehtyy vilkaisemaan hiukan pidempään. Ja jos kaukoputken ostaa, se on tietenkin naapurin makkaria varten. :-P
sairasta, nyyhki? Sanavalintasi kuulostavat vähintäänkin epäuskottavilta.
Jos tarinasi on edes jotenkin tosi, opettaja on luultavasti huolissaan lapsen suoranaisesta fiksoitumisesta johonkin. Se voisi viitata asperger-tyyppiseen tms. oireiluun ja kannattaa varmaan arvioituttaakin psykologilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsilla on mielenkiinnon kohteita ja jotkut niistä ovat yli muiden (meillä pojalla tällä hetkellä dinosaurukset ja kaikki mitä hän tekee, liittyy jotenkin niihin).
11-vuotiaan pitäisi kyetä pysymään annetussa aihealueessa. Vaikuttaa Asperger-oireilta.
- Kapeat kiinnostuksen aiheet
- Jaksaa luennoida kiinostuksen aiheistaan, eikä osaa lopettaa ajoissa
Oletan että hän on poika. Onko hän hiljainen muuten? Introvertti? Vaikuttaako hän pikkuprofessorilta? Onko hänellä hyvä sanavarasto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sairasta, nyyhki? Sanavalintasi kuulostavat vähintäänkin epäuskottavilta.
Jos tarinasi on edes jotenkin tosi, opettaja on luultavasti huolissaan lapsen suoranaisesta fiksoitumisesta johonkin. Se voisi viitata asperger-tyyppiseen tms. oireiluun ja kannattaa varmaan arvioituttaakin psykologilla.
Olen tsekannut aspergerin oireita koko iltapäivän netistä, mutta eivät täsmää kyllä mitenkään meidän lapsukaiseen, eivät edes lievinä esimurrosiän oireina. Opettaja ei puhunut kyllä aspergerista, mutta open mielestä ei ole normaalia olla noin kiinnostunut yhdestä asiasta. Tarkka sanamuoto oli että "luultavasti xxx:lla (nimi) voi olla joku sairaus". Miten mitataan fiksoituminen?
Olen edelleen sitä mieltä että ope ylireagoi.
t. ap
11-vuotiaan pitäisi kyetä pysymään annetussa aihealueessa. Vaikuttaa Asperger-oireilta.
- Kapeat kiinnostuksen aiheet
- Jaksaa luennoida kiinostuksen aiheistaan, eikä osaa lopettaa ajoissaOletan että hän on poika. Onko hän hiljainen muuten? Introvertti? Vaikuttaako hän pikkuprofessorilta? Onko hänellä hyvä sanavarasto?
t. ap edelleen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
opella olla liian helppo luokka, kun pitää tollaisesta asiasta vääntää ongelmaa!
Mulla on luokkassani mamuja, ADHD-lapsia, oppimisvaikeuksia, käytöshäiriötiä... you name it. Mulla ei ikinä olisi aikaa kokoustaa tuollaisesta asiasta.
Minä näen tuollaiset kapea-alaiset kiinnostuksen kohteet vain lapsen vahvuutena. Minulla on ollut urani aikana usempia oppilaita (usein poikia), jotka ovat olleet hyvin kiinnostuneita jostain tietystä aiheesta. Kerran oli historia-friikki, yksi oli myös avaruudesta innostunut, niin kuin sinunkin lapsi ja tällä hetkellä on yksi Japani-fani.
Kannusta lastasi ja ole ylpeä hänestä. Liian monet lapset nykypäivänä eivät ole kiinnostuneita yhtään mistään. Ammattitaitoinen koulupsykologi huomaa myös välittömästi onko huoleen aihetta vai ei.
Tsemppiä sinne!
t. Ope
samanikäinen tyttö ja fiksaationa vaikkapa hevosharrastus? Olisiko opettajan reaktio yhtään samanlainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
11-vuotiaan pitäisi kyetä pysymään annetussa aihealueessa. Vaikuttaa Asperger-oireilta.
- Kapeat kiinnostuksen aiheet
- Jaksaa luennoida kiinostuksen aiheistaan, eikä osaa lopettaa ajoissaOletan että hän on poika. Onko hän hiljainen muuten? Introvertti? Vaikuttaako hän pikkuprofessorilta? Onko hänellä hyvä sanavarasto?
t. ap edelleen
eikä ole mikään pikkuproffa, kuten jo sanoin tuolla ylempänä. Kavereita ei ole kovin montaa, 3-4 parempaa kaveria joiden kanssa pyörii mikä on mielestäni ihan normaali määrä. Open mukaan on koulussa kaikkien kanssa tasapuolisesti ja on muuten kerran saanut kiva kaveri -palkinnonkin. t. ap
Rajoittuneet, toistavat käyttäytymistavat ja mielenkiinnon kohteet.
Henkilö, jolla on autismi käyttäytyy usein valtaväestön mielestä omituisesti. Käyttäytyminen on rajoittunutta, toistavaa tai stereotyyppistä toimintaa.
Autismi on ”sateenkaarisyndrooma”, jolla on useita alaluokkia. Siinä on kyse tietynlaisesta käyttäytymiskuvasta. Oireet ovat aina yksilöllisiä, mutta tiettyjä yleispiirteitä voidaan löytää. Kaikissa tutkimuksissa on todettu, että pojilla on autismia useammin kuin tytöillä. Suhde on 4-5 : 1.
Sillähän se selviää. Hienoa, jos mitään ei löydy ja näin opettajan arvio ei tällä kerralla osunut oikeaan.
Hienoa on myös jos jotain löytyy, tällöin lapsi saa tarvitsemansa avun/kohtelun.
t. ope ja äiti
jos hän PÄÄSEE tarkempiin tutkimuksiin. Jos kaikki on hyvin, se tulee todistetuksi. Jos jotakin poikkeavaa löytyy, poikasi pääsee tukimuotojen piiriin ennen ongelmien muodostumista. Monet piirteet muuttavat muotoaan murrosiän kynnyksellä, voi olla että opettaja ammattilaisena näkee oireita sellaisesta ja on huolissaan.
Täystyrmäys ja viha sinulta ovat tavallisia puolustusmekanismeja, kun tällaista tullaan läiskäisemään kasvoille kenties tahdittomasti, mutta koita pitää asiaa mahdollisuutena.
Minusta kuvailusi kuulostaa autistyyppisiltä piirteitä, sen alle kuuluu paljon erilaisia diagnooseja.
2, jolle nämä ovat tuttuakin tutumpaa
Jos lapsessa ei ole kerran mitään vikaa, niin eihän asia sitten ole mikään ongelma?
Vai onko sulla joku muu syy olla viemättä lastasi sinne? Pelkäänpä että on.
Olisit onnellinen että lapsesi saa apua. Toiset eivät saa vaikka polvillaan rukoilisivat.
Olen tavannut "sotahullun" koululaisen, ja ihan kunnon ihminen tuli siitäkin. Historianopettaja oli ihmeissään, kun toinen tiesi kaikki taistelut sellaisista sodista, joista edes opettaja ei tiennyt mitään.
Mulla oli ala-asteella ensin ihan yhtä fiksoitunut hevosinnostus ja yläasteella taas ufot sun muut rajatiedon asiat.
Minusta tulikin sitten tutkija ja olen kouluttanut myös opettajia. :)